Runo: Kukkuu, kukkuu, kipuunko hukkuu

Jälleen yksi päivä alkamassa

Makaan puhtailla lakanoilla tuskan irve kasvoillani

Kipu kumpuaa syvältä hermoratoja pitkin

En jaksaisi enää 

En jaksaisi enää kipuja, 

en hymyillä, 

En edes keittää kupillista aamukahvia kapselikoneella. 

En vain jaksa enää! 

Olen mitätön ja täysin turha yksilö. 

Kaappikello raksastaa tasatunnin kohdalle ja avaa ikivanhan luukkunsa vieterin varassa keikahtelevalle linnun kuvatukselle. 

Kukkuu kukkuu kukkuu 

Kukkuu kukkuu kukkuu...

Ja lintu on poissa

Katson kelloa ja häpeän

Häpeän omia ajatuksiani ja heikkouttani.

Tuo outolintu on kukkunut päivästä toiseen vuosikymmeniä, eikä se valita. Se vain ponnahtaa joka tunti kukkumaan ruosteisen vieterinsä varassa. Ja minä valitan etten jaksa...

Elämässäni on kaikkea 

Joskin erilaista, kuin ennen, 

terveenä.

Ei ehkä ihmisiä, tai no, on heitäkin muutama, 

Ei ehkä menoa ja meininkiä, 

Mutta silti, on niitäkin. 

Mittakaavat ovat vain erit nyt. 

Ja vaikka hermokipu saa huutamaan, tuolla jossain jollakulla on vieläkin pahempaa. 

Joku ei saa edes lääkkeitä turruttamaan tämänkään vertaa kipu-tuntojaan. 

Minulla on siihen varaa. 

Katson ikkunasta ulos ja päätän, 

Etten itke omaa elämääni enää,

En kylvä itsesääliä, vaan etsin keinon voittaa mieleni ja olla riittävän vahva jaksaakseni tämän hetken ja huomenna uudestaan. 

Kirjaan muistiin:

Uusi kipulääkereseptit

Hae apua masennukseen

Osta villasukat

Kiitän Jumalaa voimavaroista

Hanki harrastus, johon kykenet

Ole kiitollinen pienistä asioista

Älä vello menneisyydessä, sillä nyt on tässä ja menneisyys on mennyttä. 

Ole kiitollinen että sait kokea terveenä olon riemutkin silloin kerran. 

Keitä kuppi kahvia 

Osta soijamaitoa

Avaan puhelimeni näytön ja äänikirjan.

Ajatukseni siirtyvät murhiin ja kuppikakkuihin kahvilassa. 

Olen ylpeä itsestäni...

Ja kaappikellon tirpasta. 

Runoistani

Runot, joissa on merkintä "oma runoni", ovat minun kirjoittamiani. Suurin osa niistä on fiktiivisiä, mutta osa voi sisältää myös tositapahtumiin perustuvia elementtejä. En kuitenkaan erittele, mikä runoissa on totta ja mikä fiktiota, sillä se ei ole niiden tarkoituksen kannalta olennaista.

Runojen näkökulmat, ajatukset tai tapahtumat eivät myöskään välttämättä kuvasta omia mielipiteitäni tai kokemuksiani. Toivonkin, ettei minua arvioida tai tuomita runojeni sisällön perusteella.

Osa runoista käsittelee vaikeita tai tunteita herättäviä aiheita, ja ne voivat koskettaa, haastaa tai herättää kysymyksiä. Asiallinen, kunnioittava keskustelu on aina tervetullutta. 

Hei, sinä ihana lukija. Olet päässyt postauksessa näin pitkälle. Mahtavaa! Kiitos, että luit, katselit, selailit tai kelailit blogiani. Jätä vielä asiallinen kommentti aiheesta tai blogista, "vieraskirjamerkintä" siitä että kävit tai kerro vaikka tämän hetken sää paikkakunnallasi. Kiitos. 

Sinä olet arvokas, upea ja tärkeä! 

-Runo ja kuvat minun omiani.-