Siirry pääsisältöön

Tarinani, minusta palanen

Tänään olen miettinyt varattomuutta ja sitä, miten sen kanssa selviää. Olen miettinyt elämääni ja kuinka se on muuttunut elämäni aikana. Omia valintoja osa, osa sairautta ja byrokratiaa. Haluan kertoa teille koosteen elämästäni tältä kantilta.

(kuva lainattu)

Synnyin perheeseen, jossa oli perusasiat rahallisesti ajatellen kunnossa. Vanhempani kävivät töissä ja saimme leluja ja ruokaa. Emme me rikkaita olleet. Ihan tavallinen perhe. Minä tosin sain yleensä veljeni vanhat vaatteet, mitkä hänelle kävi pieniksi, mutta sain minä joskus uusiakin, kuten mekon, hameen tai sukkahousuja.

Lapsuudessani sairastelin paljon, vakavastikin. Sairaala-ja lääkekustannukset olivat varmasti isoja, muttei vanhempani niistä ole koskaan puhuneet. Asuimme pienessä kaksiossa koko perhe, eikä meillä ollut sisävessaa tai edes vesiä tullut sisälle... Muuten kuin kantamalla. Koulussa ollessani minua kiusattiin myös sen takia, että meillä oli huussi ja minulla mm. poikien toppahousut tai -kalsarit. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kun kerran jouduin kiusatuksi, kaikki kelpasi aiheiksi.

(kuva lainattu)

Kun olin teini-ikäinen, muutin kotoa pois erinäisten syiden vuoksi. Sain opintotukea ja viikkorahaa. Otin opintolainaa. Söin niukasti, joten rahaakin säästyi. Olihan minulla anorexia nervosa. Silloin tunsin olevani varakkaampikin, sillä saatoinhan ostaa itse omilla rahoillani vaikkapa vaatteita, koruja tai hajuveden. En mikään rikas, mutta kuitenkin. Tutustuin myös mieheen, josta tuli lapseni isä myöhemmin.

(kuva lainattu)

Kun tulin täysi-ikäiseksi ja olin opiskellut ammatin opintolainan turvin, jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle. Silloinen mieheni oli töissä ja varamme riitti kaikkeen oleelliseen just ja just. Lapsihan vei oman osansa. Hankin paljon lastenvaatteita ja tarvikkeita kirpputoreilta. Periaatteessa minun tuloni/tuet menivät lapseen; Vaippoihin, vaatteisiin, ruokiin,vaunut ja rattaat... Lasten tarvikkeita emme saaneet sukulaisilta tai ystäviltä, koska olin ainoa pienen lapsen äiti.

Kun lapseni täytti 3 vuotta, lähdin jatkamaan opintojani, opintolainan turvin, ja erikoistumaan alalleni. Sain paperit hyvinkin nopeasti ja pääsin aloittamaan työt seuraavan vuoden puolella. Silloin alkoi rahaakin virrata sen verran, että kaikkea ei tarvinnut laskea.

(kuva lainattu)

Jonkun vuoden siinä katselin ja mietin asioita ja huomasin, että shoppailusta oli tullut minulle välttämätön paha. En ollut onnellinen. Jokin oli vialla. Minun oli pakko tukahduttaa pahaa oloani ostamalla kaikkea. Vaatteita, kosmetiikkaa, cd:tä, kirjoja, leluja,... Ostin ihan ostamisen ilosta tai lähinnä tukahduttaakseni masennuksen tuomaa pahaa oloa . Niiltä ajoiltahan minulla on yhä esim. cd-hankinnat, kirjoja, kaikkea sellaista, mikä on säilynyt ehjänä ja toimivana. Shoppailuterapia vaikeaa masennusta helpottamaan oli ehkä sillä hetkellä keinoni jaksaa ja selvitä. Lapseni tottakai oli yksi hyvin oleellinen asia, mikä piti minut hengissä, mutta tuo shoppailu taisi olla niitä ainoita "harrastuksiani" sillä hetkellä.

(kuva lainattu)


Kun huomasin tavarapaljouden kasaantuvan, piti jostain alkaa luopumaankin. Niinpä aloin käymään kirpputoreilla myymässä pois turhaa. Hmm.. Sitä riitti! Ja rahaa tuli ihan kivasti niistäkin. Fiksua! Paha oloni ei kuitenkaan hellittänyt, joten hain apua ja sain apua! Shoppailuhalut alkoivat pikkuhiljaa hellittää, ja sain elämääni järkeä. Syitä kaikelle ja sen myötä suuria elämänmuutoksia. Selvyyden, mikä oli vialla! Tuli päätöksen aika: Raha ja masennus vai rahattomuus ja uusi mahdollisuus?

