Kun elämä on ollut liikaa

Kun aloitin bloggaamisen, toivoin edes jonkun huomaavan blogini, etten tekisi tätä aivan turhaan. Vähättelin itseäni, vaikka salaiset haaveeni olivat korkeammalla. Haaveistani huolimatta kielsin itseltäni luvan toivoa haaveiden toteutuvan ja siksi toiveeni oli "kunhan joku pysyisi kanssani tässä matkassa". Voi, kuinka vaatimatonta, mutta sellainen olen ollut koko elämäni ajan. Itseäni ja tekemistäni vähättelevä. Vasta keski-ikäisenä olen alkanut tajuta omat vahvuuteni ja että esim. osaan kirjoittaa ja monia ihmisiä kiinnostaa sisältöni. Kuinka vapauttava tunne se onkaan! 

Minun kohdallani itsetunto-ongelmat juontavat lapsuudestani ja nuoruudestani. Olin mm. Koulukiusattu koko peruskouluajan. Mutta ei siitä enempää. Se oli ja meni. Nyt olen tässä hetkessä. Nuoruuteni epävarma nainen on saanut panssaria ympärilleen ja vaikka edelleen on tilanteita, joissa lukkiudun tai vähättelen itseäni, nyt huomaan sen ja otan itsestäni niskalenkin ja katson silmiin minuuttani, komennan sisäistä ääntäni ja sanon itselleni: "Minä olen tarpeeksi ja riitän! Tästä ei keskustella!".  Se ei tarkoita sitä, että kuvittelen olevani kaikkien mieleen tai täydellinen. Ei todellakaan! Sopiva itsevarmuus on realistista ja itseään arvostavaa. 

Kaikki muuttui blogitoiveideni ja itsetunnon kanssa sitä mukaa, kun aloin saada itsevarmuutta ja luottaa itseeni ja taitoihini. Myönsin itse itselleni, osaavani kirjoittaa ja minua halutaan seurata. Toisinanan luen vanhoja tekstejäni, joita en enää muistanut ja mietin,olenko tosiaan kirjoittanut tämän. Ja sitten se tapahtuu: -WAU!

Se, että sanot itsellesi olevasi hyvä siinä mitä teet,  ei ole kehumista ja leuhkimista, vaan tervettä itsetuntoa ja itsesi työn arvostamista. Miksi tekisit jotain vuodesta toiseen, jos olisit aivan paska, ja tietäisit varmasti, ettei kukaan pidä siitä?! Niinpä!! 

• Pysähdy näkemään mitä teet
• nautitko siitä?
• Oletko hyvä siinä?
• Tarvitsetko lisäkoulutusta?
• Vai onko kyseessä harrastus omaksi iloksi?
• Minkälaista palautetta olet saanut? -käytä hyödyksi palautetta kasvaaksesi: -Mitä teet oikein, missä parantamisen varaa ja mitkä palautteet voit unohtaa.
• Miten toiset tekevät vastaavanlaisen työn ja voisitko oppia heiltä jotain?  
• Älä matki muita, sillä he ovat jo olemassa. Tee oma juttusi, mutta muista, että kaikki imevät vaikutteita ympäröivästä maailmasta. Myös sinusta. 
• Ole ylpeä siitä, mitä olet ja mitä teet, äläkä vähättele itseäsi. Löydä kultainen keskitie sille, mikä on tervettä itserakkautta ja milloin rakkaus itseesi menee yli, liiaksi kehuskeluksi. 
• Joskus sanonta "moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisässä" on aiheellinen, mutta joskus kakku ihan oikeastikin on päältä JA sisältä kaunis.  

Tällä hetkellä blogiani on katsottu reilusti yli miljoona kertaa, mikä on ihan huikeaa, siitäkin huolimatta, että välillä pidin taukoa, koska yksinkertaisesti en jaksanut enää kirjoittaa. Hetken jopa luulin lopettavani bloggaamisen. 

