tiistai 22. heinäkuuta 2014

Onnellinen sairaudestaan

Tämäpä olikin mielenkiintoinen päivä. Tai aamuhan nyt vasta on.
Ensinnäkin jos alkuun kerron hieman johdantoa tätä aamua varten.

Meillä siis on ollut vaikea kevät lähimmäisten vakavien sairauksien vuoksi, kuolemantapauksia, omaa sairautta, toivon menettämistä terveeksi tulemisesta tai edes eläkkeelle pääsystä jne jne.
Syitä on muitakin, mitkä mieltäni on askarruttanut ja kaihertanut. On siis hyvin loogista ajatella, että mieli on maassa näiden tapausten takia.

Nyt pitäisi jo alkaa olotilan pikkuhiljaa kohenemaan, mutta kun ei.
tuntuu, että kaikki pienetkin vastoinkäymiset ovat suurempia. Esimerkiksi tuo jalkapöydän tykytys on mielen päällä vaikka ei se vaarallista olisikaan. Tuntuu siltä, kuin minuuteni olisi hukassa. Mennyt vesisateiden myötä katuojaan.



Sitten alkoi väsymys. En jaksa, mikään ei kiinnosta, ei huvita... En ole kunnolla askarrellutkaan, vaikka kuinka toisaalta suunnitelmia olisi. Välillä pakottaudun pöydän äärelle ja teen jotain. En siksi, että olisi pakkopullaa askarrella, vaan jotta saisin inspiraatioita, intoa ja halua takaisin. Etten luovuttaisi, enkä antaisi masennukselle valtaa.

Seuraavaksi alkoivat kynteni lohkeilla. Nehän alkoivat jo kasvaa tässä aikaisemmin. Nyt ovat taas nysinä. Ja vesikelloja jaloissa, hiukset tipahtavat tuppoina päästäni, jalkoja turvottaa, vaikka käytän turvotuksen estoon pillereitä....

Ykskaks mieleeni tuli kysymys: Onko kilpirauhasellani kaikki hyvin?! Vai olenko tosiaankin joutumassa masennuksen kouriin ja jostain muusta syystä oireet tätä luokkaa?
Kilautus terkka-asemalle, verikokeisiin ja varattiin aika lääkäriin.

Minä hapero unohdin tyystin, ettei minun pidä ottaa tiistaille lääkäriaikaa! Se on vaikein päivä kipuilla! Mutta tiistai kirjattiin kalenteriin.

Eilen olin jo niin ahdistunut tästä aamusta. Minä en kykene bussiin! Minä en jaksa enkä kärsi kulkea terkka-asemalle ja pois! Minä en kykene olemaan lääkärissä! Minä EN HALUA MENNÄ SINNE! minä inhoan muutenkin lääkärikäyntejä, sillä olenhan joutunut muista syistä käymään siellä niin monet kerrat ja minua ahdistaa jo sana lääkäri!


Tänä aamuna päätin kuitenkin, että menen sovitusti ja hoidan asiani kuntoon. Se on minun parhaakseni. Tulkoon mitä tulee. Jos olen masentunut, menen terapiaan. Jos on kilpparista johtuvaa, saan pillereillä itseni kuntoon. minä niin toivoisin jälkimmäistä, jotta parantumisprosessini olisi nopeampi ja helpompi. Hassua...

Aamulla soitin Palille ja kysyin, voisinkohan mennä heidän kyydissä? Sehän sopi. Pääsin omalta kotiovelta TK:n ovelle! HUH, helpotus! Kuljettaja oli muutenkin kiva ja juttelimme niitä näitä koko matkan ajan. Oli ihan kiva matka, vaikka voimani olivatkin heikommat kivusta.

TK:lla huomasin vastaanoton kadonneen. MITÄ?! Minne minun pitää mennä?! Pyörin kuin puolukka... Korissa? ja etsin vinkkiä. Löytyi lappu, jossa luki tarvittavat tiedot. Sinne siis! Ja niin minä hissillä körryyttelin vastaanottoon ilmoittautumaan ja sitten lääkärin luo hieman hämmentynein fiiliksin yhä vain. Olipas muuten NUORI lääkäri! Kasvot kuin kakskymppisellä! Ja ikä oli...??? No, samapa tuo, kunhan osaisi hommansa hyvin.

Ja osasihan hän. Alamme tutkimaan astmani kehittymistä ja sitä varten varailen myöhemmin aikaa pef-puhalluksiin ja jatko-kontrolliin. Lisäksi sain kilpparikokeen tulokset ja kun lääkärineito kertoi arvot, huokasin syvään helpotuksesta. Hän sanoi arvojeni olevan koholla ja että lääkitystäni on lisättävä. minä tulen saamaan itseni kuntoon parin lisäpillerin ansiosta! Ei pitkiä terapiapuinteja, mielen sopukoihin poraavia katseita, epäilyksiä siitä, miksen enää olekkaan tarpeeksi vahva... Tulen olemaan paremmassa kunnossa jo puolentoista kuukauden kuluttua!

Sain hoidettua lääkeasioitakin samalla ja jäi hyvä fiilis. Monta asiaa hoidossa, vaikkakin vielä monta asiaa hoitamatta, tulevaisuuteen jättäytyneinä. Ei turhia tutkimuksia, ei epäilyjä tai väittelyjä. Helpottava kokemus lääkärikäynnistä.