Erotessani poikani isästä menetin asunnon ja paljon huonekaluja, astioita jne. En kuitenkaan ihan kaikkea, mutta paljon kuitenkin. Sain kuitenkin opintovelat pois harteiltani, joten saatoin aloittaa elämäni normaalilta viivalta, ilman suuria taloudellisia huolia.


(kuva lainattu)


Normaalin?! Kaikkea muuta! Talous romahti hyvin pian! Siinä romahti niin paljon muutakin, kuin vain talous! Tein töitä ylitöiden kera, mutta ei minulle rahaa jäänyt mihinkään! Rahani katosivat kuin tuhka tuuleen ja vasta nyt jälkeenpäin ymmärrän, miksi. Minä typerä sinisilmä!

Elämäni oli sellaista myllerrystä ja sinnittelyä, etten tajunnut talousasioiden perisyitä. Lisäksi sairauteni oli alkanut edetä ja tarvitsin lääkityksen.  Tein kaikkeni kuitenkin, etten itse joutunut ulosottoon nimissäni olleiden laskujen vuoksi. Kumppanillani nimi oli mennyt jo aikaisemmin, ennen tapaamistamme jo.  Tein kaikkeni ja valvoin öitä laskien laskujeni summia, tulojani ja niitä summia, joita hän kertoi, yritin jaksaa, yritin näyttää terveeltä, yritin pitää kulissia yllä... Ja samaan aikaan kuulin, että tarvitsin talousasioihin holhoojan: Hänet! 

(kuva lainattu)


Kun muutin yksin asumaan, jouduin ostamaan huonekaluja (kuten sängyn ja pöydän), astioita, aterimia, pyyhkeitä, peitot ja tyynyt, verhot... Kaikki mitä kotiin tarvitaan! Osan ostin lainalla, osan sain sossusta ja osan kirkosta. Minulla meni kaikki rahat ja olin velkaa entistä enemmän! Ja mitä minulla oli? Sänky, missä nukkua lapseni kanssa, peitot ja tyynyt, pakolliset kodin tarvikkeet! Palapelikoti oli rakennettu ja ystäväni toi minulle mm. imurin ja jotain ruokatarvikkeita. Toinen ystävä toi ruokaa välillä, tai jopa keksejä!

Minun talous oli sillä mallilla, etten saanut maksettua enää laskujanikaan. Hain apua velkasaneerauksesta, kirkosta, sossusta, pankilta, yms. Minulle sanottiin, että jätä laskut maksamatta ja ulosottoon! En tule mitenkään saamaan maksettua kaikkea! Piti valita: joko ruoka tai laskut. Valitsin laskut!

Minut on kasvatettu siihen, että sen mitä ostat tai mitkä ovat menosi, maksat itse. Tai jos sinulle kuuluu jokin oikeutettu tulo, toki sen saa hakea, mutta laskuja ei tehdä, jos niitä ei pysty maksamaan. Aikuisen tulee pystyä huolehtimaan omista asioistaan, eikä kenenkään tarvitse elättää aikuista ihmistä. Niin... toisten kohdallahan ajattelisin toisin ja ajattelisin, että hädässä autettava, tai jos kumppanilla ei ole rahaa, elätän... Mutta omalla kohdallahan se on niin suppea se näkökenttä, etten edes nähnyt moista vaihtoehtoa kohdalleni, kuin ulosotto tai että kerjäisin keltään yhtään mitään! Piti olla todella suuri hätä, että kysyin joltakin lainaksi rahaa. Esim. se, kun oli asunto mennä alta ja viikossa piti saada rahat kasaan, tai vaihtoehtoisesti asuisin lapseni kanssa alkoholistien asuntolassa! Siis tällainen vaihtoehto annettiin sossusta! Alkoholistien asuntola!? Minulle ja lapselleni, jos koti menee alta maksukyvyttömyyden takia?! Juu, sain kerättyä lainaksi rahat kasaan... Lainaksi! Ja velkasumma kasvoi kasvamistaan! Aloin nähdä nälkää.

