Perjantai-pysäkki: After the divorce -Eron jälkeen osa 7, Hurtta ja Petturi

Huom. Tarina on fiktiivinen . Se sisältää myös k-18 kielenkäyttöä ja kiroilua. 

Niinpä tietysti. Vaikka baari oli täynnä tyhjiä tuolia, exäni minut nähtyään halusi väinväkisin viereiseen pöytään istumaan, naama minuun päin. Ja se muija oli niin lähellä minua, että olisin vain pienen ponnistuksen kanssa ollut hänen hiuksissaan kiinni, työntämässä haarukan ja veitsen hänen selkäänsä tai vähintäänkin tyhjentänyt maustetarjottimen hänen päällensä. Mutta se ei tätä tuskaani poistaisi. Tai ehkä vähän, mutta samat voisin tehdä miehellenikin, ex -sellaiselle siis. 

Ajatukseni katkaisi naurun romahdus. Exäni vilkuili minua nauraessaan ja eikös se muijakin kääntynyt muka sattumalta vilkuilemaan minua. Ja nauramaan. He nauroivat minulle. HE NAUROIVAT MINULLE!- Jumaliste!

Eikä se riittänyt. Exä kumartui eteenpäin, suuteli sitä muijaa edessäni niin, että näki reaktioni. Olin kiehua raivosta, mutta purin hampaani niin lujaa yhteen että pelkäsin niiden hajoavan. Tuolle paskalle en näytä kärsimystäni!  Hän oli hetki sitten minun omani ja sitten yks kaks löi vasten kasvojani uutisensa. Tossa se uutinen nyt imi kikattaen mieheni kielen kitalakeensa. Tukehdu kieleen hurtta !

Pakotin itseni tuijottamaan ikkunasta ulos. En sietäisi enää yhtään nöyryytystä. Haistakoot paskan ihan kertakaikkiaan koko äijä ja just niin tyhmän näköinen muija kuin olla saattoi. Ja mä olin eka pitänyt häntä nättinä. Pyh. Mitä tossakaan parempaa oli muhun verrattuna?! Hehkeä iho, kauniit muodot, isommat tyrkyt rinnat, tyylikkyys... kaikki. Huokasin syvään.
Mut kyl sekin rupsahtaa hittolainen kunhan alkaa töissä stressata, tehdä kotityöt, saa lapsia ja siinä sivussa viihdyttää miestään... Toinen huokaus. Me ei oltu rakastettu enää pitkään aikaan. Oliko miehellä ollut koko sen ajan tuo ämmä lämmittämässä häntä vai oliko niitä ollut muitakin? Sitä en saisi koskaan tietää.

Piip piip piip.. Sain tekstarin. Mä niin rukoilin ettei se olis oharit... Lähettäjä: Juha. Viesti: Tulossa!
Mä niiin huomasin helpotuksesta! "Tuliko oharit?" Häh? Käännyin ääntä kohti. Exäni kysyi ivallisesti uudelleen, "tekstari.. Tuliko oharit? Nätti mekko muuten". Ja selkeästi puri huultaan kysyttyään, ettei nauraisi ivallisesti . Pakottauduin vastaamaan " ja mistähän moista ajattelit? Ei minulle ohareita ole muut tehneet kuin petturi-exäni  joka lähti lutkansa matkaan". Kaduin heti sanojani. Miksi vaivauduin näyttämään tunteeni  sen että sekä ero että kolmas pyörä satuttavat mua hitosti. Nainen kääntyi ja jatkoi: "miss, teillä on niin kauniit vaatteet ja olette yksin. Haluatteko liittyä seuraamme?". "NO EN HITTO HALUA!". Säikäytin sen muijan selkeästi ääntäni korottamalla. Näytti siltä, että hän oli pyytänyt mua vilpittömästi seuraansa , vaikka toi äijä olikin pelleillyt mun kustannuksella. Eikö nainen tosiaan tiennyt kuka olin?
Silloin Juha saapui ovesta sisään, katsoi minua ja lähti astelemaan suoraan kohti pöytääni.


Jatkuu...