Viltsun Positiivisuuskalenteri, luukku 2 : Kaava
Miten mutkattomasti puut antavat periksi,
kun ne sallivat vuodenajan myötä syntyneen rikkautensa pudota.
Näyttää siltä kuin ne päästäisivät lehtensä irti
sen kummemmin surematta ja
antaisivat itsensä vajota syvälle juuristoonsa uudistuakseen ja levätäkseen siellä.
Jäljittele sinäkin puita.
Opettele menettämisen taito
että voisit toipua.
Pidä mielessä, ettei mikään pysyy samana pitkään,
ei edes kipu, tuo mielen tuska.
Istu se ulos itsestäsi.
Anna sen kaiken mennä.
Päästä siitä irti.
-May Sarton
Aivan kuin vuodenajat vaihtuvat ja villin kukoistavan kesän jälkeen saapuu syys ja aika levätä ja kerätä voimia, niin myös huolet ja murheet tulevat ja menevät. Niin myös positiiviset asiat, joista keräämme voimaa jaksaa. Nekin tulevat ja menevät, tulevat taas ja menevät. Tiedosta se todellisuus, ettei huolen ja mielen kivun hetki ole ikuista.
Kun vaikeina aikoina mietimme sitä, mikä on hyvin ja mistä saamme sitä voimaa käydä läpi vaikeudet, on haasteet helpompi selättää. Eihän mikään ajattelumalli tietenkään voi poistaa huolia tai estää vääryyksiä kohtaamasta, ei pakoilla pahaa, mutta se, kuinka jaksat niinä henkisesti raskaina aikoina, siihen tarvitaan jo kerättyä voimavaraa sekä tieto siitä, että hyvät ajat koittavat vielä uudestaan.
Kuinka sitten positiivisuutta voisi löytää silloin, kun mieli on jo maassa?
Hyvä kysymys.
Kaikki näyttää mustalta, ikävältä ja ahdistaa. Pitäisikö silloin muka hymyillä väkisin?
Ei.
Positiivisinkin ihminen tuntee kaikkia tunteita. Itkee välillä pahaa oloa ja suuttuu kunnolla.
Anna sen kaiken tulla ulos.
Mene vaikka metsään ja huuda suoraa huutoa tai huuda tyynyyn, jos metsä on liian kaukana.
- Puhu vaikka ääneen murheet ulos. Puhu unilelulle tai ihan vaan seinille, joilla on korvat, jos et voi puhua ihmisille. Kerro unilelulle kaikki. Lopuksi
- kysy; mitä minun tulisi tehdä? Mieti hetki kysymystäsi ulkopuolisen kannalta.
- Vastaa itsellesi. Kysy seuraavaksi, miksi en tee niin? ja
- selvitä ne syyt itsellesi. Viimeinen asia on
- toimia juuri niin, kuin ohjaisit vaikka ystävääsi samassa tilanteessa toimimaan.
Entä jos et yksinkertaisesti voi asialle yhtään mitään?
Niin, jos ET VOI ASIALLE YHTÄÄN MITÄÄN!
Silloinhan on aivan sama, ryvetkö suossa vai annatko asian olla. Eikö totta? Silloinhan sinun on helpompi miettiä mikä on hyvin tässä hetkessä ja entä sitten, kun väistämätön on tapahtunut? Se tekee kipeää, mutta voiko se myös avata silmäsi näkemään asiat toisin tai kuinka tästä eteenpäin!?
Meillä ihmisillä on ikävä puoli jossitella ja pelätä pahinta etukäteen, vaikkemme edes tiedä, voiko pahin edes tapahtua. Keskity siihen, että tiedostat käytösmallisi ja vaadi itseäsi antamaan olla. Jos et voi asialle mitään, turha sitä on vatvoa ikävän kautta. Sen sijaan mieti, kuinka voit adian korjata jos on korjattavaa. Kuinka jatkat eteenpäin.
TEHTÄVÄ:
Voimavarojen kerääminen.
Kun seuraavan kerran menet kauppaan, hymyile kassalla.
Toivota hyvää päivää bussinkuljettajalle.
Kun palvelemme asiakaspalvelelijaa, hänkin jaksaa palvella meitä. Tällainen positiivinen teko voimauttaa sekä sinua että heitä.
Ja kun seuraava haaste tulee eteesi, pakota itsesi käymään asia kaavioni mukaan läpi. Puhu, kysy, vastaa, selvitä syyt ja toimi.
Alkuun se kaikki voi tuntua väkinäiseltä ja se kuuluu uuden oppimiseen. Älä luovuta. Aivan kuten pyörällä ajoon opit, opit ajastaan myös ajattelemaan toisin.
Xo Viltsu
Ps. Viikon jokainen tehtävä on juuri sitä, kuinka olen itse positiivisuuden löytänyt ja ylläpidän sitä. Löydä omat keinosi. Soveltaa saa. Pääasia on, että ilo voittaa mielipahan.
Kommentit