(kuva lainattu)

Minun kohdallani nälkä kesti 2-3 vuotta!Lapseni sai ruokaa joka päivä, mutta kyllä meillä makaronia ja puuroja söi lapsi enemmän, kuin toisilla koskaan... Poika ei kuitenkaan valittanut koskaan. Tiesi, mikä oli tilanteeni. Onneksi isänsä ja mummonsa luona sai muutakin! Mutta minun ravintoni oli sitten eri asia. Maksoin eräpäivää siirtäen ja maksuaikojen keplottelulla laskut pois pikkuhiljaa aina kun niitä tuli. Sairastuin lisää ravinnotta ja voimani olivat tottakai huonommat.

Lopulta kaikki muttui täysin! Pääsin lopullisesti eroon hänestä muuttaessani piilopirttiini. Aloin hoitaa itseäni kuntoon ja kun "pää selkeni" aloin ymmärtää asioita toisin. Tajusin, missä meni vikaan ja lopetin itsesyytökset. Aloin korjata niitä asioita, mitä pystyin elämässäni. Taloutta en kuitenkaan saanut juurikaan kohentumaan ja nälkä piti otteessaan silti.

(kuva lainattu)


Vajaa neljä vuotta sitten olin toipunut henkisesti sille mallille, että vaikka pelkoja ja itsetunnollisia ongelmia olikin, pystyin jo nauramaan ja iloitsemaan ja nauttimaankin vaikkapa kesäpäivän kauneudesta. Silloin tapasin Muruseni. Kerroin heti hänelle tilanteeni, jottei tulisi ikäviä yllätyksiä, hyväksikäytön tunnetta tai mitään sellaista. Tiedäthän. Murunen kuunteli tarinaani ja huomasi, etten helpolla luovu periaatteestani. Hän kuitenkin päätti, että minä EN enää näe nälkää enkä yksin taistele tämän asian kanssa. Minulle se oli toisaalta äärettömän vaikeaa, mutta toisaalta taivaan lahja! Aluksi pistin vastaan siinä, että Murunen maksaisi yhtään laskuani tai ostaisi mitään, mitä tarvitsin. Jossain vaiheessa huomasin, että Murunen oli tosissaan vilpittömästi ja silkasta omasta halustaan auttamassa.

Valitettavasti sairauteni takia työelämä ei enää tule kuuloonkaan kohdallani ja kipulääkitys senkun voimistuu/kallistuu. Toisaalta kiitän Kelaa maksukatosta, toisaalta turhauttaa ikääni vetoaminen ja eläkkeeni hylkääminen. Toimeentuloni eivät voi nousta byrokratian takia.

Viimeisen n. 4 vuotta on pöydässämme ollut aina ruokaa ja tarpeeksi. Olemme saaneet maksettua yhdessä laskumme pois ja yhdessä sovitelleet asiat toimimaan tulojemme mukaisesti. Minä maksan yhä lainoja, mitkä nimissäni on tehty. Menneisyyteni tulee olemaan osa joka kuukausista elämääni tällä tavoin vielä vuosia, mutta jos se hinta piti maksaa vapaudesta, onnesta ja aidosta rakkaudesta, maksetaan sitten!

Emme me matkustele, shoppaile edes tarvittavia vaate- tai muita ostoksia, ellei jostain tupsahda tarpeeksi "ylimääräistä" rahaa. Kaikki sellainen ylimääräinen on mahdotonta yleensä. Joskus kuitenkin tulee hetkiä, että saamme kasaan pikkusumman vaikkapa lääkkeiden maksukaton tultua täyteen tai jos vaikka saan tehtyä enemmänkin kauppaa askarteluillani. Silloin voimme säästää kesälomaan tai vaikkapa ostaa jotain kivaa, tarpeellista. Kyl välillä, mutta ei läheskään joka kuukausi. Pullonpalautus on kiva tapa saada vaikka jätski tai namipussi. :) tottakai haluamme ostaa herkkuja tai jonkun vaatteen tai jotain, jos siihen on joskus varaa! Niinhän kaikki muutkin tekevät, tosin useammin. Sallittakoon se heille!

herkkua

Silloin, kun on ollut vaikein aika, huomasin, kuka on oikeasti ystävä ja auttoi ilman pyytämistäni. Sain tosiaan imurin lahjaksi, sain ruokakassin tai kahvipaketin. Sain vessapaperia ja talouspaperia (LUXUSTA!), sukat tai vaikkapa leffalipun! Oi, diakonissa osti minulle talvikengät! Pelasti varpaani varmalta paleltumiselta ballerinoissa!

