Eläkkeellä on aikaa ja oikkuja

Kun minulle sanottiin aikaisemmin, että usko pois, eläkkeellä on kiireempää, mitä ennen sitä, niin mietin, että josko tuo niin minulla sitä olisi, sillä kotonahan olen ollut sairaslomalla jo viimeiset 8 vuotta. Mikä tässä muuttuu? Ei mikään. Mutta kun nyt olen eläkkeellä, onko sitten sattumaa, hyvää tuuria vai eläkeläisten kiire-totuus, mutta kyllä se vaan kummasti on puuhakkaammaksi elämä muuttunut.



Jos mietin, miksi näin on, löydän heti muutaman hyvinkin oleellisen syyn siihen;
Miksi eläkkeellä on kiireempää:


  • Lääkitys
Yksinkertaisesti lääketiede kehittyy koko ajan ja samoin kipu-tiede. En tiedä, onko olemassa kirjaimellisesti kipu-tiedettä, mutta kivun ymmärtäminen, hoito ja yksilöllinen hoito ennenkaikkea sekä syiden oivaltaminen ovat viimeisen 27 vuoden kipuiluni aikaan kehittyneet. Olen tänä keväänä, kesän alettua saanut runsain mitoin voimavaroja juuri tästä syystä lisää. Juu, en niin paljoa, että voisin kävellä ilman tukea tai seisoa edes 10 minuuttia paikallaan, mutta siihen minun tilaani nähden paljon. Se on hyvin oleellinen asia myös aktiivisempaan elämään. Vaikkapa että jaksan askarrella kortin viikossa tai päivässä. Samoin kuin oikean lääkityksen ja annostuksen löytyminen.


  • Stressittömyys
Se kaikki voimavara, jonka olen 8 vuoden aikana käyttänyt ns. turhiin tutkimuksiin (sama tutkimus selkää painellen, kumarrellen jne  toistuvasti vain Kelaa varten), paperitöihin hakemusten ja valitusten osalta, pelkoa jatkuuko toimeentulo, jatkuuko sairasloma joka 3 kuukauden tai puolen vuoden välein, onko uusi lääkäri vastassa, uskooko hän "pelkkää" kipua... Nyt kun kaikki tämä on poissa, ja olen voinut käsitellä tilanteen itseni kanssa, voin käyttää voimavarani muuhun. Positiivisempaan elämiseen. Iloon, kaikkeen kivaan tekemiseen.


  • Mahdollisuus
Nyt kun tiedän varmaksi, ettei mitään yllätysmomentteja synny, kuten työkokeilua tai uutta tutkimusjaksoa osastolla, olen voinut aloittaa pitempikestoisia projekteja.
  • Aikaa on
Jos ajattelinkin ennen, että aikaahan minulla on koko ajan ollut, oli se puppua loppupelissä. Jos luit edelliset kohdat, voit arvata, että paperityöt, anomukset, valitusten teot, tutkimukset, kaiken maailman kokeilut, .. ovat vieneet myös aikaani ja rahaa voimavarojen lisäksi. Näin ollen se aika, mikä olisi mennyt tutkimusjaksolla sekä toipumiseen, onkin nyt käytettävissä muuhun. Puhutaan jopa useammasta viikosta tai kuukaudesta.


  • Toimeentulo
Minun kohdallani työvuosien määrä on niin lyhytkestoista kartuttamaan eläkettäni, joten toimeentuloni ei noussut paljoa. Mutta nyt kuitenkin tiedän, että tililleni tulee joka kuukausi rahaa! Näin ollen on mahdollista tehdä jotain, joka maksaisi kuukausittain hieman. Ei tarvitse varautua siihen, että jos en saakaan ensi kuussa päätöksiä, niin... Tai kuinka paljon se olisikaan... 


Kyllä nyt täytyy sanoa, että eläkkeellä on kiireempää ja vaikkei kiirettä, niin puuhakkaampaa ainakin. On todella mahtavaa voida hengittää ja olla rauhassa. Nyt olen jo hyväksynyt itseni kanssa näin radikaalin elämänmuutoksen ja sen tosiasian, ettei toivoa paranemisesta ole. Ei se välttämättä tarkoita pelkästään pahaa, sillä minun kohdallani se on myös sitä, että hyväksyin omat heikkouteni, vajavaisuuteni ja sen, että minulla on oikeus avun saantiin ja tähän pysyvyyteen.



 Nyt ajaessamme invaparkkiin en enää häpeile tai odota, että ihmiset ovat menneet ohi, jotta uskallan nousta autosta ja ottaa Murusen tarjoaman ostoskärryn tuekseni. Tähän väliin sanon, ettei minua hävetä yleisesti vammaisuus, vaan ihan oman itseni tilaa korvien välissä kelasin. Nuorehko ihminen ja tarttee apua kävelyssä... Eikö olekin NAURETTAVAA! Eipä se muiden kohdalla ole mieleen käväissyt edes, mutta omalla kohdalla mieli on oikukas. Nyt siis olen sinut oman vajanaisuuteni kanssa. Ja mikä helpotus, kun matka autosta kauppaan on lyhyt!



