Keväiset kuvat ja omat runoni

Valokuvatortsai, runotorstai

Keväinen auringon ensisäde 

kuin keijukainen suloinen. 

Se tulee taivaalta yllättäin, 

istahtaa lumihangelle mietteissään. 

Pohtii mistä alkaisi

keväisen uurastuksensa. 

Se lähettää lentosuukkoja joka puolelle

ja sulattaa jään ja lumen. 

Juuri sillä hetkellä, kun pimeys on käydä voimille, 

syttyy taivaankannella tulipalo, joka 

leimuaa maahan säteinä. 

Juuri sillä hetkellä purot alkavat juoksemaan kilvan

ja lumet sulamaan. 

Juuri sillä virtaavalla vedellä

saamme keväisen hehkun syttymään

ja luonnon hymyilemään.

Keväinen ihme

vuodesta toiseen. 

Luonnon uudelleen syntyminen

roudan ja jään jälkeen. 

Voi, kuinka se kimmeltääkin kauniisti! 

Voi, kuinka se saa minut hymyilemään leveästi! 

Voi, kuinka se hyväilee kasvojani ja 

hiukseni saa loimuamaan punaisena kuin tuli. 

ja kuinka se saakaan pölypilvet esille, kuin 

kiusallaankin. "Ähäkutti" 

Tuo keväinen auringon syli. 

Suljen silmäni ja kuuntelen. 

Kuuletko sinäkin sen? 

Solisevan keväisen puron laulun

ja kristallisen jään tanssin?

Aurinko tekee tehtäviään.

Runot ja kuvat omiani. Ethän kopioi!