Viikon summausta

Olen niin täpinöissäni, sillä verolaput saapuivat meille molemmille eilen. Luvassa on ihan kiva summa Joulurahaa, ja jotain suunnitelmia niille jo onkin. Olen aina maksanut himpun enemmän veroja mitä arviolaskelma olisi, sillä helpompi on joka kuukausi laittaa sivuun muutama euro, kuin joulun alla maksaa satoja euroja kerralla. Olen aiemmin kuitenkin huomannut sen, ettei arvio ole osunut oikeaan. siksi näin. eräs tuttavani sanoi, että mielummin hän ottaa "valtion lainan" eli pienellä veroprosentilla kuukausittain, ja maksaa sen takaisin sitten loppuvuodesta. Kuitenkin hän joka vuosi tuskailee sitä, kuinka kamalan suuri summa taas pitää veroja maksaa. Onko se siis sittenkään hyvä idea?

Otatko sinä mielummin "lainan" vai maksatko isompaa prosenttia?

Kun odottaa jotain rahapäätöstä tai vaikka veronpalautuksia, alkaa mieli haahuilla unelmissa, mitä tekisin, jos saisin tietyn summan rahaa. Olipa se sitten vaikka Lotto-voitto tai jotain muuta. Veljeni vei äitini äitienpäivälahjaksi etelään viikoksi, joten yksi äitini unelmista toteutui ja yksi haaveeni, jonka olisin itsekin halunnut tehdä, jos olisin varakas. Äiti saisi jotain kivaa ehdottomasti, jos Lotossa voittaisin. Viimeksi, kun äitiä hemmottelimme yllärinä, oli se ravintolareissu pitkän kaavan kautta. Oli kivaa. Nyt kun äiti on etelässä, olen isälleni omaishoitaja, sillä hän on saattohoidossa. Elämän varjopuolia..

Myös lapselleni tulisi Joulu ja juhannus yhtä aikaa, samoin kuin muutamalle muullekin läheiselle, jos rahasaldo kasvaisi reilusti tililläni. Jotenkin minun on helpompi miettiä, mitä toisille antaisin, kuin että mitä itse ostaisin itselleni. 

Yksi haaveeni toteutui nyt talvilomallamme, kun Murunen osti minulle Kvartsi-riipuksen, johon tein itse ketjun. tuota olen haaveillut pitkään. 

Saman reissun tulijaisia olivat myös mm. nämä kvartsi korvakorut, jotka täydensivät onneni. Voi huokaus! Kuinka voikaan pieni esine tehdä onnelliseksi! 

Ennen talvilomaamme (minä, kotona oleva, olen myös siis lomalla silloin, kuin Murunenkin on. Se on meidän tapamme antaa minunkin nauttia lomasta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että teemme jotain kivaa yhdessä ja Murunen laittaa hienoja ruokia) sain Enkuli-soulsysteriltäni atc-postia. Olin revetä riemusta, kun nämä kortit näin livenä. Ovat kuin minua ajatellen tehdyt. Kiitos Enkuli! 

Mukana oli myös tämä kortti. Enkulin kanssa olemme tavanneetkin, ja hän on yksi heistä, joka kuuluu sydänystäviini. Pystymme puhumaan mistä tahansa, kipeistäkin asioista, tuomitsematta. Meillä on jokin sielujen sympatia ja näkymätön yhteys välillämme. Sellainen on harvinaista. tämä kortti sanomansa kanssa osui ja upposi jälleen täysillä. 

Enkuli oli tehnyt korteille kauniin kuorenkin. Tykkään tuollaisista hörhylöistä ja perhosista ja villikissoista ja mystiikasta ja.. Enkulista. <3 

Meillä on kotona nyt tällainen suloinen pikkuneiti hoidossa viikon ajan. Meidän omat pojat ovat ottaneet tytsin hyvin vastaan ja etenkin C opettaa kissamaisuuksia ja leikkii hippaa. Isompi, L, on kuin leijonakuningas korkeuksissa ja vahtii pienempiään. Voi kuinka voivatkaan olla kaikki kolme niin rakkaita! Tämä pieni, noin 2 kiloinen tyttökisu, on meille kuin oma. Myös omistajaperhe on hyvin rakas. Niin, että matot ovat rullalla, kissoja vilistää kuin Vilkkilässä jalkojen juurella ja nauraa saadaan. Neitikin nukkuu sylissäni rohkeasti ja on kasvanut silmissä kissana poikiemme kanssa. Kyllähän kissaseura on kissalle aivan eriä, kuin ihmisten seura. 

Tällaisia mietteitä tänään. Viikonloppuja!