TABUT TARINAT: Erään naisen tarina

Kysyin Instagramissa ja Facebookissa tarinoita, jotka halutaan julki. Tabuja, joista vaietaan, vaikka niistä pitäisi puhua;

"Onko sinun tarinasi tabu? 
Tiedätkö aiheen, josta vaietaan tai joka on arka puhua?
Vaikea ymmärtää tai muuten vaan valtaväestöstä poikkeava? 
Tai onko sinulla aihe josta haluat lukea ja luettavan? 
Kerro se meilillä: somanyinspiration(at)gmail.com 
Ja tuon aiheesi esille blogissani. Tyhmiä aiheita ei olekaan.
Ilmoitan aiheen olevan joko nimimerkkisi tai tabu-haasteen aiheita. Ihan kuinka sovitaan. Kesä - ja heinäkuussa arvon jokaisen tarinan tai tarina-aiheen jättäneen kesken pienen yllätyksen. Toki halutessasi saat olla tyystin random jolloin et osallistu arvontaan. -
Blogissani on käsitelty mm. Nettikiusaamista, rasismia ja syrjintää, kipupotilaan arkea, vähävaraisuutta.. Onko juuri sinun aiheesi seuraava!?
-
Somanyinspiration.blogspot.fi 
Somanyinspiration@gmail.com"

Sain ensimmäisen kommentin  lähes samoin tein, kun julkaisin ilmoitukseni. Ilmoittautuja lähetti minulle meilin, jonka avatessani ilahduin suuresti. Minulle oli lähetetty kokonainen tarina pelkän aiheen sijasta!!! Siitäkin huolimatta, että pelkästään aihekin riittäisi. Luin tarinan  myöhemmin ja nyökytin päätäni hiljaa itsekseni. Tämä on tarina, jonka tahdon tuoda esille blogissani!
Saanko esitellä ensimmäisen blogivierailijani antaman aiheen.. JA tarinan!

"Tämä tarina on tosi ja se kertoo eräästä naisesta joka on koko elämänsä aikana taistellut oman paikkansa ja arvostuksensa eteen.
Peruskouluaikoina häntä kiusattiin, kerran jopa hakattiin sen takia, kun hän änkytti. Onneksi hänellä oli edes muutama ystävä, jotka eivät välittäneet hänen änkytyksestään, vaan pysyivät hänen rinnallaan. 

Peruskoulu oli ja meni. Ammattikoulussa hän päätti, ettei anna änkytyksen vaikuttaa hänen koulutusmahdollisuuksiinsa. Hän suoritti koulun ja valmistui.

Ammatin vaihto tuli eteen joskus 1980 luvun puolen välin jälkeen. Nainen sai paikan erään matkatoimiston puhelinvaiheessa. Se olikin iso askel hänelle. Usein hän mietti miten selviytyä änkytyksen kanssa haastavasta työstä, jossa joutui myös käyttämään kieliä. Mutta hän selvisi ja pärjäsi työssään.
Tullessaan töihin Helsingin kaupungille naisen änkytys oli lähes kokonaan kadonnut. No ehkä jännityksen vaikutuksesta jotkut sanat aiheuttivat hänelle vieläkin vaikeuksia. Mutta se tunne, mitä nainen tunsi, hänet oli hyväksytty työyhteisöön, auttoi häntä voittamaan änkytyksensä sekä parantamaan puhetekniikkaansa. Voittamisen tunne antoi uskoa siihen, että hän pärjäisi työelämässään sekä kasvatti hänen itseluottamustaan niin naisena kuin työyhteisön jäsenenä.

Vuonna 1995 serkku rekrytoi tämän naisen töihin Helsingin kaupungille laskujen käsittelijäksi. Ja tällä tiellä hän edelleen on. Tämä nainen on tähän hetkeen asti ollut useassa eri toimessa Helsingin kaupungilla, joissa hän on joutunut esiintymään, pitämään puheita änkytyksestään huolimatta.

Vuonna 2012 oli edessä taas kerran uudet haasteet. Hän pääsi toimimaan päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna. Työ mikä vaatii sosiaalisia taitoja, taitoja esiintyä, taitoja kuunnella ja taitoja olla apuna muille työtekijöille. Nyt näyttää siltä, että tämä nainen jatkaa tässä tehtävässä.

Nainen on hävennyt niin monta vuotta änkytystään. Ollut kiusattu. Jopa joskus vieläkin, joku matkii tai hymähtää, kun hän änkyttää, mutta hän ei anna sen lannistaa. Moni joka hänet tuntee ja on kanssaan keskustellut ovat varmaankin huomanneet ison kehityksen hänen puheessaan. Edelleen ja varmaan hänen koko loppuelämän aikana tulee hetkiä, että hän änkyttää, mutta hän on sinut asian kanssa ja änkytys on osa häntä!

Näin pienestä ujosta ja koko lapsuus- sekä nuoruusiän änkyttäneestä tytöstä kasvoi aikuinen nainen, joka on ylpeä itsestään.

-vinnminn-
"

Mitä ajatuksia tämä upea tarina sinussa herättää?

Tunnetko tai oletko kenties itse änkyttänyt joskus, tai nykyäänkin? 

Minä muistan kouluaikoina luokkatoverini änkyttäneen, ja ala-asteella hän kärsi siitä enemmän eka vuosina. Häntä kiusattiin ja matkittiin aina, kun avasi suunsa. Onneksi opettaja puuttui asiaan samoin, kuin pojan vanhemmatkin, ja luokkatoverit lopettivat kiusaamisen kokonaan. Lopulta sitä ei edes huomattu enää, sillä se "kuului asiaan". Myöhemminkin vastaani tuleet henkilöt, joilla sanat tarrautuvat kiinni, ja tulevat änkytyksenä ulos, ovat minulle ihan ok. Ei se minua haittaa! En voisi edes alkaa kiusaamaan sen takia!

Miksi ihmeessä erilaisuus koetaan pelottavana tai jopa vajavaisuutena? Eihän änkyttäminen tee ihmisestä hullua tai vammaista! Mutta silti se tuntuu joitakin vaivaavan niin paljon, että aletaan pelleillä toisen kustannuksella. Mietin, kuka onkaan se vajavainen tässä asiassa...

Onko sinulla tarina kerrottavana, tai aihe antaa, josta minä kirjoitan tabun tarinan?
Sinun aiheesi tai tarinasi voi olla seuraava! 

Kiitos Vinnminn!