Samanlaisia oikkujahan sitä olen käynyt läpi niin painon kanssa, kuin vaikkapa avioeron läpikäyneenä. Puhumattakaan suuntautumisestani. Mikähän siinäkin on, että keskusteluja joutuu itsensä kanssa käymään hyväksyäkseen itse itsensä? Kuinka sitten joku toinen voi hyväksyä sinut, jos et itse!? No, onneksi siis kaikissa asioissa olen sinut itseni kanssa vihdoinkin. Ja jos en kelpaa jollekin tällaisena seuraan, on se hänen häviö. Ei minun.



Tällaisia ajatuksia eläkkeelle pääsy on tuonut tullessaan.
Herääkö sinulle ajatuksia aiheesta? 
Luuletko, että omalla kohdallasi tämä aihe on ajankohtainen pian, vai vasta tuonnempana? 

Kommentit

Kyllä oli kuin olisin lukenut omaa sairaskertomusta, kipukertomusta ym. Yhdyn moneen kohtaan sun kanssasi ja olen samaa mieltä. Stressi, aikamoiset kasaa paperia minäkin täytin, uudestaan, uudestaan !!!
Mäkin olin nuori kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle, viimein ja vihdoin sain paperit kahden vuoden odottelun jälkeen.
Enkä vieläkään ole ns. vanhuuseläkkeellä, sitä usein kysytään ja ihmetellään mitenkä sinä nyt jo olet pois työelämästä.
En ole sellainen ihminen joka koko ajan valittaa ja naama on vintturalla, olen yleensä hymyilevä :)
Se monen ihmisen saa pettymään, ja tekemään ton kysymyksen.
Meillä olis varmasti paljon kerrottavaa toisillemme ja valitettaisiin vuoron perään sairauksiamme ;) ;)
Hyvää juhannusta sinulle, hymyillään vaikka ei aina hymyilytä !!!
Luulen, että en minäkään pysty tekemään tätä työtä eläkeikään asti. Työ rasittaa kovasti jalkoja, käsiä ja selkää.

Ihanaa kun vihdoinkin pääset vähän nauttimaan paremmasta olosta ja stressittömyydestä.
Anonyymi sanoi…
Jos kaikki menee putkeen, niin pääsen eläkkeelle aikaisintaan 15 – 17 vuoden päästä. Siis olen tällä hetkellä 48 vuotias. Se, että millaista se sitten on, niin sitä on vaikea ajatella tällä hetkellä. Mutta toivottavasti olen sen verran hyvä kuntoinen, että voin jatkaa aktiivista elämääni. Kävelylenkkeilyä, kotitreeniä sekä toimia edelleen vapaaehtoistyössä Nuorten turvatalossa. Jotenkin tässä sohvalla istuessani, ajatus eläkkeestä tuntuu jotenkin kammottavalle. Jep, minulla alkaa olemaan ikäkriisi (taas kerran) :) Tai siis pelkään vanheta! Mutta eläkkeellä olo on toivottavasti minullekin stressitöntä aikaa. Mahdollisuus tehdä asioita oman mielen mukaan. Olla ja mennä. Nauttia elämästä!
LauraKatarooma sanoi…
Oon onnellinen sun puolesta, että pääsit eläkkeelle ja elämä on sen takia vakaampaa. <3
EstherH. sanoi…
Hyvä että sait jäädä eläkkeelle ja elämäsi näin rauhoittui. Sillä tärkeintä on oma terveys, ja nuo kaikki mitä kerroit verottaa jo hermojakin ja terveyttä lisää,tutkimuksin jne. On aika siis nyt rauhoittua olemaan ja elämään omaan tahtiin.
Kyllä tuo eläkeikä minullakin tuolla 14vuoden päässä häämöttää,mutta nämä työt mitä teen ovat sen varran pätkällisiä että tällä hetkellä onneksi voin tehdä mitä minua huvittaa. Rahan tulo on suhteessa siihen mitä ja miten teen. Tosin mies tekee töitä minunkin puolesta. Täällä ei kaikilla ole työaikaa..Se olenko kunnossa kun eläkeikä on, ei olekaan sitten ihan saletti asia,sillä on näitä sairauksia minullekin jo kertynyt. Mutta näillä mennään :)

