Tabut tarinat: Narkkari vai ihan tavallinen kaveri?! OSA 3. Päätösjakso
Tämä tarina on jatkoa aiemmin aloitetulle "TABUT TARINAT: Narkkari vai ihan tavallinen kaveri?!" , "TABUT TARINAT: Facts First: PIRI" sekä "TABUT TARINAT: Narkkari vai ihan tavallinen kaveri?! OSA 2"
Jokaisella on luurankoja kaapissa, ja jokainen on tehnyt joskus vääriä ratkaisuja. Mutta silti toisten täytyy kantaa seuraamuksia loppuelämänsä, tai salata.
MIKSI?!
Kutsun tässä tarinassa naista nimellä Emma. Ihan tavallinen nimi, ihan tavallisella nuorella tyttösellä. Emman ensimmäisiä lauseita minulle oli tämä: "Jos mä tällä tarinalla saan yhdenkin ihmisen edes vakavasti harkitsemaan, kannattaako edes kokeilla, olen erittäin onnellinen."
Tänään päätämme tarinan. Muistutan vielä, että Emman tarina on hänen omansa, eikä kukaan toinen voi elää Emman kengissä. Ei myöskään Emma kenenkään toisen kengissä. Tarina on todellinen ja vain yhden naisen selviytymistarina. Tarina, jossa Emma oikeasti pääsi jaloilleen. Kaikki eivät pääse! Kaikki eivät pääse samoilla keinoin. Joku voi päästä helpommallakin. Emme siis yleistä käyttöaikaa tai selviytymistarinaa. Sinun tarinasi on toinen ja Emman kanssa toivomme vain sitä, ettei edes yksi ihminen alkaisi käyttämään aineita luettuaan tämän 3-osaisen tarinamme.
"Haluan lopettaa"
Emma oli hakeutunut katkolle monta kertaa. Joinain kertoina hän oli sen aikaa, että vieroitusoireet tulivat ja sitten on ollut pakko lähteä "hoitamaan ne itse pois". Emma on siis ollut useita kertoja katkolla, mutta ajatusmaailma ei ole vielä ollut se, että "haluan lopettaa". Tai halu lopettaa ei ole ollut vahva. Viimeisen kerran kun hän oli katkolla, oli lähdössä sieltä puoleksi vuodeksi hoitoon. Silloin Emma oli väsynyt kaikkeen ja valmis lopettamaan. Paikat oli jo varattu, mutta Emma ei saanutkaan maksusitoumusta. Se siis tyssäsi rahaan.
Emma oli todella pettynyt ja niin oli hoitajakin, joka näki, että Emmalla on halu ja tahto. Mutta lopulta siitäkin seurasi jotain hyvää, sillä Emma sai sen jälkeen asunnon paikkakunnalta, missä Emma saattoi aloittaamyös sen taistelun, että "nyt tää loppuu!"
Ennen lopetuspäätöstä Emma eli vuoden niin, että hän oli avohoidossa ja käytti sen verran huumeita, että pysyi terveenä, toisinsanoen Emma piti vieroitusoireet kurissa.
"Emma veti siis tuona aamuna viimeiset vetonsa"
Tuli kesäkuinen aamu, päivä jää ikuisesti Emman mieleen. Emma heräsi normaalisti päivään. Sen enempää asiaa ajattelematta hän päätti, että "vedän nää mitä on jäljellä, sit lopetan, tuli mitä tuli..." Niin Emma veti siis tuona aamuna viimeiset vetonsa ja lopetti huumeiden käytön kokonaan.
Saman päivän aikana Emma päätti ottaa toisenkin ison askeleen, ja meni tapaamaan ihastustaan tämän asiakaspalvelutyöpaikalle. Emma oli jo pari viikkoa aikaisemmin kirjoittanut hänelle lapun "olisi kiva, jos joskus voisit lähteä mun kanssa kahville/syömään tms ja puhelinnumero"...
Ihastuksensa työpaikalle saavuttua tämä mies kysyi Emmalta, onko Emman puhelin mahdollisesti rikki tai jotain... Emma tajusi, että hänelle on muutaman kerran soitettu oudosta numerosta, mutta tuolloin hänellä oli tapana, ettei outoihin numeroihin vastaa. Emma muuttui kuin teinitytöksi, ja ajatteli; "Iik, ihanaa, se on yrittänyt soittaa mulle"...
Emma tallensi välittömästi komistuksen numeron puhelimeensa nimellä: "mun tuleva mies". Voi jos Emma olisi arvannut, mitä tuleman piti oikeasti...
