Siirry pääsisältöön

Onnea Suomi! Luukku 6 ja ajatus uus


Suomen tasavallan itsenäisyyspäivä. Oletko koskaan pysähtynyt oikein miettimällä miettimään, mitä se sinulle merkitsee? Mitä on olla suomalainen ja asua Suomessa? Paljonhan pinnalla on kaikki negatiivinen, kuten talous, vanhustenhuolto jne, mutta tänään mietin ainoastaan peripohjimmaista asiaa, Suomea, suomalaisuutta, sotaveteraaniemme tekemää perintöä meille kaikille, isänmaan rakkautta... 

Kun äitini puolen isovanhemmat vielä elivät, yritin kysellä heiltä sota-ajasta. Molemmille se oli äärettömän vaikea asia, eivätkä he oikein mielellään siitä puhuneet. Mummoni kuitenkin kertoi pikkutyttönä paenneensa vuorelle louhikkoiseen koloseen, kun kuuli kuorma-auton ajavan hiekkatietä heille päin. Äitinsä oli opastanut, että aina, kun auto tulee, on HETI paettava lasten louhikkoon piiloon ja odotettava, että äiti hakee heidät sieltä takaisin. Mummoni oli itkenyt siellä hiljaa peloissaan monet kerrat. Jopa sodan loputtua, sillä se pakeneminen jäi heille joksikin aikaa pakonomaiseksi tavaksi. 


Ukkini kertoi ainoat asiat vasta ollessaan kuolin vuoteella. Silloin hän pojalleni alkoi kertoa sitä, kuinka äärettömän tärkeää on suojella maata, perhettä, rakkaitaan. Koko Suomea. Hän kertoi, ettei joutunut itse sotaan siksi, että oli vielä liian nuori. Vuoden päästä olisi joutunut sotaan, mutta hänen onnekseen ja tietenkin kaikkien onneksi sota loppui ennen sitä. 

Mutta toimettomana hän ei silti ollut ollut, vaan oli mies miesten asemassa kodissaan, josta isä oli sodassa. Hän muisti sodan jylhyn, kylmän talven, pelon ja kuoleman läsnäolon. Hän muisti aseet, sotilaat, sotakoneet... Kuinka ihmishenki ei merkannut mitään. Ja sen kaiken keskellä miehen piti olla vahva, pojan piti olla vahva, perhettä oli suojeltava kaikin keinoin, autettava sukulaismiehet matkaan, huollettava aseita, kiillotettava saappaita ja se hetki, kun ajattelet, että perunakellarissa on sotaryssä piilossa...


Siihen aikaan oli kuulemma pulaa monista asioista, ja mummo kertoi heidänkin imeskelleen samaa sokeripalaa sisarusten kesken vuorotellen herkkuna. Hän kertoi, kuinka kahvi oli aikuisten herkkua, eikä sitäkään saanut aina. En valitettavasti muista, mistä kaarnasta he olivat juomaa uuttaneet, mutta korviketta se oli joka tapauksessa. 

Olen joskus itse pelännyt sotaa niin, että "entä jos se syttyisi joskus". Olen ollut kauhuissani ajatuksesta, kuinka saada kaikki perheenjäsenet turvaan ja entä esim. kissat. Asun lapseni kanssa eri paikkakunnalla, joten kuinka saan hänet mukaani, vai menisikö suojelemaan siskojaan isänsä kanssa?! Isäni vielä eläessä se pelko oli sitäkin, kuinka vuodepotilas, joka ei enää muista tai tiedosta asioita, voisi päästä turvaan kanssamme?! Isäni on nukkunut viime kesänä pois, joten hän on ikuisesti turvassa nyt. Joka tapauksessa pelkkä ajatuskin tuntui aivan kamalalta! Pelkkä Entä jos...
Mitä se oikeasti on ollut silloin, kun ajatus on ollut, Entä jos sota LOPPUISI...


