Runo kasvukivuista

Me kasvettiin samaan tahtiin

Opeteltiin ja opittiin

Riideltiin ja sovittiin

Me oltiin kuin siskokset

Samaa perhettä

mut eri äideistä

Ja mä luulin, 

ettei me koskaan

kasvettais erilleen 

Mä luulin, että

me vanhettaisiin 

niinkuin ennen

Mut elämä vei,

aatteet vei,

asenne elämää kohtaan vei

Asenteeni elämää kohtaan 

vaatii ponnisteluja 

mutta minulla ei ole vaihtoehtoja.

En minä sitä silti muilta vaadi! 

Minunhan se on jaksettava 

oma taisteluni 

jos tahdon nähdä

miltä näyttää huominen   

Minulla ei ole enää kykyä eikä voimavaroja niinkuin ennen

Elämäni jatkuu vaakatasossa tuskanhikikarpalot otsaani pitkin valuen

Yritän löytää sisimpääni onnen

Muuten luovutan kivun alla,

sillä mitä minulla on jäljellä!? 

Mitä minusta on jäljellä!? 

Ainoastaan tahto elää.

Elää hyvä loppuelämä

Suru valtaa sisimpäni 

Olenko menettämässä sinut?

En tahtoisi luovuttaa

En menettää suurta palaa 

mun ja meidän historiaa

Loukkasinko sinua tahtomattani

Teinkö väärin 

vai sanoinko pahasti ?

Kyllästyitkö vain minuun 

tai tahtooni taistella 

tuuliviiriä vastaan myrskyisenä yönä

yksisilmäisen Odinin iskiessä miekkansa Valhallan portilla kuninkaisiin.

tai aamuvarhain, 

kun auringonsäteet kilvan 

kuivattavat kasteen piharatamon lehtien pinnoilta

ja keijukaiset aloittavat soitimensa.

Onko meidän  ragnarögimme aika tullut

Vai vieläkö nousemme yhteiseen

taistoon rinta rinnan vahvempina 

Kuin koskaan ennen? 

Ovatko amatsonit palanneet?

~Viltsun oma runo

Hei, sinä ihana lukija. Olet päässyt postauksessa näin pitkälle. Mahtavaa! Kiitos, että luit, katselit, selailit tai kelailit blogiani. Jätä vielä asiallinen kommentti aiheesta tai blogista, "vieraskirjamerkintä" siitä että kävit tai kerro vaikka tämän hetken sää paikkakunnallasi. Kiitos. 

Sinä olet arvokas, upea ja tärkeä! 

Runot, joissa on merkintä "oma runoni", ovat minun kirjoittamiani. Suurin osa niistä on fiktiivisiä, mutta osa voi sisältää myös tositapahtumiin perustuvia elementtejä. En kuitenkaan erittele, mikä runoissa on totta ja mikä fiktiota, sillä se ei ole niiden tarkoituksen kannalta olennaista.

Runojen näkökulmat, ajatukset tai tapahtumat eivät myöskään välttämättä kuvasta omia mielipiteitäni tai kokemuksiani. Toivonkin, ettei minua arvioida tai tuomita runojeni sisällön perusteella.

Osa runoista käsittelee vaikeita tai tunteita herättäviä aiheita. Ne voivat koskettaa, haastaa tai herättää kysymyksiä. Asiallinen ja kunnioittava keskustelu on aina tervetullutta.