Siirry pääsisältöön

Tarinani, minusta palanen

Tänään olen miettinyt varattomuutta ja sitä, miten sen kanssa selviää. Olen miettinyt elämääni ja kuinka se on muuttunut elämäni aikana. Omia valintoja osa, osa sairautta ja byrokratiaa. Haluan kertoa teille koosteen elämästäni tältä kantilta.

(kuva lainattu)

Synnyin perheeseen, jossa oli perusasiat rahallisesti ajatellen kunnossa. Vanhempani kävivät töissä ja saimme leluja ja ruokaa. Emme me rikkaita olleet. Ihan tavallinen perhe. Minä tosin sain yleensä veljeni vanhat vaatteet, mitkä hänelle kävi pieniksi, mutta sain minä joskus uusiakin, kuten mekon, hameen tai sukkahousuja.

Lapsuudessani sairastelin paljon, vakavastikin. Sairaala-ja lääkekustannukset olivat varmasti isoja, muttei vanhempani niistä ole koskaan puhuneet. Asuimme pienessä kaksiossa koko perhe, eikä meillä ollut sisävessaa tai edes vesiä tullut sisälle... Muuten kuin kantamalla. Koulussa ollessani minua kiusattiin myös sen takia, että meillä oli huussi ja minulla mm. poikien toppahousut tai -kalsarit. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kun kerran jouduin kiusatuksi, kaikki kelpasi aiheiksi.

(kuva lainattu)

Kun olin teini-ikäinen, muutin kotoa pois erinäisten syiden vuoksi. Sain opintotukea ja viikkorahaa. Otin opintolainaa. Söin niukasti, joten rahaakin säästyi. Olihan minulla anorexia nervosa. Silloin tunsin olevani varakkaampikin, sillä saatoinhan ostaa itse omilla rahoillani vaikkapa vaatteita, koruja tai hajuveden. En mikään rikas, mutta kuitenkin. Tutustuin myös mieheen, josta tuli lapseni isä myöhemmin.

(kuva lainattu)

Kun tulin täysi-ikäiseksi ja olin opiskellut ammatin opintolainan turvin, jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle. Silloinen mieheni oli töissä ja varamme riitti kaikkeen oleelliseen just ja just. Lapsihan vei oman osansa. Hankin paljon lastenvaatteita ja tarvikkeita kirpputoreilta. Periaatteessa minun tuloni/tuet menivät lapseen; Vaippoihin, vaatteisiin, ruokiin,vaunut ja rattaat... Lasten tarvikkeita emme saaneet sukulaisilta tai ystäviltä, koska olin ainoa pienen lapsen äiti.

Kun lapseni täytti 3 vuotta, lähdin jatkamaan opintojani, opintolainan turvin, ja erikoistumaan alalleni. Sain paperit hyvinkin nopeasti ja pääsin aloittamaan työt seuraavan vuoden puolella. Silloin alkoi rahaakin virrata sen verran, että kaikkea ei tarvinnut laskea.

(kuva lainattu)

Jonkun vuoden siinä katselin ja mietin asioita ja huomasin, että shoppailusta oli tullut minulle välttämätön paha. En ollut onnellinen. Jokin oli vialla. Minun oli pakko tukahduttaa pahaa oloani ostamalla kaikkea. Vaatteita, kosmetiikkaa, cd:tä, kirjoja, leluja,... Ostin ihan ostamisen ilosta tai lähinnä tukahduttaakseni masennuksen tuomaa pahaa oloa . Niiltä ajoiltahan minulla on yhä esim. cd-hankinnat, kirjoja, kaikkea sellaista, mikä on säilynyt ehjänä ja toimivana. Shoppailuterapia vaikeaa masennusta helpottamaan oli ehkä sillä hetkellä keinoni jaksaa ja selvitä. Lapseni tottakai oli yksi hyvin oleellinen asia, mikä piti minut hengissä, mutta tuo shoppailu taisi olla niitä ainoita "harrastuksiani" sillä hetkellä.

