kotona

Kotona olen ja blogia mietin kovasti. Nyt jo harjoittelen istumista ja hieman kävelemistäkin, joten pikkuhiljaa palautuu arkikin.  Toipumisvaihe siis lähti käyntiin. 

Kerron tuonnempana mitä kaikkea kävin läpi ja mitä vielä edessä. Asiathan eivät menneet ihan putkeen. Onneksi mitään vakavaa ei kuitenkaan mistä en toipuisi,  mutta sanotaan että aiheetonta kivun tuottamista ja riskeeraamista,  turhia asiattomia syytöksiä ja hoitajien vuoksi lääkkeiden aiheetonta väärinkäyttöä. Kotiin päästyäni aloin voida paremmin.

Kiitos kaikille hengessä mukana olleille.  Esim. Instagramin kautta sain sairaala-ajalle toistakymmentä rukousta! Lisäksi tsemppausviestejä, jotka siinä kivun ja pahan olon hetkellä olivat arvokkaita!
Murunen oli läsnä ja lapsukainen puhelimitse, mutta ystävien ja netin kautta tutuksi tulleiden tuki vahvisti jaksamistani. Lisäksi rukouksiinne vastattiin!!!


Kommentit

Tiia Koivusalo sanoi…
Hyvä että olet kotona ja toivottavasti kivut hellittää. <3
On hienoa saada tukea myös ihmisiltä joita ei ole tavannut, mutta jotka haluavat kuitenkin olla osa sinun elämääsi.
Voimia parantumiseen.
Unknown sanoi…
Hyvä kuulla, että olet kotona<3 voimia parantumiseen!
anneaulikki sanoi…
Voimia toipumiseen ❤️
EstherH. sanoi…
Kiva kuulla että kotona jälleen! Voimia toipumiseen ja iloa päiviisi.
KataMaria sanoi…
Kiva kuulla, että olet päässyt kotiutumaan ja alkaa toipuminen!
Voimahalaus! <3
Unknown sanoi…
Huh, mikä reissu! Tsemppiä kuntoutumiseen.
Susanna sanoi…
Tervetuloa kotiin! ♥ Koti on paras paikka toipumiselle omien läheisten kanssa. Kisuilla oli varmaan kova ikävä ♥ Tsemppiä ja jaksamista! Lähetin muuten eilen joulukalenteriluukun tulemaan ;)
Ihanaa, että pääsit kotiin ja nyt ryhdyt toipumaan tohinalla. Kotona on paras olla ja hyvä mielikin jo parantaa oloa. Paranemishaleja
Silkku sanoi…
Ihanaa että olet kotona, siellä paranee. Voimahalit täältä ♥♥♥ ja enkelten suojelusta sinulle toivon.
Nanna sanoi…
Nyt vaan varpaat ja sormet ylös että toipuisit kunnolla ja kivutkin olisivat helpottaneet! <3
Osastolla oli oli hirveää. Raskaan ajan tiimoilta vastauksetkin jäivät. Pahoitteluni.
Kyllä. Et uskokaan, kuinka suuri tuki teistä kaikista tuolloin oli
Arvata saattaa mikä ikävä oli poikia. Tai omaa sänkyä, kotia, sitä että rakas on lähellä yölläkin.
Kunpa olisikin... toivoa ei vaan pidä koskaan heittää hukkaan.

Suositut tekstit