Hae tästä blogista

Utuvuori sai ensimmäisen pariskunnan paratiisiinsa

 Nukkekotipäiväkirja avautuu taas. 

Kertojina:


Ja


Ellan alkutörinät: 


Vieläkö muista, kun kerroin ostaneeni talon? Rakennustarkastajat tutkivat rakenteet ja kunnallistekniikan. Talo oli -80 Luvulla rakennettu, mutta hyväkunyoinen. Tapetit halusin kuitenkin nykypäivään päivittää. 


Toinen kolmesta tarkastajasta testasi myös perustat, eli missä talopaketti saapui. 
 

Kissoilla on muuten hurjan isot tassut, jos suoraan sanon. Mutta kauniit myös. 


Minähän sain siis yhden huoneen valmiiksi, mutta kätilön käsilleni työ oli aivan liian raskasta. Niinpä päädyin myymään talon pois. Haikeana olin siis jälleen ilman taloa, vuokralla sisareni luona. 
Ellan lettas sentään! 


Lauri ja Ella yhdessä: 

Ja tapahtui niinä päivinä, että Laurin työpaikalla kävi käsky, että kaikki työntekijät oli yhteistoiminta-neuvotteluihin pantava.

Tämä YT oli ensimmäinen ja tapahtui Korona-viruksen ollessa koko maailman riesana.

Ja kaikki menivät yt-neuvotteluun ulos pantaviksi, kukin peläten omaa nahkaansa.


Niin Laurikin lähti kengän kuva persuuksissa, koska hänellä oli säästöjä, eikä johtaja hennonnut köyhempiä erottaa, kävelemään allapäin vuoren rinteelle, jonka nimi on Utuvuori, hän kun oli luonnon lapsi ja toiminnan mies, mutta samalla luonnossa rauhoittuva. 


Kuin myös Ella, kätilö-lääkäri, joka oli koronan vuoksi töistä uuvuksissa.

Niin tapahtui heidän siellä eri polkuja kulkiessaan, että kumpikin löysivät hylätyn kerrostalon huoneiston tahoillaan. 

Ja siitä innostuneina, kumpikin löytämäänsä, alkoivat he tutkia paikkoja, koska Ella tarvitsi oman kodin ja koska Laurilla oli nyt luppoaikaa eikä töissä ollut enää tilaa hänelle. 

Ja sillä seudulla oli kumpaisellakin hillittömän siivoton näky edessään vartioimatta jätetyssä hylätyssä pilvenpiittäjässä. Ellanlettas sentään! 


Niin heidän tutkiessa paikkoja, kurkistivat yhtä aikaa sisäikkunasta ja Ellanlettas sentään ku säikähettiin!!  Siinä ikkunan takana seisoi Lauri ja Ella, ja toisiaan tuijottaessaan hämmennys loisti heidän kasvoiltaan, ja he peljästyivät suuresti.

Mutta Lauri sanoi Ellalle: "Älä pelkää; sillä katso, olen Lauri, hauska veikko ja mulle soisit suuren ilon, jos tulet tälle puolelle  juttelemaan kanssani"
Ja niin Ella menikin. 


Ella könysi avoimesta ikkunasta ja Lauri nappasi lantiolta ja silloin tapahtui pahin mahdollinen. He lensivät maahan päällekäin. 


Ja yhtäkkiä molempia kohtasi tunne taivaallista ihastumista, ja he punastuivat kumpikin ja sanoivat:

"Jopas jotain, miten tässä näin kävi, hupsista ja sattuiko?Ehei." Ja maassa vallitsi rauha näiden nukkeihmisten kesken, joita kohtaan kosketti voimakas ihastuminen !


Ja kun Lauri oli herrasmies, auttoi hän kauniin Ellan ylös ja auttoi puistelemaan roskat rinnuksilta, mutta lisää häkeltyen. 


Kun suurin hämmennys oli laantunut, niin nämä puhuivat toisillensa ensin kertoen itsestään, sitten miksi ovat täällä ja haaveistaan,  kumpikin vuorotellen toistaan kuunnellen. Sitten Lauri sanoi: "Menkäämme nyt puolillemme takaisin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä siivota voimme. Loput jätä minun huolekseni. Selvitän mistä tässä remonttia kaipaavassa kerrostalossa ja etenkin näissä kahdessa huoneistossa on kyse". Ella vielä selfien tahtoi napsahuttaa muistoksi tästä ihanasta kohtaamisesta. 


Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät siivottavaa ja puunattavaa ja kierrätykseenkin vietävää, jotta voisivat tehdä paikasta heille piilopirtin, jossa rauhouttua ja ihan vaan olla itse itsensä ja ajatustensa kanssa. 

Ja kun he tämän olivat aloittaneet, ilmoittivat he toisillensa, että voisivat puhelinnumeroitakin vaihtaa. Ella hihkaisi; "pikkuhetki vielä. Ihan kohta!".


Ja Lauri, joka rymähdyksiä kuuli, ihmetteli sitä, mitä tuo nainen puuhasi. 

Mutta Ella vain heitteli kaikki kirjat ja roskat lajitellen kasoihinsa ja tutkisteli niitä sydämessänsä. 

"Lauri! Kerääthän tyhjät pullot kierrätettäviksi!"


Ja Laurihan keräsi. 


Ja Lauri palasi ikkunaan hissukseen työt tehtyään ja näki ihanimman näyn koskaan, Ellan siinä polvillaan kirjoja kasatessa näky oli kuin unesta.

Kun sitten huomioon ottaa, että Laurilla oli yhä poikuus tallella, vaikka oli kulunut vuosikymmeniä, ja ympärileikattukin hän oli lapsena, alkoi nyt hänellä nousta tunteet muutenkin kuin vain ihastuen. 


Lauri katsoi ja katsoi, ja mitä pitempään hän katsoi, alkoi tuo pyöreä persikka näyttää sydämeltä. Ja silloin Lauri voihkaisi ääneen epähuomiossa. "Voih"


Ella kuuli sen huokauksen ja kääntyi katsomaan taakseen ikkunaan päin. Hän häkeltyi. 


Mutta kun kaksi aikuista nukkea, luonnonvoimien mukaan, ihastuu toinen toiseensa, kävivät he suuteloon siihen lattialle jo valmiiksi vaatteensakin lianneina. 

Niinkuin on kirjoitettuna Inspirationissa: "poikamies ja sinkku nainen löysivät kätketyn, pyhän rakkauden".

ja niin kävi, niinkuin on tarkoitettukin, tuli heistä kuin kaksi kyyhkysenpoikaa.



Ja katso, Utuvuoressa oli mies, nimeltä Lauri; hän oli tavallinen mies, joka halusi vain tutkia löytämänsä asunnon YT-neuvottelujen jälkeen, ja nyt kaunein nainen oli hänen päällänsä.

Ja siinä Lauri mietti kuinka ihmeellinen elämä voi ollakaan. Se ottaa ja antaa ihan tuosta noin vaan. Ja niin ajatteli myös tuo kaunis Ella. 


Ja kun hetki suutelon oli ohitse, nousivat kyyhkyläiset ylös ja Ella kysyi:

"Lauri, nyt me aletaan tanssimaan!"

Lauri ei vastustellut, vaan alkoi laulaa tangon sanoilla jotain tanssittavaa:

"Arpa kohtalon on aina arvaamaton
Kaikki huomenna voi olla toisin
Polku eessäni aina on tuntematon
Sinne vie minne määrätty lie"

Ella siihen sanomaan, jotta "tuo Kohtalon tango on surullinen lopussa. Laula Lauri ihana jotain kaunista, jotain, mikä on täynnä iloa ja onnea!"

"Nämä kesäiset yöt, järvenseljät
utuverhoihin kietoutuvat.
Ja muistojen kuvat niin heljät
peilipinnasta heijastuvat.

Jätän sieluni tänne kun lähden,
rannan kiviin sen piilotan
ja avulla tuon suuntatähden
palaan takaisin, uskothan".

"Voi ihana Lauri! Uskonhan minä! Uskon..."


Ja Laurin laulu jatkui, tanssi jatkui... 