(kuva lainattu)


Kun huomasin tavarapaljouden kasaantuvan, piti jostain alkaa luopumaankin. Niinpä aloin käymään kirpputoreilla myymässä pois turhaa. Hmm.. Sitä riitti! Ja rahaa tuli ihan kivasti niistäkin. Fiksua! Paha oloni ei kuitenkaan hellittänyt, joten hain apua ja sain apua! Shoppailuhalut alkoivat pikkuhiljaa hellittää, ja sain elämääni järkeä. Syitä kaikelle ja sen myötä suuria elämänmuutoksia. Selvyyden, mikä oli vialla! Tuli päätöksen aika: Raha ja masennus vai rahattomuus ja uusi mahdollisuus?

Erotessani poikani isästä menetin asunnon ja paljon huonekaluja, astioita jne. En kuitenkaan ihan kaikkea, mutta paljon kuitenkin. Sain kuitenkin opintovelat pois harteiltani, joten saatoin aloittaa elämäni normaalilta viivalta, ilman suuria taloudellisia huolia.


(kuva lainattu)


Normaalin?! Kaikkea muuta! Talous romahti hyvin pian! Siinä romahti niin paljon muutakin, kuin vain talous! Tein töitä ylitöiden kera, mutta ei minulle rahaa jäänyt mihinkään! Rahani katosivat kuin tuhka tuuleen ja vasta nyt jälkeenpäin ymmärrän, miksi. Minä typerä sinisilmä!

Elämäni oli sellaista myllerrystä ja sinnittelyä, etten tajunnut talousasioiden perisyitä. Lisäksi sairauteni oli alkanut edetä ja tarvitsin lääkityksen.  Tein kaikkeni kuitenkin, etten itse joutunut ulosottoon nimissäni olleiden laskujen vuoksi. Kumppanillani nimi oli mennyt jo aikaisemmin, ennen tapaamistamme jo.  Tein kaikkeni ja valvoin öitä laskien laskujeni summia, tulojani ja niitä summia, joita hän kertoi, yritin jaksaa, yritin näyttää terveeltä, yritin pitää kulissia yllä... Ja samaan aikaan kuulin, että tarvitsin talousasioihin holhoojan: Hänet! 

(kuva lainattu)


Kun muutin yksin asumaan, jouduin ostamaan huonekaluja (kuten sängyn ja pöydän), astioita, aterimia, pyyhkeitä, peitot ja tyynyt, verhot... Kaikki mitä kotiin tarvitaan! Osan ostin lainalla, osan sain sossusta ja osan kirkosta. Minulla meni kaikki rahat ja olin velkaa entistä enemmän! Ja mitä minulla oli? Sänky, missä nukkua lapseni kanssa, peitot ja tyynyt, pakolliset kodin tarvikkeet! Palapelikoti oli rakennettu ja ystäväni toi minulle mm. imurin ja jotain ruokatarvikkeita. Toinen ystävä toi ruokaa välillä, tai jopa keksejä!

Minun talous oli sillä mallilla, etten saanut maksettua enää laskujanikaan. Hain apua velkasaneerauksesta, kirkosta, sossusta, pankilta, yms. Minulle sanottiin, että jätä laskut maksamatta ja ulosottoon! En tule mitenkään saamaan maksettua kaikkea! Piti valita: joko ruoka tai laskut. Valitsin laskut!

