Heinäsirkat hyppivät keittiöön


Sirkat ovat ehdottomasti tulevaisuuden proteiinin lähde yhä useammassa laitoksessa ja kodissa. Koska punainen liha on alkanut minulla tökkiä vastaan, päätin talven alkupuolella testata sirkat. Ruohonjuuresta näkkäriä ja patukoita kotipakettiin ja eikun syömään. 


Näkkäri on näkkäri, joten jos tykkäät näkkäristä, itsessään leipä on silloin makuusi mitä todennäköisemmin. Maku on sekoitus siementen rouheutta, kaarnamaista seosta ja aromikkaan fenkolin makua yhdistettynä kotisirkkaan. Maku on moderni. Se narskahtaa, kuin vanhat hyvät ajat mieleen tuova pakkaslumi kengän alla.
Se, että seassa on suomalaisia sirkkoja sekä kokonaisina, että jauhettuna, on mun mielestä ennemminkin ennakkoluulojen tuomaa kammoksuntaa kuin makuvika. Sirkat eivät maistu pahalta! Ne rouskuvat hampaissa ja antavat lisää purupintaa, mutta ei mielestäni makua. Proteiinin lähteenähän ne ovat erinomaisia.


Osa tosiaan sirkoista on kokonaisia ja koska luonamme oli eräs "kovan luokan tubetähti" käymässä, pyysin häntä testaamaan, miltä sirkka maistuu. Valikoimme  näkkärin joukosta yhden kokonaisen ja kamera käy..


Sirkka hyppysiin ja hyppynen suuhun.


Tubettaja rouskutteli sirkan reilusti ja tuumasi sen maistuvan ihan hyvältä. Ei oikeastaan miltään. Ainoa miinus oli hampaankoloon jääminen muruilla, mutta mikä rouskuva ei menisi hampaankoloon!?! Saahan sen pois hammastikulla. Arvosana sirkalle oli 5/5. Kiitos ihanalle tube-vieraallemme.


Zircca-patukoita maisteltiin naistenillassa.  Kahta eri makua hedelmä- ja kotisirkkapatukkaa. Molemmat ovat laktoosittomia, gluteenittomia ja lisäaineettomia.


Vasemmanpuoleinen, keltainen on Leader Zircca Appelsiini-Inkamarja Välipalapatukka. Oikealla taas on vihreä Zircca matcha-sitruuna välipalapatukka.

Patukoissa on käytetty Thaimaassa kasvatetuista kotisirkoista valmistettua hyönteisjauhoa. Hyönteisistä valmistettu proteiinijauhe sisältää runsaasti proteiinia, mutta myös muita ravintoaineita, kuten kalsiumia, rautaa sekä B12-vitamiinia. Patukat ovat Suomessa valmistettuja.


Leivoin raparperi-rahkapiirakankin kaveriksi, JOS sirkat eivät maistuisi. Hyvää oli piirakkakin, mutta niin oli patukatkin.


Tumma ja toffeemainen koostumus teki Appelsiini-inkamarjapatukasta miellyttävän suutuntuman. Sellaisen karkkipatukkamaisen. Sirkat eivät maistu lainkaan, eikä edes rousku hampaissa, koska ne ovat jauhona. Makua näissä silti on. Appelsiini antaa ihanan pirtsakan makunsa ja inka-marjat hapokkuutensa. Lisäksi patukassa oleva raakakaakao saa msistumaan suklaan. Todella hyvänmakuinen ja tämä nousi meillä suosikiksi.


Ei paljoa huonommaksi jäänyt matcha-sitruunakaan, mutta koostumus on eri ja raatimme mielestä tästä puuttui se toffeemainen sitko. Sen sijaan tämän patukan plussaa oli rouskuvat cashew-pähkinärouheet sekä taatelikakun maku.

Jos innostut kokeilemaan, näkkileipää löytyy ainakin Ruohonjuuresta. Näkkileipä  6.99€/pussi . Patukoita ei taida Ruohiksessa enää ollakaan.

Aikuisen naisen päiväkirja osa 2: Koira tuli taloon


Rakas päiväkirja... 

