Teini keski-ikäinen osa 2 kautta 3 ja kuukausiarvonnan voittaja
Tänä päivänä elän elämäni parasta aikaa, vaikken olekaan tytönhupakko enää.
Kaunis varsi on saanut ylikiloja ympärilleen runsain kauhallisine, persauksiin asti ulottunut kampaajien kauhu permis-päivinä eli hiusvyyhti, on katkaistu olkapäille ulottuvaksi. Itseasiassa olen varailemassa kampaaja-aikaa, jotta saan niskan kokonaan paljaaksi jälleen ja ekaa kertaa samalla käyttäen eläkeläisalennuksen. Kesätukka, sanoisin. Tukka-sanakin oli teiniaikaan pannassa, sillä se viittasi -hihihiiii- alapään karvoituksiin.
Rakastan kaikkea hömppää, olen aina rakastanut. Minulla on yhä tallessa yksi aivan ihana pinkki sydänrasiakin, jossa entisvanhaan säilytin pieniä aarteitani, kuten ponkkarit, klemmarit, rintanapit... Nyt siinä rasiassa on kylppärin pikkuesineitä kynsileikkurista alkaen. Aarteitahan nekin, sillä ajatteleppa elämää ilman kynsileikkuria tai pikkusaksia pinseteistä puhumattakaan! Väistämättä alkaa mielen sopukoista kuulua rallattelua: karvat siellä, karvat täällä, jokapuolen karvat, hiijalahiijalahei...
Onhan siitä hyötyä että ikää tulee joka vuosi lisää. Teininä nimittäin koulukiusattuna syitä etsittiin kaikkialta ja esimerkiksi viiksikarvat, joita ylähuuleni päälle muutama kasvoi, olivat yksi tällainen asia. Tänään huomaan yhdellä jos toisellakin ikätoverillani viikset ja parran (puhun siis naisista) eikä sellainen naurata ketään! Ei myöskään vitsailla sillä, että joutuisi sirkukseen parrakkaana naisena esiintymään. Kuka sellaisesta maksaisi, joka näkee peiliin katsoessaan saman!? Ai niin, ne teinit...
Kävin vaatekaupoilla toukokuussa ja jollekin toiselle keski-ikäiselle kokomustat vaatteet tai paksut kotelomekot suurin paisley-kuvioineen tai retrokukkine käy ja eihän siinä mitä, mutta itse kierrän ne kaukaa.
Ostin sen sijaan punaisia ja sinisiä vaatteita. Capreja ja erilaisia yläosia. Lindexiltä löytyi minihamekin kesäksi rannalle. Biksut ovat värikkäät ja niistä tykkään. Meinasi hermot mennä etsiessä kauniita bikinejä isorintaiselle. Ympärysmitta tahtoi loppua 85:een. Etsinnässä on vielä jotain keltaista tai oranssia. Värit ovat seuranneet minua Teinivuosilta.
Teininä olin hyvin laiha, nyt suuri ja näyttävä. Teininä harrastin paljon liikuntaa ja nyt liikun hitain askelin kyynärsauvaan nojaten. Paino senkun nousee "liikkumatta". Se on selvää. Keski-ikäisenä kuitenkin hyväksyn eri tavoin painon ja elämän jäljet kun tiedän tekeväni ja olevani tarpeeksi .
Uskallan käyttää yhä värejä ja röyhelöitä ja olla se kuka tai mitä olen. Ketään ei pidä arvostella ulkonäön vuoksi, sillä et voi tietää mitä hän kantaa sisimmässään ja miksi on sellainen kun on.
Väreistä puheenollen, toukokuun namu on arvottu. Voittaja on:
Hlj sanoi...
Hieno koru! Yhdellä arvalla osallistun. :)
Onnea! Laita nimi ja osoite minulle 11.6. Mennessä.