Hyvää juhannusta sinulle sinne!
Funchis sanoi…
Kun minäkin nuorempana, vaikkapa siinä viidenkympin korvilla, ajattelin eläkeikää ja eläköitymistä, se vähän hirvitti, vanheneminen sun muut siihen liittyvät jutut. Mutta kun sitten vuodet kuluivat ja nyt kun eläkeikään (siihen ihan viralliseen) on enää puolisen vuotta, niin elämä on ehtinyt muokata, pehmentää ja muuttaa ajattelutapaa niin, että oikein innolla odotan eläkkeelle pääsyäni. Ihanaa kun ei tarvitse joka arkiaamu kömpiä aina vaan töihin, töihin, töihin. Ei tarvitse enää olla jaksava, tehokas, kiinnostunut ja ehtivä, ei ainakaan muiden silmissä. Nyt sitä enemmänkin pelkää, että jos vaikka kuolla kupsahtaa ennen kuin ehtii nauttia siitä vapaudesta. Kiireistä en tiedä, mutta ainakin aluksi meinaan ottaa ihan miten päin sattuu miellyttämään, hitaasti ja rauhallisesti. Onneni on ollut säästyä isommilta sairauksilta ja vaivoilta. No, onhan sitä pientä vaivaa ihan yhtenään, mutta niitä tulee ja niitä menee, ikä niitä kai lisääkin lahjoittaa. Luulen ymmärtäväni, miten työlästä ja raskasta sairaana on noita hakemuksia tehdä ja toivoa ratkaisua. Mikäs tässä minulla, kun olen aikani työtä tehnyt ja siitä vain sitten vapaalle putkahdan. Tsemppiä teille perässätulijoille.
Sude sanoi…
Kyllä eläkkeellä on mukavaa =) Minäkin olin 30 vuotta vuorotöissä josta sitten potkittiin pois ikäni takia. Sen jälkeen yli 10 vuotta työttömänä. Mikä helpotus, kun pääsin pari vuotta sitten eläkkeelle. Nyt voi suunnitella menonsa kun rahan tulo on varmaa, vaikka se ei paljon olekkaan, mutta tulee päivälleen. Voi tehdä suunnitelmia ja käyttää aikansa juuri niinkuin itse haluaa, ei tule tarjouksia työllistämistöistä. Aika tosi on käynyt vähiin, sillä harrastukia on tullu paljon uusia. Ilmaiseksikin voi harrastaa niin monenlaista =) Kyllä eläkkeellä olo on ihanaa !!!!! 
Tuija, kaksi vuottakin on pitkä aika miettiä, kuinka elämä tulee menemään eteenpäin seuraavat vuodet. Onneksesi sait päätöksen jo niinkin pian. Eihän se eläke ikää katso. Hyvinkin nuoria eläkeläisiä on ja aina ei syy edes näy ulospäin. Sairaus tai eläke ei ole velvoite masentuu ja surkutella oloaan. Sitä kuitenkin minäkin olen saanut kuulla toisinaan ettei voisi olla niin sairas jollei surkuttele ja heitä elämäänsä kaivoon. Se vähä mitä voin tehdä, on pidettävä yllä. En tahdo menettää tyystin liikuntakykyä enkä asennetta. Joten totta: hymyillään! !
Outi, päiväkotityö on fyysisesti kuormittavaa, eikä aina pysty kaikessa ottamaan huomioon ergonomiaa. Valitettavasti. Toivon sinulle kuitenkin pitkää työikää ja terveyttä. Sen jälkeen sitten pitkää ja antoisaa eläkeikää.
Minna, eipä tänä päivänä tiedä mihin maailma menee ja milloin eläkeikä sitten lopulta siirretään vielä. Huh huh.
Katarooma kiitos oikein paljon. Valtava helpotus tämä on.
Esther, minä tein töitä "alaikäisenä" ja hoidin lasta 3 vuotta ja kouluttauduin erikoistuen ja Erikoistuin vielä sen jälkeenkin. Jäi eläkettä kartuttava työ vähiin. Sitä ajatteli että luen ammatin joka on loppuelämäni unelmatyötä. Että vasta yli 60v jäisin pois. Toisin kävi.
Mutta oppi ei ole koskaan pahasta.
Hyvää juhannusta myös sinulle!
Funchis. Kyllä se työnteko on valtava etuus eläkkeelle tuloja kartuttamaan ja ihan ansaittua onkin saada parempaa "palkkaa". Toivottavasti saat olla terveenä ja voimissaan.
Sude tuo säännöllisyys ja tieto ovat niitä parhaita tässä asiassa. Vielä kun pääsis testaamaan eläkeläisalennuksen kampaajalla. Hih.
Ompa mahtavaa, että löysin blogisi! Sen, mitä tähän asti olen ehtinyt lukea, niin vaikuttaisi, että tästä tulee yksi lemppariblogeistani, mitä seuraan! Kiitos tästä inspiroivasta blogista, mistä kipukroonikkona löydän paljon samaistumispintaa.

Mitä tulee sitten tämän eläkettä käsittelevän postauksen aiheeseen, niin kuullostipa todella tutulta niin moni asia! Pääsin/jouduin itse eläkkeelle vuosi sitten 35-vuotiaana ja elämä on sen myötä todellakin muuttunut. On ollut Aikaa ja energiaa toteuttaa vihdoin unelmiaan kaikkien niiden vuosien luopumisen tuskan jälkeen. Olen hommannut koiran ja aloittanut bloggaamisen. Muuta en tarvitsekaan! On niin tärkeää löytää elämäänsä hyviä asioita ja voida elää täysillä kivuista huolimatta.

Terveisin, Anne blogista "kivun kahdet kasvot"