Tuntematon sotilas

Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas 2 ilmestyi ensi-iltaan vähän aikaa sitten. Aiempi versio, se alkuperäinen, on tultu katsottua jokaikinen vuosi TV:stä Itsenäisyyspäivän aikoihin. Koska jo se on ollut koskettava ja arvokas teos itsenäiselle 100 vuotiaalle Suomen maalle, halusin nähdä myös uuden version. Onnekseni sainkin kutsun Tradekan yksityistilaisuuteen ja avecinani oma rakas Murunen. 

Aluksi katsoimme Tradekan oman "lyhytelokuvan", jossa kerrottiin Tradekan historiasta. Oletin sen olevan tylsä, mutta yllätyin, sillä tarina  oli tehty todella mielenkiintoiseksi. Se oli kuin kuvaus meidän omaa historiaa, muistoja lapsuudesta ja tätä päivää. Aivan huikea tietopaketti! Näin homma pitäisikin tehdä! Mutta mennään nyt itse asiaan, eli Tuntematon sotilas-elokuvaan.

Elokuva kertoo jatkosodasta, joka käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 25. kesäkuuta 1941 – 19. syyskuuta 1944. Elokuvassa vilisee kerta toisensa jälkeen parhaimpia näyttelijöitämme ja jopa rooleihin valittuja muita tuttuja nimiä Paula Vesalasta Robiniin. Puhumattakaan kaikista vapaaehtoisista avustajista, joita elokuvaan ilmottautui yli 14000 ihmistä!

Uudessa Tuntematon sotilas - elokuvassa sota on totista taistelua ja elämässä selviytymistä hengissä. Isänmaan puolustamista henkeen ja vereen, kuoleman pelkoa ja pelon kanssa elämään oppimista. Sota on julmaa, pelottavaa ja raskasta, niin tantereella sotiville, kuin kotona miestä odottaville. Louhimies on tuonut sodan katsojalle niin todentuntuisena kuin vain reilun 2 tunnin elokuvassa se olla ja saattaa.

Sodassa olevia miehiä pitää hengissä elämänhalu, toveruus ja huumori. Kotilomia on, mutta sana loma ei ole sama, kuin mitä me tänä päivänä lomalla ajatellaan. Kotirintaman merkitys tulee elokuvassa myös hyvin esille samaten, kuin se, miten tantereella niskuroinnista rangaistaan -jopa kuolemalla. Sota ei siis elokuvassa näyttäydy urheana retkenä, jossa ammutaan huvikseen ja palataan hyvissä voimin nauraen kotiin sankareina. Sota esitetään  helvettinä, josta toiset selviävät paremmin, toiset huonommin. Tietänet, mitä se tarkoittaa...

Näyttelijöiden työ on upeaa ja katsojana katosin elokuvateatterin penkiltä itsekin sodan jalkoihin. Väsymys kameran edessä oli todellista, sillä näyttelijät nukkuivat teltoissa, ja tekivät fyysisesti raskaita, pitkiä päiviä. Elokuvan tehosteet ovat hurjan hienosti toteutettuja, niin toden tuntuisia. Kun sotilas ryömi ojassa, lähes itsekin tunsin mudan ja metsän hajut ja kun pommi räjähti, ei hetkeen kuullut itsekään mitään eikä kyyneliä ja palaa kurkussa tarvinnut etsiä. Ne tulivat ihan itsestään. 

Oletpa katsonut aiemmin tuntemattoman sotilaan, lukenut kirjan tai vaikket tietäisi asiasta yhtikäs mitään, niin suosittelen syvästi tätä elokuvaa! Katso se 100 vuotiaan isänmaamme kunniaksi, muistoksi heille, jotka taistelivat sodassa meitä varten ja siksi, että tämä elokuva yksinkertaisesti on koskettava, pysäyttävä ja todellinen!