Nuotiolla ja selfie yleisön pyynnöstä

Mikään ei voita rauhallista nuotioiltaa, pois kaupungin hälystä aivan rauhassa. Kun kovin meteli on nuotion räiske tai kaukana taivaalla kaartelevat suihkarit. Olla hiljaisuudessa ja nauttia, olla pimeän illan sylissä ja käpertyä rakkaansa lähelle. Nauttia vedestä ja tulesta samalla katseella. Kuksassa höyryävä tee ja tieto siitä, että ensimmäiset tähdet syttyvät ihan kohta taivaalle. 

Hitain askelin me sinne menimme. Ei mitään kiirettä. Auto aivan lähellä. Kuitenkin me halusimme ulos ja nuotiolle. Viho viimeiselle ennen kuin minut fileroidaan sen sijaan, että me fileeroimme lohen ja savustimme sen nuotiolla. Manteleita, vaahtokarkkeja ja leipää. Kofeiinitonta teetä juomana. 

Minäkin tein polttopuita. Kyllävain. Yhden kalikan pilkoin. En voinut enempää pilkkoa, mutta en halunnut vähempääkään, sivusta vaan katsoa. Jollen minä tee, niin kuka minun sieluni puolesta tekisi muistoja ja nautintoja? 

Arkisin ei ketään ole liikenteessä... Paitsi me eilen. Tänään olin magneettikuvauksessa ahdettuna purkkiin, kuin silli. Kuuntelin musiikkia niin kovalla, että tärykalvot värisivät vielä pois lähtiessänikin. Silti pointsit hoitajalle, joka oli avulias, ymmärtäväinen ja silmin nähden huolissaan. Vannotti, että onhan minulla varmasti jatkot tiedossa jo, sillä selkäni on hurjan kipeä. Juu juu, on on.

Pois lähtiessäni korvissani pauhasi "me mennään rannalle, kuumalle sannalle, buum buum.." . Hymyilin. Olimmehan eilen rannalla.

Hyvää Halloweenia ! Kummitukset lentelivät utuisen lammen pinnalla.

Lopuksi tähän vielä pyynnöstä kuva minusta, tai siilistä... Ihan sama, Siinä se on. Tuohon on tyytyminen. Ensimmäinen joululahjakin saapui tänään. IIK! Tästä se alkaa! Joulun odotus.
Hyvää yötä ihanat, nähkää kauniita unia !