Suomesta tuli itsenäinen valtio 6.12.1917, kun eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen ja Suomi vapautui Venäjän hallinnosta. Sitä ennen vaadittiin kolme raskasta sotaa ja noin 600 000 miestä ja 100 000 naista sotiin osallistumaan. Nuorimmat olivat vasta 17 vuotiaita. sotiin osallistuneista joka kahdeksas menehtyi, ja heistä, jotka palasivat elävinä takaisin, joka neljäs oli haavoittunut pysyvästi. Sen lisäksi Suomessa oli tämän kaiken jälkeen yli 500 000 kotinsa menettänyttä , yli 30 000 leskeä ja yli 50 000 sotaorpoa. Voiko tällaisia lukuja edes ymmärtää tänä päivänä!? Ajattele, jos menisit esim. Poriin, Joensuuhun tai Lappeenrantaan ja  jokainen vastaantulija olisi joko leski tai orpo...Tai jos Helsingin lähes kaikki asukkaat olisivat kodittomia... 
Ei, en osaa edes kuvitella sitä pelkoa, mitä sota ikinä missään maailman kolkassa oikeasti aiheuttaa tai on aiheuttanut läsnä oleville.


Susannan voimakortissa annetaan lupa herkutella. Se on ihan aiheellinen asia. Tänään juhlitaan Suomea ja sotaveteraanien työtä. Kiitos heille! Jatkossakin lupa on herkutella, sillä elämä jatkuu ja meidän täytyy jatkaa elämäämme kaikista menetyksistämme huolimatta. Menetystä seuraa myös saavutukset, uuden alku, toivo... On paljon muuta, kuin se, mitä ei enää ole. 


Menetin niin paljon, 
jäin kylpemään muistoihin ja 
kaadoin suolaa haavoihini.
Tein sen aivan itse tyhmyyksissäni. 

Sitten eräänä aamuna, 
linnun laulaessa puun oksalla ja 
kevään tehdessä tuloaan 
auringon paisteen kanssa, 
huomasin hymyileväni. 

Huomasin oivaltaneeni sen tosi asian, 
ettei mennyt palaa, 
eikä menetetty tule takaisin. 

Mutta aina on jotain uutta, 
tulevaa,
tulevaisuus. 
On jotain, jota unelmoida,
jota saavuttaa. 

On vain opittava 
hyväksymään tämä kaikki 
tässä ja nyt ja 
elettävä sen kanssa.

Tämä on minun elämäni. 
Tahdon jakaa sen kanssani 
hyvin ja paremmin. 
Muutakin, kuin vain
ikävä, suru, kipu, voimattomuus...

Varjojen kanssa on myös ilo ja onnellisuus! 
-Viltsu-


Ensimmäinen sivu joulukalenterista on avattu. On aika kääntää sivua ja suunata katse kohti huomista. Vielä lopuksi vilkutus perhosten maasta. Kyseinen kaulakoru siirtyy Korukorttiin myyntiin. Rakkaudesta koruihin. ja pssst. Se eilisen päivän hammastahna-voittaja on annikajokinen . Onnea! Laita osoite minulle meiliin 13.12. mennessä, niin postitan palkintosi jo ennen joulua! 


Kommentit

mummo sanoi…
Hieno kirjoitus, hyvää itsenäisyyspäivää.
Viltsu Mari sanoi…
Kiitos Mummo. Hyvää itsenäisyyspäivää!
Hyvää itsenäisyyspäivää Viltsu!
annikajokinen sanoi…
Kiva kuulla että olen voittanut, laitan sulle osoitteen :)
Susanna sanoi…
Hieno runo ja kirjoitus! Hyvää itsenäisyyspäivää!
Piiuli sanoi…
Hyvää itsenäisyyspäivää :)
Kattelin eilen Tuntematonta.. no..olihan se ihan hirveetä aatella sotaa ja tuskaa mutta..koska mä nyt tämmöinen olen oman kasvavan paskani sisällä niin tiedämpä mistä musta huumorini on saanut alkunsa :).. Jes! On mahtavaa olla suomalainen jonka esi-isät on ryvenneet tantereilla , mahdollistaneet mulle mun lyhyen elämäni! ... Himputti...ihania runoja sä kirjotat! Suukkoja!!
Viltsu Mari sanoi…
Outi, kiitos. Kivaa päivää !
Viltsu Mari sanoi…
Annika, jes, perille tuli. :)
Viltsu Mari sanoi…
Susanna, kiitos. Runot syntyvät sisältäni itsestään.
Viltsu Mari sanoi…
Piiuli, kiitos, ja kivaa tätä päivää sinulle.
Viltsu Mari sanoi…
Birgit, meillä jokaisella on se oma "sota" ja sinun sotasi on varmasti raskas asia. En voi edes kuvitella sitä, mitä käyt läpi. Onneksi kuitenkin ympäristö on turvallinen, eikä tarvitse käydä samaan aikaan muutakin pashaa läpi. Omassasi ihan tarpeeksi. Muista kuitenkin, että sinä elät nyt, tässä ja tällä hetkellä. Sinulla on asioita, joiden vuoksi olet täällä. Sen kaiken pashan takana on myös hyvää ja olet mm. antanut lapsillesi mahdollisuuden elämään. Miehellesi rakkauden, kotiinne kätesi jäljet,... sinä olet arvokas asia, jota ei voi pyyhkiä pois noin vain. Älä pyyhi itsekään itseäsi pois nyt. Halauksia!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten olla onnellinen tässä ja nyt? + ARVONTA

