Gellikortteja ja kyniä


Löysin kuvia atc-korteista, joita en ole muistanut julkaista. Siispä jo keväällä tekemäni ATC.t, jotka tein kansainväliseen vaihtoon. Lopuksi kynäpurkkini sisältöä.


Taustat olen tehnyt gelliplatella. Samoin nuo linnut. Linnut leikkasin leimakuvasta saksilla,  puunoksat stanssasin Big shotilla. Oksat väritin leimasinmusteilla, pikkuisen pro marker-tussia ja kimalletta. Tekstit leimasin ja leikkasin saksilla. Lisäsin nurkkiin ja reunoihin korostukset pro marker- tussilla. Väritys on leimasinmusteilla ja pesusienellä sekä musterasiaa painamalla paperia vasten. 


Korteissa on pieni washiteippi-pala, gellisilppuja, puolihelmiä sekä kimalletta hieman. Taustalla myös Zentagles-leimattua, vintage-tekstileima tai lintu-leima. 


Atc-korttien kokohan on 6,3cm x 8,9cm ja ATC tulee sanoista artist Trading card eli taiteellinen keräilykortti. Saatat joskus nähdä atc-coinsejakin, jotka ovat vastaavanlaisia pyöreitä kortteja.

Ensikosketukseni sain atc-maailmaan jo pikkutyttönä mummolassa, josta löysin muutaman enoni nuorena koululaisena tehneen kortin. Mummo kertoi niiden olleen kaverien kanssa vaihdettavia taiteellisia keräilykortteja, mutta ettei enoni kaverit olleet innostuneet sen kummemmin korteista kuin askartelustakaan. Enoni taas olisi lukenut siitä lehdestä. Muistin tämän vasta aikuisena, jokin vuosi taaksepäin mummoni jo kuoltua. Onko muistikuvani sitten täysin oikein, luulisin. En ole sata-varma  olinhan pieni vielä.


Olin itse jo aloittanut atc-harrastuksen ja vasta sittemmin saanut muistikuvan pienen Viltsu-tyttösen ihastelleen niitä. Silloin en enää tiennyt, oliko kortteja enää olemassakaan. Olen siis periaatteessa kuullut näistä eka kertaa blogeista ja saanut tietotaitoni tätä kautta, mutta todellisuudessa kipinä alkoi jo lapsena. Muistan itsekin askarrelleeni ATC.n silloin, mutta enpä saa päähäni millään, laitoinko kortin enolleni vai heitinkö uuniin.

Sellainen mielikuva on, etten innostunut moisesta silloin, koska käytössäni oli vain joku yksittäinen aikakauslehti mummolta (liekkö ollut Pirkka, Valitut palat tai jokin ET-lehden tyylinen lehti) ja eihän siitä löytynyt esteettistä lapsen silmäparia hivelevää matskua. Mummo kuitenkin kehui ja sanoi idean olleen juurikin se. Kun köyhemmillä ei ollut varaa ostaa keräilykortteja, tehtiin itse niistä tarvikkeista mitä oli kotona. Pahvit elintarvikkeiden pakkauksista, kuvat lehdistä tai mitä nyt löytyi tai itse piirsi. Mitään ei erikseen ostettu kortteja varten. Voi kunpa saisinkin ne enoni kortit vähintäänkin nähdä. Saatikka oman korttini.


Niin tai näin, nämä tämän postauksen kortit lähtivät Hollanti-Belgia-Itävalta-akselille. Yksi tosin jäi Suomeen kiitoskorttina.


Taustat ovat valmiita atc-pohjia, joiden päälle liimasin kerroksittain materiaalit. Näiden korttien teema oli ELÄIN + LEIMATTUA.


Loppuun vielä kyniä esille. Uusin ihastukseni. Kyniähän pitää aina olla, niitä tarvitsee ja niitä katoaa. Nämä muunmuassa löytyvät himalajansuola-kynäpurkistani.


Teille kahdelle ihanille, rakkaille


Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä  mutta minulta puuttuisi rakkaus,
olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.

Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.


Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.

Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi


Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.

Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin.



Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.


Atc - haaste 2019 Lokakuu


Tähän voit jättää lokakuun atc-haasteen korttilinkkisi. Teemakuva on tässä postauksessa oleva ylempi kuva. 
Syyskuussa ei arvontaa ollut, koska vain yksi osallistui. 

Ja muistin virkistykseksi jo marraskuunkin teema. 


Blogitekstisuositus

Gellikortteja ja kyniä

Löysin kuvia atc-korteista, joita en ole muistanut julkaista. Siispä jo keväällä tekemäni ATC.t, jotka tein kansainväliseen vaihtoon. Lop...