Aikuisen naisen päiväkirja os 5 : Sera ja uni -vaarallinen mafiarinki

Taidan jättää tuon otsikossa olevan osa 5, osa 100, osa ihan just niin mones kuin on menossa, kokonaan pois. Se turhaan pitkittää otsikkoa ja ketä kiinnostaa, monesko osa on menossa, kun kyseessä on päiväkirja, eikä jatkotarina? Eikä päiväkirjsssa ole osia, vaan sivuja. Sitä paitsi mä en kohta enää muista, missä mennään. Sama kai tuo nyt on, onko se viides vai sadas viides päiväkirjapostaus. Eihän muissakaan postauksissa lue askartelu osa tuhat, ruoka osa 2...

Mä yritän opetella nyt käyttämään kivun ja yleensäkin sairauteni nimenä SERA-nimeä. Se kun kuulostaa niin paljon ihanemmalta, kuin olla kipupotilas tai muuta sellaista. Mä kun oon potilas kerran kuussa, kun käyn sairaalassa hoidoissa. En kotona, en, vaikka kuinka olen vuoteessa. Toisaalta taas kaunista tästä ei saa millään muotoa, eikä hyvää elämänkumppania. On vain itsellä oltava ohjat ja kuunneltava mihin kohtaa tyynyä päänsä laittaa päivän mittaan. Tai milloin otan sen yhden extraliikunnan, minkä lääkäri sanoi mun kuntoutukseksi. Eli vessareissujen lisäksi kerran  päivässä samanmoinen lenkki, JOS voin. Toki saan liikkua kahdestikin, jos kykenen. Vuosi sitten kuntoutus oli käydä mahalleen ja nostaa 3 kertaa pää ylös. Olen mä siis voimistunut, vaikka mikä olisi.

Eli siis Sera jatkossa.Mun täytynee laittaa sivupalkkiin tai esittelysivullekin maininta Serasta, niin uudet lukijat eivät mieti, mistä se nyt puhuu. Teenkin sen heti. Noniin, tässä virallinen Sera-kuva.

Me puhuttiin Murusen kans, ett Sera on nyt ollut kylässä kauemmin ja raivokkaampana, kuin pitkään aikaan. Tämä kuukausi on ollut Seran kuukausi. Noh, yleensä Sera tykkää saunoa, koska se lämpö on jotain maagista. Pari päivää sitten menin saunaan ja mä olinkin sen jälkeen tosi tuskainen. Mietin, onko jokin lääke jäänyt ottamatta, mut ei ole. Kaikki oli niinkuin pitää. Sain onneksi nukuttua muutaman tunnin. Joo, ja uneni oli jälleen kerran kuin jostakin elokuvasta.

Unessa olin seksikäs, mustaan nahka-asuun pukeutunut, tummat hiukset hulmuten liikkuva ja askeleet hiljaisemmat, kuin keijukaisen, vakooja, jolla oli 2 apulaista. Apulaiset olivat sivuroolissa tai oikeastaan ne, jotka minuakin ketterämpinä menivät ahtaimmista paikoista kuin luoti sisään ja nopeampina selvittivät vapaan etenemisen, missä pahikset ovat, pitääkö olla varovainen... Minä olin uneni päähenkilö, vaikka olinkin se, joka istui ja odotti, tuleeko pahikset perästä. Suojasin kahden ammattilais kolleegani selustan ja samalla myös mahdollisten tulevien uhrien selustan. Olimme salaisesta palvelusta ja meidän pomomme oli meitäkin salaisempi , suuren näppäimiä täynnä olevan laatikon sisällä, jonka ääni oli tietokonemainen, metallinen ääni, monitori oli valtava, kuin 55" tv, josta saimme ohjeita, emme nähneet pomoa ja jollain tapaa laatikko muistutti valtavan ruskean pahvilaatikon, nelikulmaisen kiven ja sivusta täytettävän pyykkikoneen risteytystä.

Me yritettiin saada vaarallinen venäläinen  pedofiilirinki kiinni. Rinki oli laajahko eikä he kaihtaneet keinoja iskeä vastustajansa hengiltä ensin leikitellen venäläismafian oppien kidutuskeinoilla.

Se oli todellista seikkailua se (lue: muistan että jännitystä oli, mutten muista unta siltä osin selkeästi), mutta lopussa istuin kirkon takariviin vahtiin. Mun apurit menivät kyljeellään kömpien urkuharmoonin salaluukusta johonkin takahuoneeseen tutkimaan paikkoja. Mä olin sillä välin kuin mitään ei olis meneillään ja yritin laulaa toisten mukana normiäänellä sitä jotain... öö.. gospelia?

