Runoni : Hyvästi

Tämä runo on fiktiivinen.

"Heräsin heti keskiyön jälkeen johonkin,
en tiedä mihin.
Katsoin kelloa mobiilin näytöltä

ja jäin samalla katsomaan kuvaasi sen taustakuvasta.

Jokin sykähdytti sisälläni.
Oliko se ikävä

vai jotain muuta?
Haikeutta

tai kenties halua?

Muistelin viimeisiä kertoja

kun näimme ja

ajatukseni alkoivat liukua

kohti unelmia,

kuin meren aalloilla seilaava purjevene.

Kunpa saisin edes kerran koskettaa sinua kaikkialta. Kunpa saisin tuntea kehosi kehoani vasten,

huulet huulillani.

Maistaa suolaisen ja makean kaulaltasi.

Muistan kuinka katsoit minua viimeksi silmiini

ja tahdoit halata minua.

Jokin esti sinua kuitenkin.

Aivan niinkuin minuakin.
Olin aistivinani pienen liikkeen sinussa minua kohti

ja kuin olisit taistellut sotaa itseäsi vastaan,

vetäydyit pois samassa hetkessä.

Halusin huutaa ääneen:

"halaa hittovie minua nyt ja lujaa sittenkin"

mutta sen sijaan väänsin kasvoilleni hymyn väkisin

ja sanoin hyvästi.

Kyyneleet viilsivät jo sisintäni sapeleillaan

ja kun suljin oven perässäni,

en voinut enää katsoa taakseni,

vaan kävelin pois näkemättä enää mitään tulvivilta suolaisilta viikatteilta,

joita kyyneliksikin sanottiin.

Ja kun olin tarpeeksi kaukana,

kuiskasin vapisevin äänin: "Minä rakastan sinua".

-Viltsumari-