Iltasatu

Olipa kerran pienen pieni tähti, joka oli varma, ettei se loistanut tarpeeksi kirkkaasti. Ei niin, kuin tähtitaivaan kaikki muut tähdet. Se katseli muita tähtiä ja huokaisi haikeasti.

Silloin vanha ja viisas kuu hymyili ja sanoi: "Yksikään kulkija ei tarvitse koko taivasta. Joskus riittää yksi pieni valo näyttämään seuraavan askeleen."

Sinä yönä tuo pieni ja kaunis tähti uskalsi loistaa juuri sen verran kuin jaksoi. Ja sinä yönä eksynyt yöperhonen löysi takaisin kukkaniitylle, oranssiturkkinen kettu omaan  pesäänsä ja eräs väsynyt ihminen sai vienon hymyn huulilleen.

Tähti ymmärsi vihdoin, ettei suurin ja kaikista kirkkain valo aina ole tärkein. Tärkeintä on, että yleensäkin valo on olemassa.

Sulje nyt silmäsi ystäväni. Anna ajatustesi lipua kuin hiljaiset pilvet kuun editse. Aamu odottaa sinua rauhassa, eikä sinun tarvitse tehdä enää tänään yhtikäs mitään. 

Hyvää yötä ja kauniita unia.