Arkku odottaa olkkarissa

Loppiaisena meiltä lähtee Joulu varastoon. Niin tapahtui tänäänkin. Pakkasimme kuusen ja koristeet pois ja mietin, että onpas se tonttutomera ollut ovela, kun on kuusen oksilta hakenut futistiimiinsä jalkapalloiksi kuusenpalloja ja piilottanut ne niin, ettemme me niitä löytäneet. Ei ollut edes loogisissa "sängyn alla" tai "sohvan alla". Sohvan alta tosin löytyi muita, kuin etsimiäni kuusen palloja. Meillä kuusen palloja oli myös pentukisumme omassa kuusessa. Se oli luvallinen peuhupaikka.

Alennusmyynnistä haettiin uudet kuusenpallot -50% tarjouksesta. Katselin erilaisia kuusenkoristeita ja mietin kyllä ankarasti kuppikakkuja ensi jouluksi tai kylpyankan näköisiä pal.. öö.. kuusenkoristeita. 

 Pitäisikö ottaa tavaksi, että juhlisi joka vuosi kaikkia niitä juhlapäiviä vasta aaton jälkeen, niin saisi tarjousruuat ja tarjouskoristeet!? :D Joulu tammikuussa, Juhannus heinäkuussa ja Pääsiäinenkin voisi olla vaikkapa toukokuussa. Ja koska rakastan juhlia, voisi jokaiselle kuukaudelle keksiä jonkin juhlittavan juhlan. Mutta ei sitä Halloweeniä, sillä siinä on tuhmia keppostelijoita. :S Ja kuka se kirjoittikaan vastikää perinteiden tärkeydestä?! ;)  Saa kait sitä nainen vaihtaa mielipidettään vaikka joka päivä! 

EDIT! Kuva korvattu parempilaatuisella kuvalla

Mikähän utuisten vuorten kamerapäivä minulla on ollut, kun näin surkean utuisia kuvia olen ottanut?! On taas ollut valotus tai kuvausohjelma päin männikköä. Tai sitten olen ollut niin hartaassa mielentilassa jonkin mantran tai tantran vai mikä se oli jäljiltä, että hurlumskis vain. 

Totta tosiaan! Meillähän poltetaan suitsukkeita. Kuvassakin näkyy yksi monista kotoamme löytyvistä suitsuke-astioista. 

Tuo puinen arkku on tuotu Turkista kera orvokki-suitsukkeiden. Se orvokki tuli siksi valittua, koska valinta tehtiin meidän puolesta. Ostimme arkun, myyjä laittoi suitsukepakkauksen kaupan päälle. 

Niinpä.. Harva sitä arkkua ulkomailta käy hakemassa ja lennättää kotiin saakka... Saatikka olkkarissa säilyttää...  hmm.. Sairas huumorintaju sairaalla ihmisellä. Itseironinen kaiken lisäksi. :D

 Olen huumorin kannalla. Niin kauan kun nauran itselleni, se on vain hyvästä. Jos nauran toisille, nauran hyvällä. 

 Verstaalla on touhua riittänyt ja olen nyt jatkanut sitä kierrätysteemaa, minkä aloitin jo viime vuonna, eli tavara pois joka päivä. Jos ei joku päivä ole mahdollista nakata jotain pois, niin toisena päivänä sitten kaksi tavaraa. Sillä tavoin saan 365 kappaletta turhuutta vuoden aikana vähemmäksi. Sen sitten näkee verstaallakin, kun levautan rasian ylösalaisin pöydälle tai laatikollisen tavaraa lattialle.

Esim. pahvipakkauksia meillä on paljon! Sellaisia käytettyjä paketteja, joita voi käyttää postituksessa. Tottahan toki käytän mieluummin kierrätyspakkauksia, kun laitan postiin jotain, kuin alan ostaa eurolla, parilla uusia vain siksi, että se on hetkessä käytetty ja roskissa. Voin edes yhden laatikon verran olla kuormittamatta luontoa. Sitten on niitä laatikoita, joista tulee atc-pohjia. Kyllä tavaraa piisaa kaapit täyteen ja on purkkia ja purnukkaa, mutta eri asia, mitä tavaraa ja onko kipot ja kupit ja purnukat täynnä minkäkinmoista krääsää.

Joulu on tyhjentänyt meiltäkin jääkaappia kivasti, sillä olemme nyt käyttäneet Ranskalaisia ja Italialaisia herkkuja hyväksemme. Murunenhan sai sen herkkukorin, josta kerroin jo syksymmällä. Tuotteet olivat säilykkeitä, purkkeja, pakkauksia, ja kaikissa käyttöikää pitkästi tulevaan. ONNEKSI! Ei varmasti olisi muuten ostettukaan ja nautittu Kahvin kanssa Suprem Nougatia tai syöty ankankoipia, ankkarilletteä tai hanhenmaksaa. Voi tavaton tuota mennyttä vuotta...

Pakostakin muistuu mieleeni joku sanonta, jossa käskettiin elää tätä elämää niin, kuin kaikki unelmamme toteutuisivat.