perjantai 23. syyskuuta 2016

Itsepetos ja ymmärrys

Olen joissakin asioissa perfektionisti ja vaadin itseltäni enemmän kuin tarvitsisi. Aina se ei ole kunnianhimoa tai täydellistä oikeaa suoriutumista.

 Edelleen tulee hetkiä,  jolloin taistelen  itseäni vastaan siinä , että annan itseni olla heikko ja levätä vaikka aamusta iltaan asti. Ei kukaan toinen voi määrätä minua vuoteeseen ja sanoa, että oleppas nyt heikko. Sen täytyy lähteä minusta itsestäni.

Joinakin kertoina itken, jos itkettää ja lepään, jos väsyttää, mutta näitä itsensäpettämisjaksojakin näemmä on yhä. Väitän , että kaikki on ihan ok  ja normi lepo riittää. Vähättelen. Koska olen ihminen. 

Kerroin aiemmin , etten saa mitään aikaiseksi ja hommat kasautuvat päälleni. Luulin luovuuden vain hylänneen minut ja laiskuuden kuiskuttelevan korvaani. Luulin, että minut on siepannut tyhjyys. 
Se teki pahaa sielulle. 

Tänään huomasin, että voin paremmin kuin toviin.  Kivut ovat puolittuneet ja raastava hermosärky päästä varpaisiin säteilynä oli lieventynyt ja lähes "normaalissa" , eli  jäljellä enää alaselän kautta kiertäen jalkoja pitkin varpaisiin.  Huomasin, että olin lähes parantunut kahden tyystin muun vaivan oireista. 

Samalla kun oireisto lieveni, alkoi viretaso nousta, inspiraatio löytyä ja tyhjyys kaikota. Pääsin jopa tänään käymään eräässä isomnan eläintarvikeketjun toimipisteessä tehtävälläni , eli palveluntarkkailijana. Atc-Kortit ovat loppusuoralla ja kohta taas olen joulukorttien kimpussa. 

Vaikka päivään kuuluukin paljon lepoa jo perussairauteni takia, olisi minun tarvinnut sairastaa ja kerätä voimia paljon enemmän.  Nyt pyrin normaaliin arkeen ja kroppa sanoi vastaan , että etpäs tee kaikkea , kun viedään sun inspis ja tehokkuus. Minä en kuunnellut kehoni hätäsignaalia. Sen kerran, kun herpaannuin pois sisäisen ääneni kuuloetäisyydeltä, tulos oli voimattomuus ja kyvyttömyys toimia oikein. 

Mitä tästä opin? Pitää kuunnella, mitä keholla ja mielellä on sanottavaa, ja pitää levätä ja parantua ensin ja tehtävä voimissaan ollessa työnsä. Olipa ne kuinka pieniä tahansa. On annettava lupa itselle levätä ja olla vaan. Parantua. 

Kyllä minäkin teen siis virheitä ja mokaan pahasti itsenikin kanssa. Mutta kyllä minä myös opin ja tästä on taas hyvä jatkaa muistaen kuinka tärkeä minä olen. 

Toivon, että tarinani myötä sinäkin oivallat sen tosiasian, että keho ja mieli kertoo , jos jokin on vialla ja silloin on pysähdyttävä.  Ja sen, että sinä olet tärkeä! 

Sinä olet tärkeä. . Koska olet ihminen! 

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Ajankohtaista myöhemmin

Uusin Tabut tarinat on saanut hienon vastaanoton ja jatkoa kyseltiin välittömästi tarinalle. Jatkoahan tulee, se on sovittu jo tarinan päähenkilön kanssa, mutta sovimme myös sen, ettei kiirettä tarinan kerronnalla ole. Minullahan tarina ei vielä ole kokonaan itselläni, vaan koska sen verran rankasta omakohtaisesta kokemuksesta on kertojalla kyse, vaatii oman aikansa saada koko tarina "paperille". Vastaavasti meillä kaikilla on myös oma henkilökohtainen tämän hetkinen elämä, joten sallittakoon myös hänelle kaikessa rauhassa hoitaa asiat jotka vaativat akuuttia hoitamista ja vasta sitten tällainen blogiin tuleva tarina. Aihe, kovat huumeet ja niiden käyttö, on kuitenkin ajankohtainen myöhemminkin.


ajankohtainen on joulukorttien lähetyskin vasta myöhemmin, mutta korttiaskartelu käy jo kuumana. tässä jälleen yksi simppeli kortti. 


Ja tässä toinen mokoma. Nämäkin kortit ovat saajalleen mieluisat ja hänen toiveiden mukaan tehtyjä. 


Ajankohtaista nyt sen sijaan on tämä stanssisetti, sillä sain sen synttärilahjaksi. Tykkään kovasti. Ja loppuun terkut pojilta. Tällai meillä blogataan ja sometetaan. :) Kuvat heikkolaatuisia siksi, että yritin yhdellä kädellä napsia kännykällä ja kummallakin kerralla asetukset ja tärähtelyt päin honkia. 



Hauskaa päivää sinulle !