Viltsun Positiivisuuskalenteri, luukku 5:Tarina positiivisesta tuskasta

Tämä tarina on tositarina elämästäni. Vain yksi päivä, jollainen toistuu. Vain yksi tuskan päivä, mutta peili ei rikkoudu... Löydätkö asiat, joiden ansiosta tuskan päivälläkin on kultaiset reunat? Asioita, joiden ansiosta olen onnellinen.

TEHTÄVÄ:
Lue tarina ajatuksen kanssa. Aina kun vastaasi tulee asia, jonka koet positiivisena ja voimavaroja lisäävänä, mieti hetki, kuinka se voisi kuvastaa SINUN elämääsi. Onko sinun vaikeana päivänä myös kultareunat?!

Makaan sängyssä hiljaa nyyhkyttäen ja silmät suljettuina. Haluaisin liikuttaa jalkojeni ja lantiotani edestakaisin heijaten, jotta kivut hellittäisivät, mutta tiedän kokemuksesta, että liikkumattomuus on parempi vaihtoehto.

Kuuluu Bling. Avaan silmiä sen verran, että luen poikani lähettämän hauskan viestin puhelimestani ja näpyttelen hänelle vastaukseksi "okeiii" ja hymynaama perään. 🙂 Poikani viestit ovat yleensä kirjoitettu huumorilla tai vähintäänkin nuoruuden innolla. Hymyilen.

Onneksi uskalsin ottaa riskin nuorena, parikymppisenä opiskelijana, ja uskalsin yrittää lapsen saamista silloisen aviomieheni kanssa. Halusin äidiksi, olin valmis, mies oli juuri se täydellisin, tumma ja  komea ja paras isä tulevalle lapsellemme. Uskalsimme yrittää ja rakkautemme hedelmä syntyi reilu vuosi päätöksemme jälkeen. Onneksi rohkeus riitti toteuttaa unelma, eikä jääty odottamaan "sitten joskus". Sitä "sitten joskus"-aikaa emme olisi koskaan saaneet, tai minä en olisi saanut.
Nyt tuon rohkean päätöksen ansiosta olen äiti ja ylpeä täydellisestä, älykkäästä, komeasta,  politiikassa vaikuttavasta nuoresta miehestä, jota saan kutsua lapsekseni. Omaa lihaa ja vertani. Ajatella, että hän on jo nyt vanhempi, kuin minä olin silloin. Tavallaan ymmärrän, ettei ulkopuolisten silmissä vanhemmuus ollut se todennäköisin seuraava askel. Jostain se rohkeus kuitenkin löytyi elämään juuri omaa unelmaani ja elämääni, ei muiden.

Kivut vievät voiton ja hervoton jalan nytkytys alkaa. Samalla kädet haparoivat hiuksiani saadakseen otteen niistä, kuin pelastusrenkaasta avomerellä. Kyyneleet virtaavat vuolaammin suolaisina syövyttäen syvät urat kasvoihini. Uria on jo niin paljon nuorilla kasvoillani, ettei uskoisi ikäisekseni. Toisaalta lääkepöhö turvottaa ja silotta ne pahimmat saaden minut näyttämään ennemminkin friikiltä naisen sijaan. Kasvoni ovat harmaat silmien ympärillä olevaa tummansinisen ja mustan sekoitusta lukuunottamatta. Kirkkaus ja loiste silmistä on kadonnut vuosia sitten, pois sulkien niitä hetkiä, kun kivut laskevat viis kautta kymmeneen ja saan elää vaimoni kanssa hitusen vapautuneemmin. Hänelle haluan hyvää ja samoin hän haluaa minulle hyvää. Otamme toisemme huomioon kaikessa. Myös suhde hänen kanssaan vaati uskallusta yrittää vielä rakkautta. Enkä kadu. Enkä sitä, että olen uskaltanut pyytää apua ihanalta Muruselta. 

Äitini on lohduttanut minua, ettei rypyillä ole merkitystä. Tärkeintä on se, että voisin olla edes joskus, edes hetken kivuttomampi ja onnellinen. Äiti on oikeassa, kuten äidit yleensäkin. Äiti on rakkaus. Hän on idolini. Onneksi äitini on yhä elossa ja voin kertoa hänelle, kuinka rakas hän on. Se, että kuulen ja kuuntelen äitiäni myös aikuisena on suuri etuoikeus. Ymmärrän paremmin juuriani, aikaa ennen minua ja aikaa, kun olin lapsi. Äitini tietää paljon enemän kuin minä, sillä onhan hän minua 20 vuotta vanhempi, niinkuin minäkin poikaani. Äiti on tuki ja turva. 

Tunnen rajun viillon toisessa takareidessäni. Siinä kohti, mistä jalka alkaa ja takamus loppuu. Tuskan huuto pääsee suustani ja kierähdän sängyllä toiselle kyljelleni sikiöasentoon. Rinnassa kivistää ja valtava musta hirviö on valtaamassa sisimpäni. Pakottaudun kaikesta huolimatta ottamaan kolme syvää sisään ja ulos hengitystä vatsan kautta ja kolme pallean kautta. En edes tiedä, miksi niin teen, mutta kaitpa se on jollakin mitta-asteikolla minulle sellaista mindfulnessia, mistä nyt kohkataan yhtenään. Olen minäkin sitä harjoittanut, joten tiedän kyllä, että hyväksihän se on. Usko pois vaan.

Kuuluu uusi bling-äänimerkki. Saan kuvaviestin veljeni perheeltä. Heilläkin on 2 kissaa ja yksi poika ihan niinkuin meilläkin.

Veljeni on todella hyväsydäminen ja rakastava, huolehtiva  ja huumorintajuinen. Silti rationaalinen. Jos jotain aloittaa tekemään, homma tehdään loppuum, eikä jätetä roikkumaan tekemättömien tehtävien maahan. Hän on elämässään edennyt pitkälle. Sillä ahkeruudella, mikä hänen yksi vahvuutensa on, on ansainnut kaiken positiivisen asian heidän elämässänsä, mitä häntä ja heitä ympäröi. Veljeni pitää huolta niin minusta/meistä, kuin äidistämmekin ja yhtälailla muista rakkaistaan. Hän todella  välittää muista.

Hänen vaimonsa on lähes ikäiseni, todellakin Ystävä isolla Yyllä ja ahkera  sekä älykäs maailmankansalainen. Olen aina ihaillut hänessä sitä silmien kirkkautta mikä loistaa kauas. Samoin huumorintajua ja empatiakykyä. Silti hän on arvostettu vaativassa työssään jossa hän on myös alansa parhaimpia ehdottomasti.

Vapisen koko heikon vartaloni kautta. Tunnen yhden lihaksistani revähtäneen äsken. Onhan lihasrappeuma heikentänyt myös reisieni lihakset siinä missä selästäkin. Alan voida pahoin kivun vuoksi. Samaan aikaan pyörryttää maatessanikin.  Rakkaani tekee parhaansa auttaakseen minua. Tuo lisää lääkkeitä, kylmää, lämmintä, hieroo, silittää, kuivaa kyyneleitäni ja pyyhkii selästä tuskanhikeä pois, rauhoittelee, auttaa keskittymään siihen, että hengitän tasaisesti. Tasaisemmin... 

Kun lääkitys vihdoin alkaa hyökätä kivun kimppuun, olen täysin voimaton. Alan nukahtaa vuorokauden tai ehkä jopa parin-kolmenkin  taisteluun. Juuri ennen kuin kaikki pimenee, kuiskaan rakkaalleni sanat: Voi jukra, ett mä loppupelissä olen onnekas ja  onnellinen. Kiitos! 

Tehtävä 2:
Löysitkö nämä sanat? 

• Huumori
• Rohkeus yrittää toteuttaa oma unelma
• Rohkeus elää omaa elämää
• Älä odota "sitku"
• Toisen huomioonottaminen
• Toisten tuki
• Pyydä apua
• Pidä huolta toisista
• Auta
• Kiitä

Mitä muita sanoja löysit?
Mitkä sinulle sopivat?