"Tuijotetaan toisiamme
vuoroin läheltä ja kaukaa
vaikka kuinka koitan kiertää
en saa sinulta mä rauhaa

Huulet huulillasi
liekki sisälläni
Yksi tähti
toisen onneen johdattaa
Käsi kaulallasi
eksyn itsestäni
Kaikki tähdet
aamu viimein sammuttaa"

...Kunnes suutelo Ellan katkaisi laulun. 


Päivä vaaihtui illaksi, mutta Utujumalatar näki kahden rakastuneen onnen. Ei raaskinut peittää aurinkoa näiltä kahdelta tummalla utuharsollaan, vaan valaisi heille koko vuoren rinteen ja tuon aution pilvenpiirtäjän kokonaan. 

Ja tuossa autiossa majassa Lauri vain jatkoi laulujaan ihanalle Ellalleen...

"Tuijotetaan toisiamme
kysyn kumpi tilaa taksin
Voisin kaiken tämän jättää
oltaisiin vain ihan kaksin
Kaikki isän viisaat sanat
ne kai hyvää tarkoittivat
En tahdo mä niitä nyt toistaa
yksi tähti surut, murheet poistaa".


Ja kun viimein päästivät hetkeksi irti toisistaan, jatkoivat siivousta niin kauan, kunnes koko torppa oli valmis niiltä osin, kuin vain lähdevedellä ja itsetehdyillä vitsoilla puhdistaa saattoi. 

"Tänne tullaan toistekin, luotathan minuun, oi kaunis Ellani?" -Lauri kysyi ennen pois lähdön hetkeä. 
Ja Ella tarttui vielä Lauria kädestä ja sanoi: "Taatusti! Ja nyt me ollaan yhdessä ikuisesti. Eikös vain?"
"Kyllä! Ehdottomasti", Lauri vastasi. 

Ja niin he lähtivät Laurin tykö käsi kädessä Utuvuoren rinnettä laskeutuen, Ellan hänen luonaan yönsä nukkuen. Ja kun tovi oli kulunut, irtisanoivat he Ellan vuokrasopimusen ja Ella muutti Laurin luo kokonaan asumaan. Ja näin Utuvuori sai ensimmäisen pariskunnan paratiisiinsa. Se, mistä he olivat tulleet, oli silkkaa Utuvuoren taikuutta. Mistä ne nuket nyt tulevatkaan? Tietenkin vuoren toiselta puolelta, jossa sijaitsevat myös lukuisat palvelut, kuten Kosti-posti, Tehtaat, vaatturit ja monet muut. Mutta siinä onkin juttua taas toiselle kertaa. 




Lähteet:
Kohtalon tangon sanoja, 
Suuntatähti- sanoja, 
Tähti-sanoja

Jouluevankeliumin sanoista muokattu kertomus

Kuvat osittain digimuokattu. 

4 kommenttia:

Silkku kirjoitti...

Ihana tarina jälleen 💖 Minulla on tapana aina aamulla kun herään ottaa puhelin käteen ja lueskella blogeja ja tämä oli mieluinen aamuherääminen, kiitos 🥰
Mielenkiinnolla odotan että uusi koti paljastuu 😊
Mukavaa päivää sinne teille 💖

Outi Krimou/Outi's life kirjoitti...

Se oli oikea salamarakastuminen. Nukkekotiharrastus vie kuulemma mukanaan ja näin on tainnut käydä sinullekin :)
Ihanaa viikonloppua Viltsu <3

Tarja K/Ruusu-unelmia ja villasukkia kirjoitti...

❤😊😊❤
Sinulla on kirjoittamisen taito!

Tarja K/Ruusu-unelmia ja villasukkia kirjoitti...

Sinulla on tarinoiden kertomisen taito! Jälleen kerran tarina ja kuvat veivät mennessään.
Kaikkea sitä nukkemaailmassa tapahtuukin ❤
Hyvää viikonloppua ❤

JOKO LUIT TÄMÄN?

Utuvuori sai ensimmäisen pariskunnan paratiisiinsa

 Nukkekotipäiväkirja avautuu taas.  Kertojina: Ja Ellan   alkutörinät:   Vieläkö muista, kun kerroin ostaneeni talon? Rakennustarkastajat tu...