Runo: Raastava ikävä

RAASTAVA IKÄVÄ

Ikävä

Niin syvä tuska

Pimeää

Haparoivin ottein etsin sitä,

Mutten löydä valokatkaisijaa

Pimeys hyökkää ylle

Vajoan polvilleni

Huudan

Konttaan kohti oven alta tulevaa 

valojuovaa

Raavin ja revin

Ei aukea

Ikävä kuristaa kurkkuani

En saa henkeä

Pakko nousta, pakko

Löydän ovenkahvan

Painan kaksin käsin sitä

Ja ovi naksahtaa auki

Armollinen, lohdullinen ja lempeä 

valo ottaa minut syliinsä

Olet taas siinä

~Viltsumari

Runot, joissa on merkintä "oma runoni" tmv. ovat minun itseni kirjoittamia. Yleensä kirjoitan fiktiivisiä runoja, mutta poikkeuksellisesti osa runoista voi perustua tositapahtumiin kokonaan tai joiltakin osin. En erittele runojani, mikä on totta ja mikä fiktiiviä. Se ei ole olennaista. Runoni eivät myöskään välttämättä perustu minun omaan mielipiteeseeni asioista. Ethän siis arvioi ja  tuomitse minua runojeni perusteella. Runoni voivat triggeröidä herkempiä ja herättää keskustelua tai kysymyksiä. Asiallinen keskustelu on aina tervetullutta ja suotavaa.