Hampaat pureutuivat huuleen kii

Voi ihana lukijani, sinä siinä! Sait minut liikuttumaan onnen ja ilon sekaisin tuntein! 

Olen ollut sairaana sen verran pitkään, että pelkäsin sinun lähteneen pois. Unohtaneen minut. 

Tämä bloggaus on  ollut sairasvuoteella toissijainen asia elämässäni, siitäkin huolimatta, kuinka äärettömän rakas ja tärkeä tämä minulle on! Vielä vaaditaan aikaa toipua, enkä tällä hetkellä osaa sanoa juuta enkä jaata. Ensi viikolla saan kuulla lääkäreiden ja kirurgin arviot, suunnitelmat sekä ennusteeni. Viimeisin puhelu vavahdutti myös henkisesti.

Tulin nyt katsomaan pelokkaana, onko blogissani enää ketään lukijoita. Onko tilastot romahtaneet nollille. Ihan todella minä pelkäsin ja mietin jo, etten halua nähdä niitä lukuja! 

Sitten painoin entteriä ja jäin tuijottamaan numeroita. 

Kyyneleet alkoivat valua ensin, sitten alahuuli väristä ja hampaat pureutuivat huuleen kii. Vasta hetken kuluttua tajusin sen ihan oikeasti. Sinä olet yhä siinä! Ja kaiken lisäksi uusia lukijoitakin on! Blogissani on käyti muutama sata enemmän, kuin aikaisemmin!!!

KIITOS!!!

lintu