Meiliosoite: somanyinspiration@gmail.com
Pohdintaa teiniaikaan liittyen tulossa vielä yhden postauksen verran.
Kaunis varsi on saanut ylikiloja ympärilleen runsain kauhallisine, persauksiin asti ulottunut kampaajien kauhu permis-päivinä eli hiusvyyhti, on katkaistu olkapäille ulottuvaksi. Itseasiassa olen varailemassa kampaaja-aikaa, jotta saan niskan kokonaan paljaaksi jälleen ja ekaa kertaa samalla käyttäen eläkeläisalennuksen. Kesätukka, sanoisin. Tukka-sanakin oli teiniaikaan pannassa, sillä se viittasi -hihihiiii- alapään karvoituksiin.
Rakastan kaikkea hömppää, olen aina rakastanut. Minulla on yhä tallessa yksi aivan ihana pinkki sydänrasiakin, jossa entisvanhaan säilytin pieniä aarteitani, kuten ponkkarit, klemmarit, rintanapit... Nyt siinä rasiassa on kylppärin pikkuesineitä kynsileikkurista alkaen. Aarteitahan nekin, sillä ajatteleppa elämää ilman kynsileikkuria tai pikkusaksia pinseteistä puhumattakaan! Väistämättä alkaa mielen sopukoista kuulua rallattelua: karvat siellä, karvat täällä, jokapuolen karvat, hiijalahiijalahei...
Onhan siitä hyötyä että ikää tulee joka vuosi lisää. Teininä nimittäin koulukiusattuna syitä etsittiin kaikkialta ja esimerkiksi viiksikarvat, joita ylähuuleni päälle muutama kasvoi, olivat yksi tällainen asia. Tänään huomaan yhdellä jos toisellakin ikätoverillani viikset ja parran (puhun siis naisista) eikä sellainen naurata ketään! Ei myöskään vitsailla sillä, että joutuisi sirkukseen parrakkaana naisena esiintymään. Kuka sellaisesta maksaisi, joka näkee peiliin katsoessaan saman!? Ai niin, ne teinit...
Kävin vaatekaupoilla toukokuussa ja jollekin toiselle keski-ikäiselle kokomustat vaatteet tai paksut kotelomekot suurin paisley-kuvioineen tai retrokukkine käy ja eihän siinä mitä, mutta itse kierrän ne kaukaa.
Ostin sen sijaan punaisia ja sinisiä vaatteita. Capreja ja erilaisia yläosia. Lindexiltä löytyi minihamekin kesäksi rannalle. Biksut ovat värikkäät ja niistä tykkään. Meinasi hermot mennä etsiessä kauniita bikinejä isorintaiselle. Ympärysmitta tahtoi loppua 85:een. Etsinnässä on vielä jotain keltaista tai oranssia. Värit ovat seuranneet minua Teinivuosilta.
Teininä olin hyvin laiha, nyt suuri ja näyttävä. Teininä harrastin paljon liikuntaa ja nyt liikun hitain askelin kyynärsauvaan nojaten. Paino senkun nousee "liikkumatta". Se on selvää. Keski-ikäisenä kuitenkin hyväksyn eri tavoin painon ja elämän jäljet kun tiedän tekeväni ja olevani tarpeeksi .
Uskallan käyttää yhä värejä ja röyhelöitä ja olla se kuka tai mitä olen. Ketään ei pidä arvostella ulkonäön vuoksi, sillä et voi tietää mitä hän kantaa sisimmässään ja miksi on sellainen kun on.
Väreistä puheenollen, toukokuun namu on arvottu. Voittaja on:
Hlj sanoi...
Hieno koru! Yhdellä arvalla osallistun. :)
Onnea! Laita nimi ja osoite minulle 11.6. Mennessä.
Meiliosoite: somanyinspiration@gmail.com
Pohdintaa teiniaikaan liittyen tulossa vielä yhden postauksen verran.
Kommentit
Ihanaa viikonloppua.