Teini keski-ikäinen osa 1 kautta 3
Tiedän tulleeni keski-ikään, tai siihen ikään, josta itsekin teinivuosina ajattelin, että "tossa iässä ollaan tätejä", kun huomaan ajattelevani "nuoruuttani silloin ennen" tai kun näyteikkunasta heijastuu eteenpäin lyllertävä rouva keijukaisen sijasta . Tädeillä en nuorena keijuna tarkoittanut sisarusten lapsiin tai kummiuteen liittyviä seikkoja enkä myöskään tubettajia, vaan kukkahattuja, tanttamammoja, tanakoita naisihmisiä tyylitajuttomina... Ai kamala.. Ja nyt olen siinä samaisessa iässä itse! Mutta yhtään kukkahattua tai kiristävää pipoa EN omista! Onneksi yhä edelleen uskallan myöntää olleeni väärässä ja sitä jos mitä olin silloin entivanhaan! Eihän keski-ikä tarkoita kukkahattutätiä tai tyylitajuttomuutta! Ei edes tanttamammuutta (olipa hassu sana) tmv. Melko nuorekkaasti minä pukeudun, ja juuri eilen löysin/kotiutin uudet bikinitkin. Mutta en nyt sentään pukeudu samoin kuin 15 kesäisenä.
Ennen ennenkuin saan valtavan ryöpyn anonyymejä haukkuja keski-ikäisiltä naisilta, puolustaudun sillä, etten todellakaan teinivuosina uskonut olevani itsekin joskus keski-ikäinen tai että yleensäkään nuoret varttuvat aikuisuuteen. Se oli niin kaukaista siihen aikaan, ettei järki riittänyt hahmottamaan todellisuutta. Kaiken lisäksi asuin pienellä paikkakunnalla, jonka ahdasmieliset kukkahattutädit olivat vallanneet. Siellä kyylättiin härskisti mitä naapurissa ja naapurin naapurissa tapahtui ja kauppareissut tarkoittivat juorukerhojen päivittäistä kokoontumista.
Siihen aikaan kauppojen eteisiä eivät vallanneet mopojonnet, vaan kukkahattutädit miehineen. Lisäksi tietotekniikka rajoittui Commodore 64:een ja varakkaimmilla ja nörttiperheissä (meidän perhe mukaan lukien) jopa Commodore 128:aan. Ei siis ollut tyyliblogeja joita seurata tai Livin muotiohjelmia. Muoti-käsite rajoittui missikisoihin ja Ameriikan kotkotuksiin. Kauniit ja Rohkeatkin alkoivat vasta tuonnempana, ja ne jos mitkä ovat tulleet AINA! Vähänkään tyylikkäämmän henkilön arveltiin olleen tulossa Helsingistä. Helsinkikin oli jossain "ulkomailla" melkeinpä. Oli se sen verran suurta ja kaukaista.
16 vuotiaana itsekasaamani kapiokirstu lastattiin poikaystäväni vanhan mersun takakonttiin ja ajettiin pois perähikiältä, eli siitä tuppulasta, jossa vartuin. 20 vuotiaana olin naimisissa ja pienen pojan äiti. Olin valmistunut ammattiin ja asuin omakotitalossa järven rannalla, mikä oli siis siihen(kin?) aikaan täydellistä idylliä. En käynyt baareissa enkä sen kummemmin elänyt hurjia nuoruusvuosia muiden tyttöjen kanssa. Ekat kännit tosin oli ulkomaanmatkalla 15 vuotiaana, mutta häpeä ja morkkis, syyllisyys ja kaikki muu kamala seurasi minua kauan, joten seuraavaa känniä odotettiinkin vuosia. Oikeastaan ns. murrosikä tuli vasta avioeron kautta. Oliko se sitten hyvä asia, tiedä häntä.
Jätän tämän pohdiskeluni tähän tällä kertaa, mutta jatkan, kuten otsikostakin huomaat, vielä parin postauksen verran tuonnempana. Olehan siis kuulolla, kuinka tämä kaikki lopulta päättyy vai päättyykö ollenkaan!
Ennen ennenkuin saan valtavan ryöpyn anonyymejä haukkuja keski-ikäisiltä naisilta, puolustaudun sillä, etten todellakaan teinivuosina uskonut olevani itsekin joskus keski-ikäinen tai että yleensäkään nuoret varttuvat aikuisuuteen. Se oli niin kaukaista siihen aikaan, ettei järki riittänyt hahmottamaan todellisuutta. Kaiken lisäksi asuin pienellä paikkakunnalla, jonka ahdasmieliset kukkahattutädit olivat vallanneet. Siellä kyylättiin härskisti mitä naapurissa ja naapurin naapurissa tapahtui ja kauppareissut tarkoittivat juorukerhojen päivittäistä kokoontumista.
Siihen aikaan kauppojen eteisiä eivät vallanneet mopojonnet, vaan kukkahattutädit miehineen. Lisäksi tietotekniikka rajoittui Commodore 64:een ja varakkaimmilla ja nörttiperheissä (meidän perhe mukaan lukien) jopa Commodore 128:aan. Ei siis ollut tyyliblogeja joita seurata tai Livin muotiohjelmia. Muoti-käsite rajoittui missikisoihin ja Ameriikan kotkotuksiin. Kauniit ja Rohkeatkin alkoivat vasta tuonnempana, ja ne jos mitkä ovat tulleet AINA! Vähänkään tyylikkäämmän henkilön arveltiin olleen tulossa Helsingistä. Helsinkikin oli jossain "ulkomailla" melkeinpä. Oli se sen verran suurta ja kaukaista.
16 vuotiaana itsekasaamani kapiokirstu lastattiin poikaystäväni vanhan mersun takakonttiin ja ajettiin pois perähikiältä, eli siitä tuppulasta, jossa vartuin. 20 vuotiaana olin naimisissa ja pienen pojan äiti. Olin valmistunut ammattiin ja asuin omakotitalossa järven rannalla, mikä oli siis siihen(kin?) aikaan täydellistä idylliä. En käynyt baareissa enkä sen kummemmin elänyt hurjia nuoruusvuosia muiden tyttöjen kanssa. Ekat kännit tosin oli ulkomaanmatkalla 15 vuotiaana, mutta häpeä ja morkkis, syyllisyys ja kaikki muu kamala seurasi minua kauan, joten seuraavaa känniä odotettiinkin vuosia. Oikeastaan ns. murrosikä tuli vasta avioeron kautta. Oliko se sitten hyvä asia, tiedä häntä.
Jätän tämän pohdiskeluni tähän tällä kertaa, mutta jatkan, kuten otsikostakin huomaat, vielä parin postauksen verran tuonnempana. Olehan siis kuulolla, kuinka tämä kaikki lopulta päättyy vai päättyykö ollenkaan!
Kommentit
Hauskaa torstai-iltaa!