Minut on kasvatettu siihen, että sen mitä ostat tai mitkä ovat menosi, maksat itse. Tai jos sinulle kuuluu jokin oikeutettu tulo, toki sen saa hakea, mutta laskuja ei tehdä, jos niitä ei pysty maksamaan. Aikuisen tulee pystyä huolehtimaan omista asioistaan, eikä kenenkään tarvitse elättää aikuista ihmistä. Niin... toisten kohdallahan ajattelisin toisin ja ajattelisin, että hädässä autettava, tai jos kumppanilla ei ole rahaa, elätän... Mutta omalla kohdallahan se on niin suppea se näkökenttä, etten edes nähnyt moista vaihtoehtoa kohdalleni, kuin ulosotto tai että kerjäisin keltään yhtään mitään! Piti olla todella suuri hätä, että kysyin joltakin lainaksi rahaa. Esim. se, kun oli asunto mennä alta ja viikossa piti saada rahat kasaan, tai vaihtoehtoisesti asuisin lapseni kanssa alkoholistien asuntolassa! Siis tällainen vaihtoehto annettiin sossusta! Alkoholistien asuntola!? Minulle ja lapselleni, jos koti menee alta maksukyvyttömyyden takia?! Juu, sain kerättyä lainaksi rahat kasaan... Lainaksi! Ja velkasumma kasvoi kasvamistaan! Aloin nähdä nälkää.

(kuva lainattu)

Minun kohdallani nälkä kesti 2-3 vuotta!Lapseni sai ruokaa joka päivä, mutta kyllä meillä makaronia ja puuroja söi lapsi enemmän, kuin toisilla koskaan... Poika ei kuitenkaan valittanut koskaan. Tiesi, mikä oli tilanteeni. Onneksi isänsä ja mummonsa luona sai muutakin! Mutta minun ravintoni oli sitten eri asia. Maksoin eräpäivää siirtäen ja maksuaikojen keplottelulla laskut pois pikkuhiljaa aina kun niitä tuli. Sairastuin lisää ravinnotta ja voimani olivat tottakai huonommat.

Lopulta kaikki muttui täysin! Pääsin lopullisesti eroon hänestä muuttaessani piilopirttiini. Aloin hoitaa itseäni kuntoon ja kun "pää selkeni" aloin ymmärtää asioita toisin. Tajusin, missä meni vikaan ja lopetin itsesyytökset. Aloin korjata niitä asioita, mitä pystyin elämässäni. Taloutta en kuitenkaan saanut juurikaan kohentumaan ja nälkä piti otteessaan silti.

(kuva lainattu)


Vajaa neljä vuotta sitten olin toipunut henkisesti sille mallille, että vaikka pelkoja ja itsetunnollisia ongelmia olikin, pystyin jo nauramaan ja iloitsemaan ja nauttimaankin vaikkapa kesäpäivän kauneudesta. Silloin tapasin Muruseni. Kerroin heti hänelle tilanteeni, jottei tulisi ikäviä yllätyksiä, hyväksikäytön tunnetta tai mitään sellaista. Tiedäthän. Murunen kuunteli tarinaani ja huomasi, etten helpolla luovu periaatteestani. Hän kuitenkin päätti, että minä EN enää näe nälkää enkä yksin taistele tämän asian kanssa. Minulle se oli toisaalta äärettömän vaikeaa, mutta toisaalta taivaan lahja! Aluksi pistin vastaan siinä, että Murunen maksaisi yhtään laskuani tai ostaisi mitään, mitä tarvitsin. Jossain vaiheessa huomasin, että Murunen oli tosissaan vilpittömästi ja silkasta omasta halustaan auttamassa.

Valitettavasti sairauteni takia työelämä ei enää tule kuuloonkaan kohdallani ja kipulääkitys senkun voimistuu/kallistuu. Toisaalta kiitän Kelaa maksukatosta, toisaalta turhauttaa ikääni vetoaminen ja eläkkeeni hylkääminen. Toimeentuloni eivät voi nousta byrokratian takia.

Viimeisen n. 4 vuotta on pöydässämme ollut aina ruokaa ja tarpeeksi. Olemme saaneet maksettua yhdessä laskumme pois ja yhdessä sovitelleet asiat toimimaan tulojemme mukaisesti. Minä maksan yhä lainoja, mitkä nimissäni on tehty. Menneisyyteni tulee olemaan osa joka kuukausista elämääni tällä tavoin vielä vuosia, mutta jos se hinta piti maksaa vapaudesta, onnesta ja aidosta rakkaudesta, maksetaan sitten!

