Tapahtui niinä päivinä, kun minä vaan ihan pikaisesti...

Se päivä, kun ajattelin ihan itsekseni, pikaseen siinä kauniin kevät auringon kimalteessa, poistaa viherkasveista kuolleet lehdet ja siistiä niitä muutenkin...

Ei kerennyt Rönsylilja kauaa lattialla olla, kun Leijonamme, joka R-A-K-A-S-T-A-A kukkasia, oli paikalla ja pötkähti lattialle. Saahan hän seurana olla, ei siinä mitä...

Mutta arvatenkin kuivat kuolleet ja haperoiset lehdet myös murenevat ja varisevat lattialle.. Sen huomasi myös pieni suloinen kukkaislapsenikin.

Nuorempi, pantterin poikanen, katseli touhuja ihmeissään ja kummissaan ja mielessään mietti, onko tuo nyt poikien juttuja ollenkaan. Mutta koska meidän perhe on avarakatseinen ja suvaitsevainen sekä kaiken lisäksi muutenkin erikoistapaus, pantterin poikanen oli hiljaa ja hymyili vain. 

Ja kun lapselle annat luvan loiskia lätäkössä tai kieriä kukkaroskissa, hän tekee sen antaumuksella. Niin myös kissalapsi. 

Voin taata käsi sydämellä, mikä muuten tekee uskomattomia voltteja rinnassani, että ihan itse harjasin pojan turkin. En tietenkään antanut pestä itse sitä. Mutta se hetki, kun toinen sai vaan olla ja leikkiä torumatta.. Se oli näkemisen arvoista! Se oli kokemus sinänsä lapselle. Tällaisista hetkistä kasvaa ikimuistoinen elämä. 

Hyvää Vappua Inspiksen lukijoille! 

Meidän Vappumme ja äitienpäivämme peruttiin tänä vuonna, emmekä siis vietä iloista tai hauskaa juhlaa. Me pukeudumme mustaan. Toivon kuitenkin, että sinun juhlasi on värikylläinen ja kaunis.