Materiaa ja maallista

hei, meillä leivotaan

Huh, mikä urakka, mutta tehtävä suoritettu. Olen nimittäin käynyt jokaikisen blogin läpi, joka lukijalistallani on (joita seuraan). Olen poistanut kaikki ne, joita ei ole päivitetty vuosiin tai jotka salattu tai lopetettu, tai jotka eivät enää jaksa innostaa. Urakka on ollut suuri. Siihen on mennyt useampi vuorokausi. Lisäksi huomasin muutaman kohdalla poistaneeni, vaikkei ollut tarkoitus poistaa. Silmät sikkuralla, väsyneenäkin välillä ja kun asetus-sivulta poistat yhtä, osuukin roskiskuva väärälle riville tms. Huh. Tarkoitus on kuitenkin seurata kaikkia Inspiksenkin seuraajia muiden mielenkiintoisten kera, joten jos huomaat, etten sinun blogiasi seuraa, vinkkaappas minulle, niin tulen tarkistamaan asian.

puolet vielä jäljellä!

Aamulla minun vastaani tuli pöydälle unohtunut viineri pussissa. Pussista oli pala pois ja se pala lojui pöydällä. Viineristä oli syöty osa täytteestä. Onneksi jäi puolet minullekin. Hihii. Laitoin sitten aamupalaa valmiiksi, että keitän vielä kahvit. Jogurtti pieneen tarjoilukulhoon ja.. puhelin soi. Puhelimessa juttelimme mm. kosmetiikasta ja Livboxista. Lähdin etsimään yhtä tuotetta lukeakseni sen paketin kyljestä, mitä se on. Jos vaikka soittaja tahtoisi sen itselleen. Tahtoikin. Hyvä! Palattuani keittiöön oli jogurttikuppinikin puolillaan enää. Huokaus. Olisihan minun pitänyt ymmärtää... Mutta onpahan pari onnellista kissanpoikaa nyt masujensa vierelle nukahtaneina. :D

tulipas pixelimössö kuva

Olen tehnyt kosmetiikkainventaariota, pyyhkinyt ja puunannut pulloja ja purnukoita ja armotta roskiin vähänkään epäilyttävät voiteet. Tällaista pitäisi tehdä ainakin kerran vuodessa. Minulla se on ollut parin vuoden välein, mutta nyt otan tavaksi. Tämä kerta tuli nyt kylppärirempan ansiosta. Nyt ei ole enää peileistä pulaa meidän kodissa, sillä kylppärin kaapit ovat kaksipuoleista peililasia. <3 

pois heitetty

Eilisillan tunsin nahoissani, tai sanotaanko hermoissa ja luustossa, tehneeni. Yritän tänään jatkaa. Mikään kiire ei ole, joten olkoot vaikka laatikoissa odottamassa vuoroaan päästä kaappeihin, kunhan pidän huolen itsestäni. Minä en tee tätä toisia varten, vaan meidän perheelle. Terveenä sain jopa muuttokuorman purettua kaappeihin ja paikoilleen saman päivän/yön aikana. Nyt se ei ole mahdollista. Se ei ole kuitenkaan maailman tärkein ja suurin asia. Ehei!
Kärsivällisyyttä olen saanut kasvatettua viime vuosien aikana rutkasti. Hyvä niin.

Ilo on huomata nyt, kuinka paljon enemmän tilaa meillä on kylppärissä, ja kuinka paljon paremmin kaikki kosmetiikka mahtuu kaappeihin. Ei enää epämääräisiä sullottuja laatikoita, ei siellä täällä samoja tuotteita.. Kaappien lisäksi hyvin suuren arvon tässä asiassa annan Konmarille, jonka ansiosta olen muuttanut kotiamme vähemmän on enemmän-kodiksi. Konmari opetti, kuinka esimerkiksi vaatekaappiin saa enemmän tilaa tai kannattaako minun säilyttää jokaista käyttöohjevihkoa tai kymmentä samantuoksuista hajuvettä. Tai kuinka oikeasti tahdon sisustaa kotimme. Konmari teki minusta onnellisemman ihmisen.

Mikä sinun onnesi salaisuus on? 
Älä nyt sitä perhettä sano, sillä kaikki tiedämme, että perhe, ystävät, läheiset, työ ja terveys... Otetaan nyt niitä materialistisia, maallisempia asioita! Ihan varmasti onneantunnetta lisää myös jokin kotona oleva asia. Ei, älä sano myöskään "Itse koti". :D