Emme me matkustele, shoppaile edes tarvittavia vaate- tai muita ostoksia, ellei jostain tupsahda tarpeeksi "ylimääräistä" rahaa. Kaikki sellainen ylimääräinen on mahdotonta yleensä. Joskus kuitenkin tulee hetkiä, että saamme kasaan pikkusumman vaikkapa lääkkeiden maksukaton tultua täyteen tai jos vaikka saan tehtyä enemmänkin kauppaa askarteluillani. Silloin voimme säästää kesälomaan tai vaikkapa ostaa jotain kivaa, tarpeellista. Kyl välillä, mutta ei läheskään joka kuukausi. Pullonpalautus on kiva tapa saada vaikka jätski tai namipussi. :) tottakai haluamme ostaa herkkuja tai jonkun vaatteen tai jotain, jos siihen on joskus varaa! Niinhän kaikki muutkin tekevät, tosin useammin. Sallittakoon se heille!

herkkua

Silloin, kun on ollut vaikein aika, huomasin, kuka on oikeasti ystävä ja auttoi ilman pyytämistäni. Sain tosiaan imurin lahjaksi, sain ruokakassin tai kahvipaketin. Sain vessapaperia ja talouspaperia (LUXUSTA!), sukat tai vaikkapa leffalipun! Oi, diakonissa osti minulle talvikengät! Pelasti varpaani varmalta paleltumiselta ballerinoissa!

Sitten oli niitä, jotka osoittivat sormella, että aikuinen ja sössinyt elämänsä itse. Jollekin kelpasin niin kauan, kuin oli varaa käydä bussilla kylässä. Jollekin silloin, kun pystyin antamaan kalliimpia lahjoja tai lahjoja koko perheilleen. Kovin ne kaverit vähenivät, kun en pystynytkään enää rahattomana baariin tai shoppailemaan tai maksamaan bussimatkoja tai maksamaan mitään muutakaan! Niin.. Kun minä en enää liikkunut kotoa. :(


Tiedätkö, todelliset ystävät tunnistaa! Ei pelkästään lahjoista, lahjoituksista, vaan vaikkapa siitä, että yhä pitävät yhteyttä! Ja todellista rakkautta se, kun on valmis menettämään sen normaalin elämän materioineen asettuakseen varattoman rinnalle elämään. Murunen menetti paljon kanssani, mutta kuten hän itse on sanonut, sai paljon arvokkaampaa, mitä rahalla ei voisi saada koskaan!

Olemme siis varattomia yhä, mutta emme enää näe nälkää. Tai minä en näe nälkää.
Elämä hymyilee, vaikkei rahaa sadakkaan taivaalta. Olemme tämän syksyn aikana saaneet enkeleiltä apua. Meitä on palkittu kaikesta. Jotain extraa, jotain suurta, jotain meille ihan mielettömän ihanaa! Ja silti tili näyttää samalta tyhjältä tililtä.  :)

(kuva lainattu)

Joillekinhan se "ei mulloo varaa" on sanonta ja ihan omasta asenteestakin johtuvaa. Mutta laitetaanpas se yleisin tuon sanova popula elämään meidän tuloilla, niin katsotaan, miltä sitten vaikkapa 700 euron kuukausitulot maistuvat. Tai tilillä oleva 100 euroa tai lompakon 50 euronen. Tai karkkipussit kerran viikossa tai leffa tai ne uudet kävelykengät ja siideri... ;)

Tämä oli tällainen tarina. Jos olet lukenut blogiani, niin varmaan tiedät, etten elä itsesäälissä tai epätoivon partaalla (enää). Tiedät, että varatonkin voi olla onnellinen ja iloinen. Positiivinen. Että voi tehdä, nauttia, olla ja elää ihan kivaakin elämää. Kirjoitukseni tarkoitus ei siis ole kertoa nyyhkytarinaa, vaan valaista jo olemassa olevia juttuja.

Olkaa onnellisia siitä, mitä teillä on. Nauttikaa, kun siihen on mahdollisuutta! Tavatkaa ystäviänne, olkaa armollisia heille, joilla on vähemmän. Kysykää ja jutelkaa ennen, ennenkuin tuomitsette.

