Siirry pääsisältöön

Hyvän illan joulukalenteri, 7, Joulukalenterit ja kaksi runoa


Joulukuu on iloisin kuukausi, mitä tiedän. Silloin availlaan joulukalenteria, suunnitellaan joululahjoja ja tehdään kortteja. Nautitaan iloisesta joulumusiikista ja muutenkin tuntuu siltä, kuin kaamoksen jälkeen vastaantulijat olisivat hymyilevämpiä, kuin koko syksyn aikana. tänään onkin esittelyssä mm. minulla olevat joulukalenterit. Minä en osta sellaisia lähes satasen tai usean kympin kalentereita, koska kaupassa ne tutkittuani totesin, että mieluummin satasella jotain itse valittua, kuin käsivoiteita ja huulivoiteita. Teekalenteri kiinnosti, mutta sekin sai jäädä kauppaan. Jokainen ostaa mitä haluaa, ja tämä on jälleen vain minun valinta. 

Ennenkuin esittelen joulukalenterini, laitan sinulle jakoon muutaman kivan kuvan, joita voit käyttää vaikkapa ystävillesi lähettämiin joulukortteihin tai lahjapakettien päälle. 


Ole oman elämäsi persiille potkija!
-Viltsu-



Joulukalentereista mainittakoon tietysti tämä Inspiksen kalenteri, jota ahkeroin joka päivä. Runot ja mietelauseet ovat kaikki uusia, tätä kalenteria varten kirjoitettuja. 


Suklaakalenterit ovat niitä perusjuttuja vuodesta toiseen. Se on vähän niinkuin "pakko olla, vaikka kalenterisuklaa on pahaa". En ostaisi, mutta ilmaiseksi sain, ja syötyä se yksi pieni suklaanappi tulee päivän aikaan. 


Susannalta saamani joulukalenteri onkin sinulle jo tuttu, jos olet seurannut blogiani. Ihana Susannan itsetekemä kalenteri sisältää 24 voimakorttia ja yhden magneetin. 


Ostimme yhden urheiluseuran joulukalenterin, jolla tuemme pieniä jääkiekkoilijoita. Tämän kalenterin myi meille kummipoikani. Joka päivälle on numerosarja, joka tarkastetaan seuran sivuilta ja jos numerosarja on sama, voittaa palkinnon. Vielä ei ole tärpännyt voitto kohdallemme.  


Ja jotta makeaa olisi enemmänkin, kuin vain suklaan verran, ostimme Murusen kanssa puoliksi karkkikalenterin. Joka toinen päivä saan avata luukun, jossa on melkein yhtä iso Halvan makeinen, mitä "vanhat autot" ovat. Tämä joulukalenteri on hintansa arvoinen, sillä namuset ovat todella hyvänmakuisia. Makujakin on useampia, eri hedelmiä ja lakuja. 


Voi Susanna... Taas sellainen ajatus, joka todellakin pitää paikkansa, mutta muistammeko me tätä asiaa itse, joka päivä?!
Muistammeko, että olemme uniikkeja taideteoksia



Luin jostakin,
joku on onnellinen. 
Luin jostakin, 
hän saa lapsen. 

Kuulin jonkun kertovan,
he suunnittelevat tulevaisuutta yhdessä
He menevät naimisiin,
he ostavat talon meren rannalta, 
ottavat 10 vuoden pankkilainan ja
sisustavat kaunista kotia. 

Minulle kerrottiin, että
eräs oli parantunut syövästä,
joku toinen valitti elämänsä olevan piloilla, 
sillä hänellä on keliakia.
Kolmannella pelot muuttuivat iloksi
sillä hän sairastikin vain keuhkokuumetta. 
Ja he kaikki olettivat minun iloitsevan heidän puolesta!

Hitot minä siitä, mitä heillä on!
Minulla ei kohta ole mitään muuta jäljellä
kuin mustaa multaa
ja kummun päällä kukkia!

Ja he ihan tosissaan ajattelevat,
että minä sanon; Hei hienoa! Mäkin olen onnellinen ja
toivon elämältäni kaikkea. 
Ja mä sanoisin heille oikeasti, Haistakaa paska! 

Mutta onko mulla siihen oikeutta? 
Pilata toisten ilo,
rypeä itsesäälissä, 
voivotella kohtaloani tai edes
kirota tätä kaikkea Helvettiin?

Miksi mulle sanotaan, että toivo elää, 
vaikkei se oo ees totta?!
Miksen mä saa vaan itkeä, 
maata sängyssä ja odottaa...?
Mitä mulla muka on jäljellä?! 

Kyyneleet vierivät poskilleni, 
huokaan syvään ja katson ympärilleni.
Täällä elää ikuisesti muistomme yhdessä.

Heissä se on mukana aina, 
noissa tavaroissa, 
noissa lakanoissa, 
tuossa kirjakasassa ja 
minun kauneimmissa koruissa, 
joita tyttäreni lainaa leikkeihinsä. 
Niissä kaikissa huokuu muistot hänestä.

Lapseni hyppää kaulaani ja sanoo; 
Äiti, mä rakastan sua taivaaseen asti ja takaisin.
Suukotan hänen otsaansa.
Minun tähteni.
Minun enkelini. 
Nyt vielä täällä, 
kohta poissa, mut vielä täällä...

Vielä täällä!
Ja mun täytyy elää täysillä nyt! 
Tässä elämässä! 
Hänen kanssaan, hänelle, 
Tehdä muistot meistä, meille.
Antaa kaikkien kokea se, 
että nyt meitä on vielä perhe. 

TÄSSÄ HETKESSÄ! 
Hitot minä mistään itsesäälistä! 

-Viltsu-
(Älä huoli, runo ei ole todellisuuteen pohjautuva. Tällä kertaa "vain" runo)

Kommentit

mummo sanoi…
Onneksi laitoit tuon jälkikommentin. Oli niin surullinen runo, pelkäsin sen olevan totta elämässäsi.
Hyvää keskiviikkoiltaa!
Viltsu Mari sanoi…
Mummo, tällä kertaa runo ilman omaa kokemusta. Minulla on poika kaiken lisäksi.Tällainen runo kumpusi nyt vain jostain sisältäni runokirjaani. Onneksi näin.
Mietin ihan, että millaisen kalenterin itse haluaisin näin aikuisena. Ehkä se kuitenkin olisi perinteinen kuvakalenteri.
Ihanaa keskiviikkoiltaa VIltsu!
Viltsu Mari sanoi…
Outi, kuvakalenteri on kiva. Meillä sellainen on tuo arpakalenteri

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…