Mun edessä istui mies, oikein charmantti herra, mutta hän ei yhtään tykännyt mun epävireisestä lauluäänestä, saatikka siitä, ettei tällainen ateistipakana osannut sanoja ensinkään. Tiedäthän, kuinka yrittää pysyä mukana arvuutellen alkukirjaimista sanan? Niinkuin "taivas varjele mitä sieltä PIIP" . jatkaisin tuohon piipin tilalle "...tulee". Mutta kun se laulu oli minulle niin vieras, en edes arvannut sanoja oikein. Se, minkä luulin olevan oikein, olikin väärin. Eli tuokin lause olisi mennyt unessani näin: "Taivas varjele mitä sieltä annetaan meille".

Yritin siinä samaan aikaan pyydellä etupenkin herralta anteeksi, miettiä seuraavia sanoja, tarkkailla ulko-ovea ja pihaa ikkunoiden kautta, tarkkailla sivuovea sekä urkuharmoonia, jos agenttiystäväni sieltä kohta jo tulisivat. Minun olisi pitänyt kuitenkin olla sekunti nopeampi ja hälyyttää kamut paikalle NYT, sillä lasiovi kilahti, kolme rotevaa venäläisgangsteria seisahtui ovelle tekemään arvion yleisöstään ja kuin minussa olisi lukenut neon valoin TÄÄLLÄ, pahikset astelivat sivulleni, yksi heistä otti olkapäästäni kovakouraisesti kiinni toisten kopaistessa asevyötään, kuin varmistaakseen aseen olevan yhä paikallaan. Sydämeni pomppasi kurkkuun, silmäilin päätäni liikuttamatta urkuharmoonia ja yritin olla rento. Rento!? Pahisten pidellessä minusta kiinni!!

Minua kiinni pitelevä kysyi kovaan ääneen: "missä ne rotta-kaksosesi ovat!?". Olin aivan että "anteeksi herra, en nyt yhtään tiedä mistä puhut". Aivan kuin se nyt menisi edes läpi. Olivathan he jo tunnistaneet minut. "Sanakin vielä tuota potaskaasi niin ammun pääsi hajalle tämän yleisön läsnäollessa! Yleisön, joka tasan tietää, ettet ole yksin täällä ja että aion löytää ne elukat!". Hän heilutti pistooliaan tehosteeksi. Änkytin kauhuissani olevani yksin. Pelkäsin  vähintäänkin etupenkin herran paljastavan urkuharmoonin salat ellei sitten joku arka pelännyt henkensä puolesta niin, että kerkeisi ennemmin jo osoittaa pahaa aavistamattomien ystävieni piilon. Ja he luottivat minuun  että ilmoittaisin, jos jotain tapahtuisi...  mä niin petin heidät..

Mutta koko kirkkoväki oli hiljaa katse maahan, kuin peläten menettävänsä päänsä, jos liikahtaisikaan.  Samalla, kun mua riuhdottiin penkistä gangstereiden hoteisiin, mä olin kiitollinen heille, ja mietin, tulevatko pahaa-aavistamattomat agentit kohta haaviin myös vai kuinka saisin heille viestin. Kello raksutti, joten oli aika toimia. Pääjehu kysyi jälleen, missä agentit olivat. Aloin  huutamaan kuuluvaan ääneen: "Mä OLEN yksin! Tajuatko! Mä olen kirkossa sovittamassa syntejäni! Niin pitäisi sinunkin olla, veli Venäjä. Näethän, ei kukaan täällä tiennyt mitään minusta, saati veljistäni." Ja se toimi! Gangsterit uskoivat, agenttitoverini kuulivat aivan viime hetkellä.
Minut vietiin niskaotteella ulos samaan aikaan, kun ystäväni tulivat saliin sivuovesta ja lähtivät perääni. Pihalla syntyi taistelu, jonka loppuessa poliiseille oli kahleissa 3 ronskia kaljupäistä mafiamiestä Venäjältä.

Me agentit menimme tapaamaan pomoamne suureen utuiseen halliin. Näytölle syttyi valot. Laatikko tarkkaili meitä, minua. Kerroin koko tarinan ja olin luopumassa oikeuksistani, sillä petinhän toverini. Asetin virkamerkkini ja aseeni laatikon.. anteeksi, ylhäisen johtajani kaukaloon. Silloin johtajamme alkoi puhua lempeästi; " ystäväni, sinä et pettänyt heitä. Sinä pelastit kirkkoväen ja toverisi. Sinä uhrasit itsesi , jotta toiset saisivat elää. Otit riskin. Ja lopputuloshan on, että demonit ovat poissa". Katsoin hämilläni jokaista vuorotellen. Pomo jatkoi:" ota virkamerkkisi ja aseesi takaisin. Ne kuuluvat sinulle. Menkää. Teitä odottaa jo uusi tehtävä. Kartta löytyy faxistani". Valot sammuivat. Kartta oli pitkä ja aloimme lukemaan sitä. Ja minä olin yhä yksi heistä.