Nukkuva kissa ei leiki sekä töhnis ja kakku

Jotenkin oudolta tuntuu, että Juhannus on jo oven takana. Onhan tänäänkin koleaa, ja mietin jo sulkevani ikkunan. Onkohan Suomen kesät nyt jatkossa aina kosteampia ja kylmempiä, vai onko vain hellekaudet siirtyneet syksymmälle? Tosin muistan yhä lapsuudestani Juhannuksen, kun äiti pakotti pukemaan toppahousut pihalle lumileikkeihin. Olin silloin pieni tyttö, ehkä nippanappa koulussa. En muista varmaksi. 

Mieleeni tulvahtaa muistoja menneiltä ajoilta muutenkin. Muistan, kuinka kerran löysin lompakon maasta. Avasin sen tarkistaakseni, oliko yhteystiedot lompakossa. Hämmästyin, kun huomasin siellä rahaa, eli olin nähtävästi löytäjä ihan tyystin, enkä esimerkiksi jo kertaalleen löydetyn, ja tyhjennetyn lompakon löytäjä. Valitettavasti siellä ei ollut yhteystietoja. Korteista ja sotilaspassista kävi nimi kuitenkin selville, joten soitin numerotiedusteluun saadakseni nuorukaisen puhelimen päähän. 

Nuori mies vastasikin hyvin hätääntyneen oloisena, ilmiselvästi huomanneen, ettei lompakko ole tallella. Kysyin häneltä, onko jotain kenties tipahtanut taskusta? Hän vastasi heti: Kyllä, lompakko! Kysyin vielä tarkentaakseni, mitä lompakossa oli, jottei nyt samanniminen sattunut olemaan ja sitä rataa.. Lompakon sisältö täsmäsi, joten sovimme treffit 15 minuutin päähän. 

Vartin kuluttua nuoripari saapui luokseni ja poika silmin nähden oli helpottunut lompakosta! Kaikki ne kortit, joita ei tarvitsekaan kuolettaa, sotilaspassi, ajokortti... Pelkästään ajokortin uusiminen olisi maksanut muistaakseni 50 euroa! Poika hieman hermostuneena avasi lompakon ja kurkisti setelipuolelle. Kaikki rahat olivat tallessa. Tuli tyystin hiljaista. 

Kun poika sai sanan suustaan, hän vain hämmästeli, kuinka on mahdollista, että kaikki rahat ovat tallessa!? Hän oli aivan varma, että koko hänen matkakassa ja ruokarahat olisivat poissa! Hän vielä sanoi, ettei ollut enempää rahaa, vaan oli tililtä juuri nostanut kaikki rahat lompakkoon, ja sitten lompakko olikin tipahtanut ilmeisemmin. Seuraava hämmennys tuli kun kysyi löytöpalkkion suuruutta. Sanoin, että haluan kulut, jotka minulle koituivat häntä etsiessä. Varovainen "niiiin?". Vastasin hieman naurahtaen, että puheluun meni tasan euron verran! :D En edes laskenut, montako kiitosta kuulin sinä aikana. Sen vaan muistan, kuinka suunnaton helpotus ja ilo pojan ja tyttöystävänsä puolelta huokui ja kuinka mahtava fiilis siitä syntyi, kun itse olin toiminut oikein ja saanut toiselle hyvän mielen. Ehkä menetin muutaman satasen siinä, kun en vaan tyhjentänyt lompakkoa ja nakannut pois, mutta usko pois vaan, sen lähinnä huumorilla pyydetyn euron arvo oli tunnepuolella sanoinkuvaamaton. 

Tuossa muisteloideni lomassa on kuvia parin päivän takaisesta leipomuksestani, maustekakusta. Ohje siihen löytyy TÄÄLTÄ. 

Leipomusten ohella olemme siivutelleet urakalla mitä erilaisempia asioita, kuten omenaa, kesäkurpitsaa, tomaattia... Kaikki käy niin näppärästi tällä uutukaisella Orthexin mandoliinilla. Teimme vege-pizzaakin, johon mandoliinista oli iso apu.

Pääsiäisen aikaan hehkutettiin töhnämunia, eli töhniksiä, ja kaikkialta myytiin töhnikset loppuun. Nyt kuitenkin niitä taas saa, ja ostinpa paketin testiin. Täytyy sanoa, että hehkutusta en ymmärrä, sillä tuli tunne, että aiemmin niin ihana Kinderin suklaamuna oli nyt sulanut läjäksi, jota lusikoitaisiin suuhun. Lisäksi pari maissipalloa killui siinä seassa. Lelukaan ei saanut hurraa-huutoja aikaiseksi. Tokihan makuja on erilaisia, ja kaitpa tästäkin joku nauttii. Minä en ole se joku tällä kertaa. 

Voi hyvänen aika! Meidän iso poika, bloginimeltä Leijonanpoika, on löytänyt jälleen uuden paikan piiloutua. Herra L on aina ollut sellainen hassuttelija, joka menee piiloon, ja sitten hyppää esiin ja säikäyttää. Hyvin huumorintajuinen veitikka. Se, mikä tästä meidän "vauvvastamme" tekee hassun, on se, että ison vartalonsa sijaan hän piilottaa vain päänsä. Juu, en tiedä nytkään missä on.. hih. (Vauvva-nimitys tulee siitä, että hän kiehnää syliimme makaamaan vauva-asentoon selälleen ja laittaa suun suppuun ja maukaisee "vauvvva". Oppi sen, kun pentuna teki samoin ollessaan sairaana sylissäni, ja sanoimme omaksi vauvaksi samalla kun hyssyttelin uneen.)

Pienempi kaverimme, Bloginimeltä Pantterinpoikanen, ei vauva-asentoon tule, mutta hyvä tavaton, kuinka hän tallaa ja nuuskuttaakaan hiuksieni sekaan! Jos sieltä tissiä etsii, niin erehtyy, mutta joka kerta on kuitenkin saanut mielenrauhan. :D 

Nyt kun pojat olivat sairaana flunssassa, Pantterinpoikanen sai bakteeritaudin viruksen lisäksi. Herra L sai pelkästään kortisonia suun kautta ja toipui, mutta Pantterimme tarvitsi kortisonin JA antibiootit piikkinä. Nyt onneksi kumpikin voivat hyvin, eikä pienikään enää aivastele. Kipeänä uni tuli myös kesken leikkien. 

Ai miksikö hyvin todennäköisesti meiltä lähtee kissankarvojakin pakettien mukana, kun lähetän korttejani tai korujani maailmalle?! :D

Näihin tunnelmiin ja vesisateisen päivän kuulumisiin viihdyttävää Juhannusta ja rakkauden täyteistä yöttömän yön odotusta! Kesäkuun on arvonta käynnissä ja Kuvakäs-haaste, jonka teeman näet TÄÄLTÄ.