Oma runo: Uhrin asemassa




HÄNET OLI PETETTY 

Hän oli surun murtama,
Vihainen ja katkera
Hän itki vuolaasti sielustaan asti
Katkeran suloisia kyyneleitä,
Jotka tekivät hänelle oikeutta.
Hänet oli petetty,
jätetty toisen naisen takia.
Hän oli uhri tässä parisuhdesopassa.

Hän vihasi tuota naista,
Jonka takia kaikki oli nyt lopussa
Tai no, loppu.
Kokonaan loppu.
Hän vihasi tätä epäreilua tilannetta, 
hän vihasi itseään, 
koska ei riittänyt naiselleen,
hän vihasi naistaan,
Tai no, exäänsä siis,
joka oli tehnyt sen kaikkein pahimman teon:

- Pettänyt luottamuksen, 
hänet.
Tuhonnut kaiken viattoman, 
puhtaan ja 
kauniin rakkaudesta. 
Pettänyt hänet!
Ja mitä vielä;
-Hänen ystävän kanssa!

Siinä meni ystävyys ja parisuhde, 
Siinä meni koti ja perhe-elämä, 
turva tulevaisuudestakin karisi romukoppaan, 
seesteisyys biojätteiden sekaan haisemaan... 
Seksiähän heillä ei ollut ollutkaan enää hetkeen eikä toiseen. 
Liekö sekin sen toisen naisen takia?

Mutta kyllähän ennusmerkkejä oli toki ollut ilmassa aiemminkin jo.
Miksi hän ei tajunnut!? 
Miksei nähnyt sumuverhon taakse aiemmin? 
Ne kaikki ylityöt,
pitkät viikonloppu-konferenssit, lakanoiden vaihdot,
vaikka vasta eilenhän Hän vaihtoi ne ...

Ja nyt oli vain kyyneleet ja viha.
Lupa kieriä itsesäälissä petettynä ja jätettynä.
Pettyneenä elämäänsä.
Se saat*nan narttu!

Hän oli itse tehnyt kaikkensa toisen eteen, 
Hän oli antanut itsensä paljaana ja ilman valheita. 
Oli ollut uskollinen
Koko elämänsä...

...Tai no...
jos ei lasketa sen yhden kanssa,
Sillä se on niin erilaista. 
Se vain tapahtui 
Joka kerta kun he tapasivat.
Se on aivan eri asia.
Luonnollista,
Tavaksi tullutta jo.

Häntä oli loukattu ja 
se narttu saisi maksaa siitä vielä...

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Huh, aika rajua tekstiä. Mutta miten niin eri asia?