Winski

Meillä oli jännä päivä eilen. Kaikki alkoi siitä, kun Murunen tarvitsi ystävän apua erään sairaalatutkimuksen takia . Hän ei olisi voinut kulkea omalla autolla eikä paikallisilla. Tässä vaiheessa sanon, että tutkimus oli aiemman sairastelun takia ja tulokset olivat nyt hyvät. Terve on. Jes!

Mutta siihen asiaan. Ystävä tuli ja sovitusti toi oman ihanan koiransa meille mukana. Meidän kissat, Luis ja Carlos, ja tämä koira, Winski, ovat tavanneet ennenkin, joten mistään järkyttävästä ensitapaamisesta, jossa kaikki kolme hyppivät joko seinille tai toistensa kurkkuun, ei ollut kyse. Enkä olisi yksin vierasta koiraa ottanutkaan itseni taakaksi kun omistaja olisi poissa. Enhän mä pystyis väliin menemään tarvittavan jouhevasti. Mutta Winski ei ole taakka. Päinvastoin.

Luis E. Hamilton katsoi f1-kisoja yksi päivä. Siellä kun ajaa hänen kaima ja Carlosinkin kaima.

Yllättävää, että arka Carlos, 3v ja 5kg, uskalsi hiiiii-pi-ä hipihiljaa nuuhkimaan Winskiä, pari vuotias (en nyt muista oliko 2 vai 3) ja 10kg, ja samaan aikaan kun Carlos nuuhki, Sheltti-ystävämme oli täysin liikkumatta, kuin patsas. Jopa käänsi pään poispäin. Ilme oli huvittava sekoitus pelon, jännityksen ja uteliaisuuden tunteita. Sen sijaan Luis, 4v ja 10kg, oli isäntä talossa ja sulki Winskiltä tien oviaukossa. Luis ei yhtään lämmennyt ajatukselle koirasta, mutta silti seurasi kaikkialle perästä, kun puutuin asiaan ja annoin Winskin mennä juomaan vettä tai tutkimaan muitakin huoneita. Pitkälti olimme lattialla Winski syliini könynneenä ja Luis likimain vahtina ja Carlos, no ainoa,, joka uskalsi ohittaa hiipien ja liikkua missä tahansa.

Carlos

Kun ystävä tuli, juotiin kahvit. Sitten haki Murusen kotiin ja laitettiin ystävälle kiitokseksi sauna ja saunan jälkeen ruoka jälkkäreineen. Ihana oli tavata hänet ja rupatella. Hänen kanssaan kun on helppo olla, eikä hänestä hehku ristiriitaiset tunteet eikä negatiivinen aura.

Onnea on ystävyys ja lemmikit.


Aikuisen naisen päiväkirja osa 1: Kauneusboxeja ja siivousta

Rakas päiväkirja. Tämä on ensimmäinen sivu esittelysivun jälkeen. Tittidiii! On aika aloittaa päiväkirjan kirjoittaminen.  En mä joka päivä kirjoita. En sillon, jos kirjoitan jotain muuta. Tai jos estyn tyystin. Mä odotan innolla tämän uuden alkua.


Mietin jo useamman päivän, että "huomenna aloitan". Se huominen kesti saapua ja nyt mietinkin, että käyttäydyin itseäni kohtaan kuin eräiden maiden ihmiset sanoessaan "huomenna". Se ei tarkoita että huomenna, vaan sit joskus, jos koskaan. Tai niinkuin täällä Savossa sanottaisiin; suatanhan tuon tehäkkii tai suatan olla tekemättäkkii.  Riippuu siitä jiäpkö aekoo töille jouten ololta. 

No mutta ihan jouten en ole ollut. Eilen, maanantaina oli siivouspäivä ja mä järjestelin kosmetiikkaa sekä imuroin oman yöpöydän tauksen. Tiputin mankan lattialle siinä samalla, mutta onneksi sekä mankka että sen sisällä ollut Deepthin cd säilyivät ehjinä lukuunottamatta antennia, mikä irtosi pysyvästi laitteesta. Radiokin toimii silti. Huh.


Sunnuntaina käytiin kauöungilla poikani johtajan luona rupattelemassa. Li Andersson on hurjan ihastuttava ihminen ja luja nainen työssään. Arvostan.

Kosmetiikkaa lajitellessani eilen, muistelin kauneusboxeja, joita sain ja saan. Kerron siitä vielä ja sitten käyn nukkumaan.

