Ennusteet ja kuvia sairaala-ajalta

yksi kolmesta kanyylistä


Toipilasaika hyvää vauhtia eteenpäin menossa. Olen harjoitellut niin istumista, kuin kävelyäkin kotona sisätiloissa. Tosin eilen poistettiin niitit, 21 kpl, selästä ja piti siis olosuhteiden pakosta käydä himpun verran pitemmällä kävelylenkillä.

Tokihan Murunen ajoi aivan terkka-aseman oven eteen ja tuli kaveriksi hoitajan vastaanotollekin, että en tarvinnut turvatta kulkea sauvojenkaan kanssa. Samalla kävimme pankissa, mikä olikin sitten ehkä vikatikki samalle päivälle, vaikka hyvältä tuntuikin saada asia hoidettua. Ilta oli hermokipuilua.

Vielä puuttuu kestävyyttä ja voimavaroja paljonkin, mutta jokainen edistysaskel on voitto. Ennustehan oli, että leikkaus on vain ja ainoastaan ennakoiva, ettei laite tai ruuvit selässäni irtoa kokonaan ja tipahda sisälleni aiheuttaen vakavempia vaurioita. Minä olen itse väittänyt tuntevani kuitenkin laitteen sisälläni ja sen tuomat haitat. Lääkärit olivat himpun eri mieltä, mutta sanoivat, että jos näin olisi, nythän se haitta sitten korjaantuisi.

väritöntä ja mautonta
Jos jokainen edistysaskel on voitto, niin voittojen suma on valtava nyt muutenkin! Nimittäin ennuste oli myös, että leikkaus tulisi olemaan äärimmäisen kivulias, kivun haltuun otto äärimmäisen haastavaa ja jälkipelissä kivut saattaisivat jopa jäädä pysyvästi voimakkaampina päälle. Vain se, ettei tosiaan pahempaa vauriota enää tulisi...
Minun voittoni on se, että minä olin oikeassa! Myös minua tukeneet rukoukset ovat tuoneet oman voimansa.

verenpaineen mittausta
Tällä hetkellä on vaikea sanoa, mitä kaikkea jää pysyväksi kivuksi ja miten edistyn, mutta sen jo tunnen, ettei selkäni ole niin kosketusarka, kuin ennen, ja toista puolta voi jopa painaa kevuyesti aiheuttamatta valtavaa kipua! Selinmakuu tulee olemaan mahdollista!!!
Lisäksi "muljahtava" asteikon 9 kipu makuuasennossa on kadonnut!
Lisäksi jo nyt, kun kestävyyteni yhä on heikkoa, olen enemmän pystyasennossa, kuin ennen leikkausta! Mahallaan olo on yhä vaikeaa, jopa voisi sanoa lähes mahdotonta, mutta se, mitä olen kokeillut, tunsin... tai sanotaanko, etten tuntenut laisinkaan terävää viiltoa leikkaushaavan ala- ja yläosassa, mikä tuntui laitteen ollessa paikoillaan.
Nämä nyt ainakin tässä vaiheessa, kun vielä puolitoista viikkoa on haavakipu arviolta olemassa. Haava itsessään on siisti, eikä tulehdusta ole. Hieman vuotaa yhä ja on siis kipeä, mutta paranee normaalisti.

Tulijainen 
Kaikenkaikkiaan siis leikkaus oli hyväksi, vaikkakin kivun haltuunotto hidastui hoitajien ja lääkärien kommunikaatiopulan vuoksi ja virheiden takia. Piti ottaa pyrähdys huonompaan ja palata sairaalaan traumapuolelle, jotta saisin lääkityksen kuntoon. Se tosin täytyy tässä kipuasiassa huomioida, että mitä tahansa voi vielä tapahtua myös mukaanlukien tämän hetkisten voittojeni suhteen. Ennen leikkaustahan lääkitykseni oli yli puolet miedompaa, vaikkakin opiaatit jo käytössä. Nyt lääkitys on hyvinkin voimakas (voimakkaat opioidit, hermokipulääkkeet, tulehduskipulääkkeet, kipulääkkeet ja lihasrelaksantit) ja se voi osaltaan "sokaista" kiputuntemuksiani. Lopullinen tilanne selviää vasta sitten, kun saan lääkityksen laskettua samalle tasolle, jos se edes on mahdollista.

haava piilossa
Kuva tuossa yläpuolella on epäselvä, mutta se on siis selästäni ja siinä on nyt näytillä se leikkaushaavan pituus. Osaat hahmottaa, mistä on kyse. Mikään pikkuhaavahan se ei siis ole. Tänne en laita kuvaa itse niittauksesta ja haavasta, koska on se sen verran hurjan näköinen ja heikommat voivat pahoin, mutta ehkä läheisemmille voinkin sen näyttää... Ehkä. ei siis mikään kaunis näky missään nimessä! Haava sitä paitsi alkaa sen verran alhaalta, ettei puolitutut tule vakoani näkemään uteliaisuuttaankaan! :D

Koska tämä oma sessioni viivästyi, olen myös joulukalenterin lähetysajankohtia siirtänyt himpun, eli kunhan olisi perillä joulukuussa ajallaan. Muutama paketti onkin jo tullut. Kiitos siitä! 
Minä teen arvonnan kuitenkin joulukuun alussa, jotta saan itse paketit matkaan, joten arvontaan osallistuaksesi pakettisi tulisi olla marraskuun loppuun mennessä perillä. (Lipsautinko minä? Monikossa...? :D :D )

Kommentit

MarikaH sanoi…
Toivottavasti kipulääkkeiden toimivuus ennakoisi sitten parempaa myös lääkityksen vähentyessä, toivotaan niin oikein tosi kovasti. Tsemppiä toipumiseen ja kuntoutumiseen!
Riina sanoi…
Toivotaan parasta ! Huvitti tuo sairaalaruokakuvan alla oleva teksti :D. Se kun on niin totta. Oma maustepurkki kannattaisi olla sairaalassa mukana. No, mutta hyvä, että sentään ruokaa saa. Itse olen neuron osastolla kerran aamupalan syönyt ja eihän se puuro ollut sitä mitä itse tehty :).

Paranemista sinulle !
Marika H: Jää nähtäväksi, mutta toiveikkaana täällä ootellaan
Riina, tälläkin reissulla omat mausteet olivat mukana, mutta eihän niilläkään samoin saa makua kuin tekovaiheessa lisättynä. hyvä kuitenkin, että ruokaa oli ja riittävästi. Itselleni sairaalaruoka on tullut tutuksi aivan liian usein ja aivan liian pitkinä jaksoina kerrallaan. Pisin yhtäjaksoinen jakso taisi olla 6 kk. Nyt kuitenkin pari viikkoa riitti.

Hyvältä kuulostaa parantumisesi ja on mahtavaa, että leikkaus tuntuu olleen avuksi.
Tsemppiä parantumiseen.
Tuikku sanoi…
Paranemisia sinulle täältäkinpäin.
Sinähän toivut pikavauhtia. Ihanaa. Jospa ne kivukin helliävät.
Outi. Toivoin olla väärässäkin sillä lääkitys on kova. Yli puolet vahvempi kuin ennen leikkausta. Mutta ainakin jokin auttaa ja pystyn olemaan itkemättä ja elämänhaluinen
Toivun ja nukun. Tai sitten lääkitys on nii korkea että tuntuu siltä vain. Vasta aika näyttää mutta nyt nautin kun saan hetken edes nukkua!
Tiia Koivusalo sanoi…
Hurjasti zemppiä paranemisen tiellä. Kuulostaa niin pelottavalta ja rankalta... <3
Sitä se olikin. Onneksi tältä osin ohi