Sitten oli niitä, jotka osoittivat sormella, että aikuinen ja sössinyt elämänsä itse. Jollekin kelpasin niin kauan, kuin oli varaa käydä bussilla kylässä. Jollekin silloin, kun pystyin antamaan kalliimpia lahjoja tai lahjoja koko perheilleen. Kovin ne kaverit vähenivät, kun en pystynytkään enää rahattomana baariin tai shoppailemaan tai maksamaan bussimatkoja tai maksamaan mitään muutakaan! Niin.. Kun minä en enää liikkunut kotoa. :(


Tiedätkö, todelliset ystävät tunnistaa! Ei pelkästään lahjoista, lahjoituksista, vaan vaikkapa siitä, että yhä pitävät yhteyttä! Ja todellista rakkautta se, kun on valmis menettämään sen normaalin elämän materioineen asettuakseen varattoman rinnalle elämään. Murunen menetti paljon kanssani, mutta kuten hän itse on sanonut, sai paljon arvokkaampaa, mitä rahalla ei voisi saada koskaan!

Olemme siis varattomia yhä, mutta emme enää näe nälkää. Tai minä en näe nälkää.
Elämä hymyilee, vaikkei rahaa sadakkaan taivaalta. Olemme tämän syksyn aikana saaneet enkeleiltä apua. Meitä on palkittu kaikesta. Jotain extraa, jotain suurta, jotain meille ihan mielettömän ihanaa! Ja silti tili näyttää samalta tyhjältä tililtä.  :)

(kuva lainattu)

Joillekinhan se "ei mulloo varaa" on sanonta ja ihan omasta asenteestakin johtuvaa. Mutta laitetaanpas se yleisin tuon sanova popula elämään meidän tuloilla, niin katsotaan, miltä sitten vaikkapa 700 euron kuukausitulot maistuvat. Tai tilillä oleva 100 euroa tai lompakon 50 euronen. Tai karkkipussit kerran viikossa tai leffa tai ne uudet kävelykengät ja siideri... ;)

Tämä oli tällainen tarina. Jos olet lukenut blogiani, niin varmaan tiedät, etten elä itsesäälissä tai epätoivon partaalla (enää). Tiedät, että varatonkin voi olla onnellinen ja iloinen. Positiivinen. Että voi tehdä, nauttia, olla ja elää ihan kivaakin elämää. Kirjoitukseni tarkoitus ei siis ole kertoa nyyhkytarinaa, vaan valaista jo olemassa olevia juttuja.

Olkaa onnellisia siitä, mitä teillä on. Nauttikaa, kun siihen on mahdollisuutta! Tavatkaa ystäviänne, olkaa armollisia heille, joilla on vähemmän. Kysykää ja jutelkaa ennen, ennenkuin tuomitsette.

Kiitos kun jaksoit lukea!

Viltsu



p.s. Aiheeseen sopivasti: KIIITOS!!!

Lahjoitus minulle tuntemattomalta ihmiseltä. 





Kommentit

Tuikku sanoi…
Kyllä Viltsu kirjoitit tunteita herättävän kirjoituksen,olet oikeassa siinä että pitää olla onnellisia siitä mitä meillä jokaisella on :) Elämme täällä maapallolla vain "hetken",jokaisesta hetkestä pitäisi osata nauttia,välillä on vastoinkäymisiä välillä ei. Syysterveisiä!!

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Tervetuloa syksy: Syksyinen atc + TUTORIAL

Luonnon syksyinen kauneus saa ihastumaan itseensä. Puiden oranssit ja punaiset lehdet, keltaiset sienet metsässä sekä upeat muuttolintuparvet, jotka toivottavat hyvää syksyä kiljahduksineen meille Pohjolaan jääville.

Syksy on yksi suosikeistani, sillä syksyisin voi kääriytyä rakkaan kainaloon tunnelmoimaan tähtitaivasta tai lumoutuneena katsomaan iloisena liehuvaa nuotion liekkipatsasta. Pimeällä tuli on niin eriä, mitä valoisan aikaan.


Syksyisin on taivaallista laittaa villasukat jalkoihin ja ylisuuri villapaita ylle. Vetää jo valmiiksi virttyneen ja venyneen villapaidan helma polvienkin yli sohvalla kyyhöttäessäni. Pöydällä höyryää lämmin matcha ja kädessäni on englanninkielinen kirja tai muotisuunnittelupeli tabletilla. Ah, elämää!


Tämä postaus on osa Blogisisaret-yhteisön Tervetuloa syksy-postauksia. Löydät kaikki aiheen postaukset täältä. Teemapostaukset jatkuvat pitkälle lokakuuhun. Pysykäähän kuulolla. Blogisisarista löytyy taitavia eri aihepiireistä bloggaavia naisia ja minulla…