Keväiset kuvat ja omat runoni

Valokuvatortsai, runotorstai


Keväinen auringon ensisäde 
kuin keijukainen suloinen. 
Se tulee taivaalta yllättäin, 
istahtaa lumihangelle mietteissään. 
Pohtii mistä alkaisi
keväisen uurastuksensa. 
Se lähettää lentosuukkoja joka puolelle
ja sulattaa jään ja lumen. 


Juuri sillä hetkellä, kun pimeys on käydä voimille, 
syttyy taivaankannella tulipalo, joka 
leimuaa maahan säteinä. 
Juuri sillä hetkellä purot alkavat juoksemaan kilvan
ja lumet sulamaan. 
Juuri sillä virtaavalla vedellä
saamme keväisen hehkun syttymään
ja luonnon hymyilemään.


Keväinen ihme
vuodesta toiseen. 
Luonnon uudelleen syntyminen
roudan ja jään jälkeen. 


Voi, kuinka se kimmeltääkin kauniisti! 
Voi, kuinka se saa minut hymyilemään leveästi! 
Voi, kuinka se hyväilee kasvojani ja 
hiukseni saa loimuamaan punaisena kuin tuli. 
ja kuinka se saakaan pölypilvet esille, kuin 
kiusallaankin. "Ähäkutti" 
Tuo keväinen auringon syli. 



Suljen silmäni ja kuuntelen. 
Kuuletko sinäkin sen? 
Solisevan keväisen puron laulun
ja kristallisen jään tanssin?
Aurinko tekee tehtäviään.



Runot ja kuvat omiani. Ethän kopioi! 

Kommentit

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari