tiistai 21. lokakuuta 2014

Vastaus värikysymykseeni.

VILTSUN VÄRIKYSELY
Kuva-arvoituksen vastaus!


Kysyin sinulta aikaisemmin, 
ARVAA MIKÄ VÄRIIN KÄTKEYTYY?
Näet kuvan jostakin. En kerro vielä, mikä se on. Arvaa sinä ensin. 
Mikä on kuvassa?!


Nyt arvauksia on tullut ja kuvan mysteeri ratkennut. 


Kuvassahan on silikoninen patalappu. 

Helppo pitää puhtaana, helppo käyttää ja ei polta ihan niin helposti sormia. 
Näitä ostettiin Jyskistä joskus pari kolme vuotta sitten muistaakseni 2kpl 5 eurolla. Ikeassa ne on paksumpia ja jäykempiä, eli hieman hankalemmat käyttää. 

Jos kiinnostuit tästä kuva-leikistä, löydät haaste- bloggaukseni valokuvahaasteet-kategoriasta. 

maanantai 20. lokakuuta 2014

Autolla ajetaan varo-varo-vasti

...ettei kaatuisi kallis lasti... 

Muistatko lapsuudesta tutun laulun vielä?

Toinen oli se loru, jossa auto ajoi kilparataa, mittari näyttä kahta sataa...

Minulla ei ole kokemuksia kovinkaan paljoa autolla ajamisesta, joten ylinopeussakotkin on saamatta. En usko, että tulen koskaan ajamaankaan maantieajoja. En omista ajokorttia. Silti on kiva katsella erilaisia autoja ja löytää ne omat suosikkini. "Jos minulla olisi oma auto, se olisi..."

Kuinka sinä lausetta jatkaisit?


Katukuvassa voi törmätä vaikkapa Eduskunnan autoihin.


Safety car taitaisi löytyä myös formularadoilta. 


Jos minulla olisi auto, se olisi pieni ja suloinen. Se olisi Adam tai jokin pikkuinen maantie-mönkkäri. Mopoautokin voisi olla hauska. 


Tässä olisi suosikkini ehdottomasti. 

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Runoja ja luonnollista kauneutta

Lähes kaikki kuvat lainattu netistä. Erikseen maininta omistani. Kuvat ja runot eivät kerro toisistaan.
Kaikki runot omiani. Runojen kopioiminen kiellettyä.



Kuka on täydellinen ihminen?
Kuka virheetön, synnitön, puhtoinen?
Ken elänyt elämän vain nauraen?
Kuka toista on oikeutettu arvostelemaan,
kuka ensimmäisen kiven kohti nakkaamaan?
Jos avaisimme silmämme näkemään, 
näkisimme lähellämme enemmän hyvää. 
Saisimme iloa, lohtua, tukea, turvaa...
Saisimme niin paljon enemmän kaikkea uutta.
Kun vain uskaltaisimme luottaa ja uskoa. 
Ystäväni, olet minulle lahja. 


Ja hän heräsi yöllä kuullakseen sateen ropinaa, 
ikkunalaudalla enkelten siipien havinaa. 
Hän valvoi pimeää katsellen,
kunnes aamu loi ensimmäisen säteen. 
Pimeys taittui valoksi,
sade hiljalleen lakkasi. 
Enkeli oli yhä hänen vierellään...
Ystävänä sydämessään.


Olit se, joka sai minut tuntemaan olevani tarpeeksi. 
Olit se jonka vuoksi olin parempi. 
Olit iloinen, naurava kesän perhonen. 
Olit intohimoinen, eläväinen ihminen.
Sinä olit energinen, hauska ja läheinen.
Olit tunteva, myös heikko välillä. 
Me hengitimme toisiamme toistemme huumassa,
meidän sydämemme löivät levollisina samaa tahtia.
Meille arki oli joulua, juhlavaa.
Yhdessä olimme voittajia. 


Sanoja, hiljaisuutta.
Huutoa, mykkäkoulua.
Tuskaisen ihmisen kyynelvirtaa, 
sisäänpäin patoutumista.
Kaksi täysin erilaista ihmislasta.
Kahden suurta surua.
Lopputulos silti sama.



Verenpunaisia kyyneleitä.
Vapiseva haavanlehti.
Enää ei jaksanut joutsenen lapsi. 
Jäinen ja kylmä oli syksyinen lampi.
Viimeinen tuskainen huokaus. 
Poissa oli laupeus ja valkeus.

saksikuva on omani

Arvoton liha, 
huutokaupataan torilla.
"Hakijalle maallista vaivasta". 
Kukaan ei halua.