Kotiin palattuani nappi nassuun ja pitkäkseni. Tänään en jaksa todellakaan enää mitään muuta. Riittää, kun pidän itseni kasassa vielä muutaman tunnin, käymme saunasta lämpöhoitoa ja sitten uusi lääkelaastari käsivartta koristamaan. Siitä se sitten seuraavien tuntien aikana alkaa vapauttaa ainesosasiaan ja tulee tuomaan minulle helpotusta. Huomenna kaikki on jo paljon paremmin.

Voiko ollakkaan parempaa 40v synttärilahjaa, kuin saada itsensä synttäreille kuntoon! Olla voimissaan! Hymyillä, innostua, jaksaa! Kerrankin olen onnellinen sairaudestani. En siitä, että olen sairas, vaan siitä, että jos kerran oireita on, ne ovat helposti pois hoidettavissa.




Kerran elämässä nallekin riippuu kaulastasi


Vihdoin kerkesin Kotilaiskan haasteeseen ajoissa mukaan. Inspiroiduin kuvasta tekemään tällaisen atc-kortin. Iloa synkkyyteen on ehkä voimakas lause toisille, mutta samalla se voisi muistuttaa meitä siitä, että aurinko paistaa risukasaankin joskus ja varjo taittuu tieltämme aikanaan tuoden esille valoa. On hetkiä, jolloin suremme ja itkemme ja ihan aiheesta. On myös hetkiä, jolloin surusilmät kuivataan ja ilo astuu estraadille. Muistot eivät kuole koskaan. 

Kerran elämässä tulisi keinua kilpaa lapsen kanssa. Nauraa, ottaa vauhtia ja hypätä melkein taivaaseen asti. 

Viimeksi toissapäivänä istuin keinussa kiikutellen. En minä enää voi hypätä vauhdista, sillä se tömähdys tekisi pahaa selälleni. Mutta olen minä elääni aikana ollut kovissakin keinun vauhdeissa ja pyörityksissä. Olen hyppinyt ja olen roikkunut pää alaspäinkin keinusta. Minun lapsenmielisyys ei ole kadoksissa, vaikka se välillä tuppaakin uinahtamaan. 


Lapsia ja lapsenmielisiä ei pidä unohtaa eikä heille pidä kääntää selkäänsä. jokaisen meistä tulisi hullutella ja nauraa. antaa sääntöjen ja tapojen olla hetki unholassa! 
Laittaa kaulaan vaikka tällainen nallekoru, jos se siltä tuntuu! Tämä nalleriina syntyi eilen illalla ja etsii nyt uutta kotia, jossa sitä rakastetaan. 


Nalleriina menee suoraan ale-korin puolelle, sillä hinta on sen verran edullisempi. Ei silti mikään pilipalinallukka. 

Nyt minä lähden katselemaan kaupungin menoa. Kiitollisena siitä, että minut haetaan ovelta ja viedään päätepaikan ovelle asti. Onhan tänään kaikista vaikein päivä viikosta. toisinaan on vaan pakko hoitaa asioitakin. Ihan hyvä, ihan kiva... Asiat hoituvat pikkuhiljaa... Ilo ja onnellisuus täyttävät lisää ja lisää sisintäni murusillaan. 

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kerran elämässä haasteita ja ilmaista antoa


Tämähän se joutaakin korttiin! 
Minulla lojuu pöydällä paperinen rulla jotain nauhaa, josta en ole varma, onko se serpentiiniä vai jotain askarteluhärpäkettä. Olkoonpa mitä tahansa, siitä pätkä jouti tähän korttiin reunoille. Pieni repäisy kruunaa kaiken. 
 Lisäksi toisesta rullasta, washiteipistä, leikkelin kelloja irti. 
Keskellä atc-korttia on kuva, johon liimasin pellen kuvan ja piirsin pellen pyllyn alle iiiison pallon. Vielä lopuksi sivelin DI:llä kortin reunat. 
TJK-haasteeseen tällä luomuksella. 

yhdenlaista pelleilyä koko elämä välillä, joten siitä sai tämä kortti inspiraationsa. 


Kotilaiskan paluu takaisin blogimaailmaan on ollut ehdottomasti viikonlopun kohokohtia! Olen niin kovasti kaivannut hänen töitään, haasteitaan, juttuseuraa jne. Minun oma tilanteeni kuitenkin on estänyt askartelemasta ajoissa, joten tässä ekaan haasteeseen jälkikäteen työni. ihan muuten vaan. 
Yritän saada tokan kortinkin tehtyä piakkoin. 

Surutyö on raskasta työtä. Tiedän itsekin sen vieläkin surevana, vaikkakaan toisten surua ei voi verrata keskenään. 

Toivon salaa, että kaikki olisi niin kuin ennen. 

KERRAN ELÄMÄSSÄ tulisi heittää ilmaan sylillinen syksyn lehtiä ja antaa niiden sataa päälleen kuin puiden suudelmien. 

Lapsena tuli heiteltyä lehtikasoja päälleni tai pompittua lehtikasaan niin, että ne levisivät uudestaan pitkin pihaa. Miksi kaikki sellainen oli silloin, miksi ei myös nyt?! 


Mutta tein minä kaulakorun! Väriä elämään! 
Tällaista värikimaraa ei ole aikaisemmin ollutkaan kaupassani, joten jännityksellä seuraan, kuka kerkeää! 


Voit nyt saada purkuosia ilmaiseksi tilauksesi yhteydessä. Purkuosat ovat erilaisia helmiä, mahdollisesti riipuksia tai jotain muuta pientä. Käytettyjä , mutta ehjiä helmiä. En vaan voi niitä käyttää itse syystä tai toisesta myyntikoruihin tai muihin askarteluihin. 
Tai sitten niitä en vaan osaa käyttää!


Käy lukemassa purkuosista lisää "TÄÄLTÄ"