Kuka tahansa meistä voisi sanoa haluavansa olla onnellinen, haluavansa kasvattaa onnellisuuden määrää ja pitää kiinni onnellisuudesta kynsin ja hampain. Todellisuus on kuitenkin sitä, että alamäkiä tulee emmekä ihan koko aikaa ole onnemme kukkuloilla. Onnellisuus on mielestäni kuitenkin läsnä myös vaikeampina aikoina, mutta emme näe selkeästi sitä.

Mitä sinun mielestäsi onnellisuuteen vaaditaan?
Oletko onnellinen silloin, jos sinulla on täydellinen terveys, rahaa, kaunis koti ja perhe ja liuta ystäviä, upeita vaatteita ja hieno auto? Vai voitko olla onnellinen, jos jokin noista on vajaa tai puuttuu kokonaan? Ainakin itse olen onnellinen vähemmälläkin kaikkea. On kyllä ihana perhe ja kaunis koti, muttei terveyttä lähellekään eikä kyllä rahaakaan. Olen todella onnellinen jo siitä, että olen saanut vierelleni niin ihanan ihmisen, mitä Murunen on. Yhdessä on helpompaa kohdata haasteita ja suoranaisia umpikujiakin. Ja onnea on sekin, että minulla on lapsi! Ei lapsen saaminen ole itsestääns…

Huhtikuun @inspirationblogi haastaa HAASTE ja ARVONNAN voittaja

Tuu mukaan, Osallistu haasteeseen ja voit voittaa palkinnon joka kuukausi! @Inspirationblogi Haastaa sinut  tekemään käsilläsi. Jollekin se on askartelua, jollekin käsitöitä tai leivontaa, joku tahtoo maalata ja joku ottaa  valokuvia. Kunhan teet sen käsin. 
Toimi näin: 
-Inspiroidu värimaailmasta ja kuvasta -Tee käsilläsi teeman mukainen työ tai ota teemaan sopiva valokuva -Työn tai valokuvan tulee olla ennen julkaisematon ja teemaan tehty.  -Osallistua voit kuluvan kuukauden loppuun saakka -Samalla työllä ei voi osallistua samaan aikaan muihin haasteisiin -Julkaise kuva työstäsi blogissasi -kerro, että osallistut @inspirationblogi haasteeseen.  -Linkitä postauksesi haasteeseen siten, että työsi on linkitettynä, eikä etusivu tai google-tilisi.  Väärin linkitetty työsi ei osallistu arvontaan!  - Voit myös lähettää kuvan työstäsi/valokuvasi minulle meilillä. siitäkin huolimatta kommentoi kuluvan haasteen alle nimesi ja että osallistuit blogittomana.

Arvonta on joka kuukausi aivan kuten e…

Kuvia elämästä

Mansikka-vadelma-hyydykekakku

Virvon varvon namusilla, Makoisilla herkkusilla,  sulle suu makiaks, mulle vitsa taitappas!
-Viltsun oma-

Bloggaan näin...

Ja bloggaan näin.

Osallistuin Keiju-margariinin suunnitteluraatiin ja tällainen saatiin kauppoihin. On se nätti!