perjantai 24. lokakuuta 2014

Päivän ajatus


Kaikki ei todellakaan ole aina sitä, miltä näyttää. Sanotaan, että ensivaikutelmalla on suuri osuus siinä, miten ajattelemme henkilöstä tulevaisuudessa. Tottahan se, mutta olkaamme myös joustavia tässä. Aina ei ole paras päivä, ja niitä bad hair day:tä voi olla itse kullakin. Joku hetki kiukuttaa jokin asia ja siihen  hetkeen törmää uusi ihminen selittämään jotakin. Helposti tulee tiuskaistua. 
Ja saat tiuskijan merkin otsaasi ikiajoiksi?

Ei, ei minulla ole omakohtaista kokemusta juuri nyt, tällä hetkellä. Tulipahan mieleeni ajatus tällaisesta katsellessani tätä kuvaa. 

Joustavaa tätä päivää!

torstai 23. lokakuuta 2014

Täytetyt paprikat ja tomaatit




Täytetyt paprikat sekä täytetyt tomaatit. näitähän voi maustaa ja valmistaa oman maun mukaan ja saa maukasta ja kevyttä, silti täyttävää ruokaa. 


Paprikasta leikattu "kansi" pois ja puhdistettu siemenistä. Tomaatista kansi pois ja koverrettu aukko sisälle. Sen tomaatin sisuksen voit syödä huikopalana siltään. ;) Paprikan "kansipalan" voit pilkkoa hienoksi ja sekoittaa täytteeseen. 



Keitettyä riisiä lihaliemessä tai hyvin maustettuna suolalla. 
Paistettua jauhelihaa mausteineen (suola, maustepippuri, valkosipulijauhe) tai pekonikuutioita. Paprikan silppu. Tuorejuustoa. Pinnalle juustoraastetta. 
Ainekset sekaisin ja paprikan ja tomaatin sisälle reilusti. Täyteen asti. 

Uuniin vuoassa. Uunin lämpötila saa olla 200-225C ja paprikoita ja tompskuja saa pitää noin 15-20 minsaa siellä. Kunhan juustoraaste on sulanut ja näyttää ruskistuvan hieman. 


On todella täyttävää ruokaa ja välttämättä ei tarvitse lisukkeita. Tässähän on jo itsessään kasvikset, riisi ja liha. 

Bon appetit

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Karmivia paikkoja kotinurkilta


Geokätköillessä joutuu todellakin koluamaan tupperin purkkeja milloin mistäkin paikasta. Monestihan sitä esittelen täälläkin niitä satumaisen kauniita usvametsiä tai ihan tavallista katukuvaa, mutta tällä keraa kuvani johdattavat sinut jättiläisten maahan! 


Jättiläiset asuvat suuren kallion jyrkänteellä ikimetsien suojissa. Siellä ne odottavat geokätköilijöitä ja eksyneitä marjastajia luokseen porisevat padat valmiina. Ja niinpä sitä saa olla varuillaan, ettei joudu itse sinne pataan. 

Kiipeän hiljaa ääntäkään päästämättä harjanteelle. Katselen ympärilleni ja yritän tasata hengitykseni, ettei jätti herää läähätykseeni. Hikikarpalot valuvat otsaani pitkin ja pelkään, että se ääni kuulostaa vuolaasti virtaavalta koskelta. 

Kurkistan koordinaateista kannon koloon ja loggaan nimen äkkiä logivihkoon. Paluumatka on ehdottomasti nopeampi... 


Kaikki eivät kuitenkaan ole olleet yhtä onnekkaita...
Kertoisitko, onko tässä oikeasti jonkun hauta vai jokin muu merkkikivi? 
Tällainen sijaitsee vanhan junanradan perusteiden nurkilla. Lähellä myös kivijalkaa talorakennuksesta/asemasta?