Ärsyttävät anot versus ihanat ystävät

Bloggaaminen on tuonut aivan hurjasti minulle kaikkea ihanaa ja uutta. Olen kasvanut ihmisenäkin tässä näiden 6 vuoden aikana. Bloggaamisella on myös varjopuolensa. Mutta se hetki, kun löydät ystävän, se on mielettömän upeaa.


Jokaisen blogin takana on ihan oikea ihminen. Samoin kuin lukijatkin. Osalta se meinaa unohtua joskus, sillä bloggaajista turhan moni kokee ennemmin tai myöhemmin sen ensimmäisen anonyymin haukkumaviestin saamisen. Syy siihen voi olla lähes mikä tahansa: kateutta, katkeruutta, mielen sairautta tai ihan vaan kirjoitetun väärinymmärrystä.

Kirjoituksesta et näe ilmeitä, et kuule äänensävyyä, et tunne sitä fiilistä, mikä ympärillänne vallitsee, etkä pysty yhtä nopeasti kertomaan, mitä tarkoitit, niin kuin jos olisitte kasvotusten.

Ja jos lukijana on mieleltään helposti järkkyvä tai ailahteleva luonne, kyllä sekin kommenteista käy ilmi joskus. Tai paha päivä, jonka purkaa netissä, jossa ei ole vastuunottopakkoa eikä tarvitse esittää henkkareita. Onhan se helpompaa haukkua kasvottomana joku random, kuin kasvotusten se "naapurin Elvi". Silti se kuitenkin satuttaa. Se on  väärin. Myös netissä pätee kunnianloukkauslaki siinä missä inhimillisyys ja hyvät tavat.



Ihmisiä on monenmoisia, eikä ole yhtä oikeaa tapaa olla ja elää . Se minkä minä koen hyväksi ei välttämättä toisesta sitä ole. Ihmisten erilaisuus voi rikastuttaa siinä missä erottaakin.


Niin, tottakai tunteet nousevat pintaan, jos jonkun kanssa menee sukset ristiin. Olipa syy mikä tahansa.  Toisaalta siinä vaiheessa mietin, olinko erehtynyt sittenkin täysin ja oliko meidän tarkoitus kohdata vain hetkellisesti ja jostain tietystä syystä.


Sitten, kun löytyy ihminen, jonka kanssa ystävystyy ja pitää yhtä myös blogin ulkopuolella, Se palkitsee ja kuittaa kaiken sen, mitä ehkä olet joutunut kokemaan vastamäessä blogin taholta.  Ja vaikket olisikaan ollut roskakorina, kyllä ystävyys lämmittää sydäntä silti. Aina. Aikuisenahan ei ystäviä saa enää ihan samoin kuin lapsena.

Minulle tällaisia blogin kautta löytyneitä ystäviä on suotu muutamia. Jo yksistään sen vuoksi bloggaaminen kannatti aloittaa 6 vuotta sitten. Kiitos ihanat!


Yksi ihanista blogiystävistäni on "Kivun kahdet kasvot"-blogin Anne-Mari, jonka kanssa löysimme heti paljon yhtäläisyyksiä. Kuten Annen blogin nimikin sanoo, yksi isoimmista arjen tekijöistä meillä molemmilla on kivun kanssa eläminen. Lisäksi meillä on huumorintaju samoilla linjoilla, lapset isoja jo ja mikä ehkä hämmästytti minut eniten; Asumme lähellä toisiamme.


Nämä kaksi alinta kuvaa on Annen luvalla täällä. Tästä kuvaparistä näkee kipupotilaan kaksi eri puolta. Näistä ja muista kipuadipista Anne blogissaan kertoo.

Kivun kahdet kasvot -blogissa puhutaan kivusta ja sen tuomista haasteista.


Jos sinua aihe kiinnostaa, klikkaa itsesi Kivun kahdet kasvot-blogin lukijaksi. Blogi on suht uusi tulokas, mutta jo nyt näen sen, että blogi kehittyy vauhdilla. Mä seuraan kans. :)

4 kommenttia:

  1. Onnea kuusi vuotiaalle blogillesi <3 Pitääpä käydä kurkkimassa tuo Annen blogikin.
    Ihanaa viikonloppua sinulle Viltsu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Käy toki katsomassa ja laita blogi seurantaan. Anne on mahtava bloggaaja.

      Poista
  2. Määki oon blogin kautta saanu muutamia kavereita/ystäviä. Se on kyllä parasta antia tässä bloggaamisessa!

    VastaaPoista

Koskettaako aihe sinua?
Onko sinulle tuttua tai heräsikö mielenkiinto?
Kiitos, kun kommentoit!
Sinä olet syy siihen, että Inspiration on olemassa.
Jatkossakin..

Ystävyydellä Viltsumari

Blogitekstisuositus

Kaverikeinu atc

Osallistuin keväällä Estherin järjestämään  askartelutarvikevaihtoon, jossa tehtiin vaihtoparille myös atc-kortti ystävyys-teemalla. Halu...