Siihen aikaan äitini sairastui vakavasti ja minunkin sairaus paheni ja kivut veivät voiton. Surullista kyllä, äitini nukkui vastikään pois.  Tauko blogista jätti sen jälkeeni, etten vaadi itseltäni enää liikaa. En postaa joka päivä tai joka viikko. Postaan mieluummin harvemmin ja kuuntelen kehoni signaaleja. Minä ansaitsen sen. Samalla lukijat ansaitsevat sen, että jaksan kirjoittaa laadukkaampaa sisältöä. 

Halusin kirjoittaa aiheesta: Katkeruus, suru ja riittämättömyys – kun elämä on ollut liikaa. Miksikö? Koska se tunne, "etten riitä", on liian monen ihmisen taakkana. Se vie energiaa ja syö ihmistä. Katkeruus seuraa toisinaan piilossa huomaamattomana, toisinaan taas valtoimenaan estäen kaunista ja hyvää tarttumasta mukaan. 

Mutta siitä kaikesta voi vapautua ja toipua! Sinäkin voit päästä taakastasi irti. 

On olemassa kipuja, jotka eivät näy päällepäin. Ne eivät aina huuda, vaan painavat hiljaa rintaa, väsyttävät mielen ja tekevät ilosta varovaisen. Katkeruus, suru ja riittämättömyyden tunne syntyvät harvoin tyhjästä. Ne ovat usein seurausta siitä, että ihminen on joutunut kestämään liikaa – liian pitkään ja liian yksin.

Näistä tunteista ei pääse eroon käskemällä tai korjaamalla itseään. Niistä kuljetaan läpi vähitellen, kun ne saavat tulla nähdyiksi, ymmärretyiksi ja rajatuiksi.

Katkeruus ei ole pahuus

Katkeruus ei tarkoita, että ihminen olisi katkera luonteeltaan, paha ihminen, joka haluaa toisille vaikeuksia. Katkeruus on usein tunnistamatonta surua ja vaille jäänyttä oikeudenmukaisuutta. 

Se syntyy, kun:

● Sinua on satutettu eikä kukaan pyytänyt anteeksi

● Totuutesi ohitettiin tai vaiettiin

● Jouduit jatkamaan eteenpäin ilman, että kipu sai tulla nähdyksi

Katkeruus on yritys suojella itseä: "En anna tämän enää tapahtua." Ongelmaksi se muuttuu vasta silloin, kun se alkaa satuttaa sinua itseäsi todenteolla.

Anna itsellesi lupa tuntea surua, joka on aiheuttanut katkeruuden. Erota kuitenkin nämä kaksi asiaa:

1. Sinulla oikeus tähän tunteeseen

2. Sinulla ei ole velvollisuutta kantaa sitä ikuisesti

Kysy itseltäsi lempeästi:

“Mitä katkeruus yrittää vielä puolustaa?”

Katkeruus pehmenee, kun sitä ei hävetä eikä ruokita, vaan ymmärretään.

Suru ei ole heikkoutta

Suru ei koske vain menetyksiä, jotka voi nimetä. Se koskee myös:

● Elämää, jota ei saanut elää

● Rakkautta, joka jäi vajaaksi

● Kehoa tai mieltä, joka uupui liian aikaisin

● Suru syntyy siitä, että jokin olisi saanut olla toisin.

Suru ei vaadi, että siitä päästään eroon. Se vaatii, että sen kanssa saa olla hetken rauhassa. 

Salli suru ilman selityksiä. Et ole heikko, vaan reagoit menetykseen.

Nimeä menetys ääneen tai kirjoittamalla:

“Minulta vietiin…”, “En saanut…”, “Jäin vaille…”

Älä kiirehdi lohdutusta. Suru rauhoittuu, kun sitä ei hoputeta pois. Suru hellittää, kun se on tullut kuulluksi.

Riittämättömyys – väärä johtopäätös kivusta

Riittämättömyys ei kerro totuutta sinusta.