Olin aiemmin erään suomalaisen beautyboxin pitkäaikaistilaaja ja joskus ilahduin, aika monesti jäi valju olo. Sitten alkoi pettymyskierre ja mietin haikeana, jäänkö ilman boxeja, jos lopetan.


Etsin ulkolaisia boxeja ja jotenkin ne tuntuivat minulle vaikealta. Miten ne saa Suomeen, jos edes saa Suomeen?? Ei minulla olisi vara maksaa lisää vielä kuljetusfirmoille, kun muutenkin pelkkä boxi on jo iso menoerä meidän perheelle. Olemmehan vähävaraisia.

Koska kuitenkin elämäni rajoittuu hyvin pitkälti kotiin kroonisen vaikean kivun takia (pääsääntöisesti olen vuoteessa, mutta nyt hetken (1-3 tuntia ehdoton max per päivä voin olla pyörätuolissa), olemme katsoneet boxin olevan se mun harrastus, biletys jne liikkumisen korvike. Jos nyt noin voi sanoa. Tarkoitan, että joku käy baarissa, joku tupakoi, joku käy salilla, ratsastaa, shoppailee useammin vaatteita, hengailee kavereitten kaa ulkona... Minusta aika ihana korvaus jalkeilla ololle on kerran kuussa saapuva beautybox. Mutta jos se tuottaa pettymyksiä yhä enemmän ja enemmän, on todettava, ettei sen aika ole enää.


Ystävän kanssa vaihdellaan välillä vinkkejä keskenämme siitä, mikä on hyvä tuote, mikä hyvä boxi jne. Hän kertoi minulle ulkolaisesta boxista, jonka sisältö on ollut hänen kuuleman mukaan kiva. Kun vihdoin löytyi uusi kauneusboxi, jonka voisin tilata, innostuin. Toivoin todella, että tästä tulisi se mun uusi juttu. Jäimme ystävän kanssa odottamaan boxiani.

Ensin kaikki meni hyvin. Ekat boxit tulivat niinkuin pitikin ja sisältö oli joka kerta iloinen yllätys. Koeaika-tilaus oli menestys. Sitten vaihtui tilausjakso ja tuli muutama kömmähdys toisessa päässä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Mistään ei jäänyt paha mieli pysyvästi. Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen ja olen löytänyt paljon uusia suosikkeja kosmetiikassa, maksan vähemmän, kuin pettymyksien boxista ja innolla odotan aina seuraavaa lähetystä, vaikkakin Etelä-Suomi saa boxit useita päiviä ennen meitä Itä-Suomen eläjiä, ja näen sisällön instagramissa sitä kautta. Silti aina on yhtä jännittävä avata se ihka ikioma kauneusboxi täynnä laatua.


Miinuksiako?
Tottahan toki. Ulkomailta saan englannin kieliset esitteet,  mukana tuleva Elle-lehtikin on englannin kielinen, boxi tulee tosiaan viikon päivät Hesaa myöhemmin ja suomalaista markettikosmetiikkaa ei ole valikoimissa. Toisaalta ehkä hyvä niinkin, koska tämän on tarkoitus olla hemmottelua, eikä arjen pakolliset ostokset.

Minulle tärkeä harrastus, elämäntapa ja hemmottelu on ikioma ylläri kerran kuussa. Tämä on mun elämän huippuhetkiä. Hetkiä Lookfantasticin ja Ellen seurassa.

Onko kauneusboxit sulle tuttuja ja tuleeko sulle joku tällä hetkellä? 

Mikä sun oma pikku hemmottelusi on? 

Käytätkö kosmetiikkaa? 


Tämä päiväkirjoitus on yllättävänkin pitkä, mitä ei pitänyt olla. Anteeksi, jos odotit lyhyttä, niinkuin ajatus on näille päiviksille. Jatkossakin kirjoitan edellisen päivän asioista, sillä kesken päivän olis vaikea tietää mitä iltaan mennessä tapahtuu.
Nyt moro.

Blogitekstisuositus

Heinäsirkat hyppivät keittiöön

Sirkat ovat ehdottomasti tulevaisuuden proteiinin lähde yhä useammassa laitoksessa ja kodissa. Koska punainen liha on alkanut minulla t...