Runo:minun täytyi oppia ensin

Seuraavan runon kirjoitin vuonna 2019 joulukuussa. Sinä saat lukea sen nyt.

Suolaiset kyyneleet 

valuvat vuolaina 

pitkin kalpeita poskiani.

Onnen kyyneleet.

Ne saavat tummat silmien alueet näyttämään entistäkin tummemmilta 

kimmeltävyytensä vuoksi.

Se ei haittaa minua enää, 

sillä mikään ei voi enää tukahduttaa sitä onnea, 

joka on puskenut tiensä 

paksun kuoreni läpi 

viimeiset 45 vuotta. 

Jo joskus 

kauan sitten 

sain maistaa tilkan 

Jumalallisesta maljasta 

pyhyyden makua,

mutta silloin 

en ollut vielä valmis

juopumaan siitä kokonaan. 

Minun täytyi ensin nähdä elämää. Nähdä elämän raadollisuus. Kurjuus. 

Syntisyys. 

Minun täytyi oppia rakastamaan vilpittömästi 

niin muita kuin ennenkaikkea itseäni 

sellaisena kuin minut on tänne luotu. 

Lahjana, 

jota täytyy kunnioittaa, 

ei halveksia. 

Se vaati minulta töitä 

enemmän kuin arvasinkaan. 

~ Viltsumari