Se on selviytymis-strategia, joka syntyy, kun ihminen ajattelee: “Jos olisin ollut parempi, tämä ei olisi sattunut.”

Kyseenalaista ajatus, älä itseäsi.

Kun tähän asti olet saattanut kysyä itseltäsi “Miksi en riittänyt?”,  jätä tuollainen riittämättömyyttä ruokkiva ja kysy sen sijaan: 

“Miksi tämä oli liikaa minulle tai kenelle tahansa?”.

Puhu itsellesi kuin puhuisit rakkaalle ihmiselle samassa tilanteessa. Riittämättömyys väistyy, kun vastuu palautetaan sinne minne se kuuluu.

Esimerkkitapaus: 

Johanna on sairastunut vakavasti. Hän ei jaksa, ei pysty, elämä on kaventunut.

Johannan mieli sanoo:

“Jos olisin vahvempi, positiivisempi, parempi, en tuntisi näin. Muutkin jaksaisivat enemmän.”

Tämä on riittämättömyyden ääni.

Ilman vastuun palauttamista vastuu siirtyy Johannalle kehosta, joka ei toimi, sairaudesta, jota ei valinnut sekä rajoituksista, joita Johanna ei aiheuttanut. 

Lopputuloksena on haitallinen tunne:  “Minussa on vika.”

Kun Johanna palauttaa vastuun sinne minne se kuuluu, hän pysähtyy ja sanoo itselleen:

“Tämä ei ole tahdonvoiman puutetta.”, “Tämä ei ole luonteen heikkoutta.”, “Tämä on sairauden, kivun ja olosuhteiden seuraus. Se, että en jaksa, kertoo tilanteen raskaudesta, ei minun arvostani.”

Näin vastuu siirtyy Johannan sairaudelle, kivulle, olosuhteille... 

Ei Johannalle ihmisenä.

Riittämättömyys ei ehkä katoa heti, mutta se menettää otteensa. Ajatus muuttuu:

 “En riitä.”-ajatus muuttuu “Tämä on liikaa kenelle tahansa.”-ajatukseksi. 

-“En epäonnistunut – jouduin tilanteeseen, jossa rajat tulivat vastaan.”

- “Minä en ole rikki, elämä oli.”

Kaikenkaikkiaan on tärkeää muuttaa oma ajattelutapa, jotta voit toipua ikävistä tunteista. Et tarvitse positiivista ajattelua. Tarvitset rajoja tunteille.

 “Tämä tunne saa olla täällä – mutta se ei saa määritellä minua.”.  “Minä tunnen tätä, mutta minä en ole tämä.”. 

Ja muista, ettet voi muuttaa menneisyyttäsi, vaikka koko maailma kuulisi raivokkaan huutosi ja näkisi sinua satuttaneen kärsivän. Tärkeintä on siis rakentaa upea tämä hetki ja  tulevaisuus. Keskity siihen. Älä kostoon, sillä se johtaa kierteeseen ja paha olosi vain syvenisi ja laajenisi. 

Tehtäviä toipumiseen: 

Päivittäinen teko on tärkeämpi kuin suuret oivallukset:

1. Kirjoita paperille tai ajattele mielessäsi  3 lausetta siitä, mikä oli totta. Ei siitä mikä oli vialla.

2. Lue yksi lause, mikä lohduttaa. Saa olla vaikka sama lause joka päivä.

3. Hengitä 5 kertaa syvään sisään ja ulos ja sano mielessäsi: “Nyt riittää täksi päiväksi.”

Jos kannat surua, katkeruutta ja riittämättömyyttä, se ei tarkoita että olet jäänyt niihin kiinni.

Se tarkoittaa, että olet ollut tilanteessa, jossa kenenkään ei olisi pitänyt selvitä kevyesti.

Ja silti olet tässä.

Se ei ole vähäpätöinen asia. 

Voimia juuri sinulle