Emma ja komistus sopivat, että Emma jää odottamaan, kunnes mies lopettaa työt. Siinä nuori pari jutteli sitten tovin ja komistus pyysi Emmaa hänen luokse yöksi. Emma kertoi sen yön aikana olevansa "entinen käyttäjä". Hän ei vielä silloin halunnut tai osannut kertoa, että se lopettamispäätös on tuore.
Paria viikkoa aikaisemmin Emma oli kysynyt seurakunnalta, pääseekö sinne kuntouttavaan työtoimintaan. Emma oli parina päivänä viikossa hautausmaalla hommissa, hoiti hautoja jne. ja nyt hänellä oli ihana mies, johon oli todella ihastunut, halusi oppia tuntemaan hänet ja päivä päivältä tutustuivatkin paremmin.
"Hän tiesi alkavansa seurustelemaan narkomaanin kanssa"
Pahimman yli päästyään Emma on yrittänyt selittää menneisyytensä miesystävälleen niin hyvin, kuin pystyy. Ja mikä parasta, mies hyväksyy sen, mutta samaan aikaan pelkää, että entä jos Emma retkahtaa uudelleen. Ehkä nyt vähemmän, kuin alussa. Sen sijaan Emman äiti epäilee vielä monta vuotta, mutta se on ymmärrettävää. Onhan äidit huolissaaan ja kun on lapsensa nähnyt siinä tilassa, ei unohda koskaan. Mutta äiti on myös ylpeä Emmasta ja että lopetus tapahtui ja vieläpä oma-aloitteisesti.
Emma on kiitollinen, että miehensä hyväksyy hänet juuri sellaisena, mitä hän oli ja mitä hän nyt on. Hän tiesi alkavansa seurustelemaan narkomaanin kanssa. Ehkä hän, toivottavasti ajatteli, että sillä minkälainen Emma on, on enemmän merkitystä, kuin mitä Emma on ollut.
Parin kuukauden päästä Emma havahtui siihen, että ei hemmetti, Hän tekee työtä mistä tykkää, hänellä on ihana parisuhde ja mies, johon on rakastumassa ja Emma ei ole käyttänyt huumeita!!!
"Mä oon myös kiitollinen, että teet tämän!"
Emma selvästikin sai paljon voimaa jaksaa parisuhteestaan ja Emma sanoikin minulle; "Jos en olisi tavannut silloin häntä, no, en halua edes miettiä, miten olisi käynyt... Asiat meni hyvin".
Emma kävi kerran viikossa päihdesairaanhoitajan luona hakemassa lääkkeet (vieroitusoireisiin, nukahtamiseen ja rauhoittavaksi) ja juttelemassa. Emma itse pyysi, että häneltä otetaan seulat ja virtsanäyte joka viikko. Hän halusi näyttää äidille, että tytär on nyt tosissaan. Se aamuinen päätös piti, ja Emma alkoi rakentamaan elämäänsä uudestaan.
Elämän rakentamiseen kuului mm. kuntouttava työtoiminta, parisuhde, päihdesairaanhoitaja, asioiden hoitaminen... Emma käy edelleenkin hoitajan luona juttelemassa asioistaan, vaikka vuosia lopettamisesta on jo takana. emma myös sanoi minulle: " Mä oon kiitollinen, että teet tämän. Hyvin terapeuttista mullekin". Kiitos Emma, että jaat tarinasi kanssamme!
"Valitettavasti se menneisyys nyt vaikuttaa"
Kysyin Emmalta, miten menneisyys vaikuttaa nykyhetkeen? Emma vastasi, että huomaa toisinaan yhä sen tosiasian, että kyllä menneisyys vaikuttaa, ja tulee aina vaikuttamaan asioihin.
Kun Emma varasi aikaa lääkäriin, kysyttiin ensimmäiseksi; "Onko sulla jotain muuta, kuin päihdeasiaa"? Emma tokaisi, että varmaan tulee elämässä tilanteita, että pitää käydä lääkärissä. Muutenkin kun niissä PÄIHDEASIOISSA. Sama virkailija on töksäytellyt Emmalle muutenkin päihteiden käytöstä omia oletuksiaan. Lisäksi lääkärikin sanoi lääkkeitä miettiessään, että "valitettavasti se menneisyys nyt vaikuttaa".
