Viltsun runoja

Valvon yksin pimeyden keskellä.

Hiljaisuus.

Sydämeni syke kuuluu korvissani tasaisena rummutuksena,

Sydänrumpuna.

Minulla on ikävä sinua!

Lennä enkelin siivin, 

lennä. 

Nouse pilvien päälle, 

korkeuksiin.  

Löydä itsesi, 

rauha sisimmässäs. 

Löydä tiesi sun

Unelmiin.

Nainen tietää, 

kuinka lannetta keinutetaan.

Nainen tietää,

kuinka peppua heilutetaan.

Nainen tietää,

kuinka suuta mutristetaan

Ja nainen tietää, 

kuinka puskurit pullistetaan.

Mies tietää,

naisen tekevän tuon kaiken

häntä varten.

Nainen tietää,

kuinka mies kiertyy ympäri

pikkusormen varren.

Nainen on,

lujatekoinen ja vahva

Sama se, onko nainen 

laiha ja luinen 

Vai pursuaako kehosta

selluliitti ja rasva.

Pitkä tai pätkä

Vaalea tai tumma

Nainen on huikea 

ihanuuksien summa.

Haikeus. 

Värisevän sieluni kaipaus.

Riehakas ilo vain muistonani.

Syövyttävä Fyysisen kehoni kipu.

Suljen silmäni samalla

kun ensimmäinen kyynel vierähtää  

ja katoaa kaukaisuuksiin. 

Muistoissani niityllä juoksu,

Lasten kanssa naruhyppely,

Kesäinen metsän tuoksu.

Aika pysähtyy.

Hengitän yrttihauteen lämmintä tuoksua 

Tunnen kaartani vasten painautuvan kylmän hauteen.

Tyhjennän mieleni ajatuksista.

Vaikeaa, mutta siten voitan kipuni.

Voitan sen edes hetkeksi.

Eteerinen ja mystinen maailma avautuu mielessäni. 

Enkelten maailma.

Sielun eläimen kutsu.

Tahdon sen luokse

Sen pehmeään syliin.

Rentous keskeytyy.

Kipu palaa luokseni.

Energia virtaa pois

kyynelvirran kanssa.

Lyhistyn sängyn laidalle. 

Silmissäni vilistävät enkelit.

Ojennan käteni ja 

pyydän sieluuni lisää valoa.

Äärettömyyden vapauttavaa, värähtelevää voimaa.

Kivuttomuutta.

Ei. En saa sitä. 

Hämmästyn. 

Miksi en? Auttakaa minua! 

Energiani nousee taas 

pikkuhiljaa.

Sieluni on matkalla kotiin. 

Kehoni kipu saa jäädä taka-alalle.  

Taivaassa kipu on poissa.

Vuodet menneet on mua kovettanu.

Oon todellisen itseni peittänyt ja vaan somettanut.

Äiti, joka lastaan kaipaa.

Ei ikävä millään helpotu, 

itkee sit silmät päästään, 

kädet ristiin laittaa 

tai loitsii taikaa.

Voimat ehtyneet, 

oon tullu sairaammaks.  

Samal photoshoppaan naamani nauravaks.

kun liian pitkään yksin taistelin

Karvas maku suussa laiffii haistelin

Mielialat ylösalaisin ja 

 Kysyttäessä hiljaa vaikenin.

Teinpä mitä vain, niin sua aattelin.

Niil tiedoilla, jotka mulle annettiin.

Virheet silti vainoo mua, 

Parhaani vaik kuinka tarkoitin.

Mut on rajansa myös naisilla, 

Siin mis jokaisel, meist kaikilla.

Sillo nainenkin puhki palaa, 

ku itsensä unohtaa ja silmät punasina tyynyyn halaa.

Tottako vai vanhaa karmaa,

Elämä ei oo vain mustavalkost, vaan myös harmaa. 

-Runot ovat omiani-