Kiitos kun jaksoit lukea!

Viltsu



p.s. Aiheeseen sopivasti: KIIITOS!!!

Lahjoitus minulle tuntemattomalta ihmiseltä. 





Kommentit

Tuikku sanoi…
Kyllä Viltsu kirjoitit tunteita herättävän kirjoituksen,olet oikeassa siinä että pitää olla onnellisia siitä mitä meillä jokaisella on :) Elämme täällä maapallolla vain "hetken",jokaisesta hetkestä pitäisi osata nauttia,välillä on vastoinkäymisiä välillä ei. Syysterveisiä!!

KUUKAUDEN TOP 3

Aurinko ja HeyDay Sunbeam

Aurinko on tähti, jota Maa kiertää. Aurinko syntyi vajaa 5 miljardia vuotta sitten. Auringonvalo on Suomessa kesällä merkittävin D-vitamiinin lähde ja lisäksi auringonvalo vaikuttaa pimeähormoni melatoniinin eritykseen, joka on suurimmillaan öisin ja talvisin. Melatoniinilla on unettava vaikutus, joten auringonvalon puute päiväsaikaan voi aiheuttaa väsymystä ja häiritä uni-valverytmiä. Luonnollisen valon puute voi myös aiheuttaa kaamosmasennusta. Noin vajaan 5 miljardin vuoden kuluttua auringon energia ehtyy ja aurinko katoaa kokonaan pois. Mutta mitä tehdä, jos meidän oma energia meinaa ehtyä pimeänä kautena eikä auringon energiasta ole tietoakaan?! 

Joku vastannee lähtevänsä etelään aurinkoon, jollekin energiaa tulee kirkasvalolla ja joku ottaa D-vitskut purkista. Kaikki ihan oikein! On myös huolehdittava siitä, että nautimme terveellisiä aterioita ja hellimme ja huolehdimme omasta hyvinvoinnistamme. Hemmottelua, nautintoa, iloa, hymy päivässä ja mitä ikinä keksitkään piristääksesi…

Joulukortti kääreestä kierrättäen

Kun kierrätys on sydämen asia, löytää mitä merkillisimmätkin asiat tiensä askarteluun mukaan. Tällä kertaa pysytään kuitenkin ihan perus kierrätyksessä ja sujautetaan suklaalevyn kääreestä pala korttiin. Lisäksi leimattua, leikattua, teipattua ja yhteen liimattua.Tämä kortti on tilaustyönä tehty. 

VUODEN 2016 PARAS LUONNONKOSMETIIKKA TUOTE ja ELÄINKOKEET

Paljon puhututtanut eläinkokeiden käyttäminen kosmetiikkateollisuudessa on ollut minulla mielen päällä taas jonkun aikaa. EU:ssa astui voimaan kosmetiikan ja hygieniatuotteiden koe-eläinkielto 3 vuotta sitten. Sitä ennen voimaan astunut direktiivi kielsi kosmetiikka- ja hygieniatuotteiden testaamisen eläimillä vuodesta 2009 alkaen. Kielto koski myös raaka-aineita ja esti EU:n ulkopuolella (esim. Kiina) eläinkokein testattujen kosmetiikkatuotteiden maahantuonnin EU:n alueelle.

Hyppäävällä pupulla merkitty tuote ei saa olla myynnissä Kiinassa, missä eläinkokeet ovat pakollisia kosmetiikalle (uudistuneen lakipykälän mukaan heinäkuusta 2014 alkaen shampoita ja hajuvesiä ei enää testata eläimillä.). Kosmetiikkateollisuuden tekemät eläinkokeet eivät ole ainoastaan eettisesti tuomittavia, vaan myös tarpeettomia ja kyseenalaisia. Eläintestit voidaankin korvata eläinkokeettomilla menetelmillä, jotka ovat usein eläinkokeita luotettavampia ja edullisempia.

Jos kiinnostuit aiheesta, löydät Animal…