Itse Emma saa toisinaan ahdistus- ja paniikkikohtauksia. Kun elää vuosi kausia elämää vain pärjätäkseen, sitä on hyvin vaikeaa välillä elää elämää, jossa kaikki on hyvin. "Mua alkaa joskus ahdistamaan ihan helvetisti ja toivoisin, että siihen olisi joku syy, mutta kun ei ole... Olisi helpompi käsitellä asiaa, jos olisi vaikka parin kuun vuokrat maksamatta... Lisäksi en saa nukuttua ilman lääkkeitä, mutta toivon, että joskus saisin... "
Emma on tällä hetkellä täysin päihteetön. Alkoholiakaan hän ei käytä enää. Alkoholittoman oluen juo saunan jälkeen ja myös baareissa, kun silloin tällöin käy tanssimassa. Emma ei voi ottaa edes yhtä olutta, koska tiedostaa, että alkaisi taas juomaan.
"Jokainen on yksilö ja jokaisen tarina on erilainen"
Kaiken on periaatteessa joutunut opettelemaan uudestaan. Alkuaikoina Emmalle tuli ajatuksia, että "vedänpä vedot tai käynpä ostamassa kaupasta muutaman oluen", kunnes hän on muistanut, että "ai niin, enhän mä enää käytä/juo"...
Tunnepuoli tuli todellisena yllätyksenä Emmalle, kun nauroi ensimmäisiä kertoja vedet silmissä jollekin ohjelmalle. Eipä ollut ennen niin naurattanut. Lisäksi Emma pystyi vihdoin käymään läpi ikivanhoja asioita, joita ei ollut voinut käydä läpi huumeiden vaikutuksen alaisena. Tällä hetkellä Emma on kuin kuka tahansa meistä. Aivan tavallinen, tunteva nainen. Ja kyllä, se komistus on yhä hänen miehensä. :) Emma käy kuntouttavassa työtoiminnassa ja tapaa viikottain hoitajaansa. Emma hoitaa raha-asioitaan kuntoon askel askeleelta ja sisustaa uutta yhteistä kotiaan komistuksensa kanssa.
Emman haaveissa on mennä opiskelemaan. Hänellä ei ole sen isompia haaveita, kuin vaan halu elää elämäänsä nauttien siitä, eikä vaan "pärjäten". Emma on tehnyt hirveän työn, että on päässyt tähän pisteeseen.
Edelleen Emma haluaa korostaa sitä, että hänen omalla kohdalla päihteiden lopettaminen on lähtenyt älyttömästä sisusta ja tahdonvoimasta. Näyttää itselle ja muille, että pystyy siihen. Mikään helppo prosessi se ei siis ole ollut. Ei myöskään olisi yksin selvinnyt, vaan tukijoukko on vahvasti osa prosessia. On myös muistettava, että jokainen on yksilö ja jokaisen tarina on erilainen. Yhä edelleen tuolla jossain kamppailee ihmisiä siitä, mistä saisi seuraavan piikin tai voisiko koskaan lopettaa. Tuolla jossain joku miettii, että eihän se yksi kerta haittaa...
Emma tietää itse, että eka kerta oli liikaa.
Kiitos, kun luit!
Kysyin Instagramissa ja Facebookissa tarinoita, jotka halutaan julki. Tabuja, joista vaietaan, vaikka niistä pitäisi puhua. Ajattelin ensin Tabuja tarinoita vain kesäksi, mutta nämä vievät mukanaan niin kertojan, minut kuin lukijansakin, joten eiköhän jatketa;
"Onko sinun tarinasi tabu?
Tiedätkö aiheen, josta vaietaan tai joka on arka puhua?
Vaikea ymmärtää tai muuten vaan valtaväestöstä poikkeava?
Tai onko sinulla aihe josta haluat lukea ja luettavan?
Kerro se meilillä: somanyinspiration(at)gmail.com
Ja tuon aiheesi esille blogissani. Tyhmiä aiheita ei olekaan.
Ilmoitan aiheen olevan joko nimimerkkisi tai tabu-haasteen aiheita. Ihan kuinka sovitaan.
Kuukausittain arvon jokaisen tarinan tai tarina-aiheen jättäneen kesken pienen yllätyksen. Toki halutessasi saat olla tyystin random jolloin et osallistu arvontaan.
-
Blogissani on käsitelty mm. Nettikiusaamista, rasismia ja syrjintää, kipupotilaan arkea, vähävaraisuutta.. Onko juuri sinun aiheesi seuraava!?
-
Somanyinspiration.blogspot.fi
Somanyinspiration@gmail.com"
Jo palkitut tarinat:
- Erään naisen tarina
- Narkkari vai ihan tavallinen kaveri?! 3 ja puoli -osainen tarina
Kommentit