Siirry pääsisältöön

Kontrollifriikkiä elämää

Unohda ”hyvät päätöksesi”. Unohda turha itsekuri ja väkisin vääntäminen. Kokeile sen sijaan innostumista. Mene ja rakastu johonkin asiaan. -Dale Dauten

Kontrollointi tietyissä rajoissa on hyväksi ja tarpeen, mutta liiallisuus tässäkin asiassa on jo sairasta ja pilaa itsensä ja toistenkin elämän. On hyvä kontrolloida vaikkapa omaa alkoholin käyttöä, joitakin sanavalintoja ja ettei ihan suin päin syöksy kaikkeen, mutta kun se kohtuuden raja ylittyy kontrolloimisessa, se on jo ihan turhaa.

Ei ihan kaikesta tarvitse tehdä numeroa ja kieltää kaikkea iloja itseltään!
Esimerkiksi mielestäni mennään jo rajan yli siinä, ettei alusvaatteiden väri voi olla mikään muu kuin valkoinen, koska muuten joku voisi pitää kevytkenkäisenä! Mustathan ovat kaikkein pahimmat!


 Tai se, että lapsikin sotketaan valehtelemaan ja puolustamaan vanhempaansa siinä omassa pikku salaisuudessa, josta ei saa kukaan koskaan tietää mitään, koska oma pikku salaisuus olisi mahdollisesti lyömäase toisille häntä vastaan. Ja oma elämä voisi vaikkapa järkkyä siinä, että joku hylkäisi sen takia. Mielummin valehdellaan, kielletään, vältellään, ollaan poissa tilanteista, ei tavata ystäviä julkisesti ja laitetaan lapsikin valehtelemaan puolesta, kuin kerrottaisiin rohkeasti, että hei, mä seurustelen! Jokuhan voisi vaikkapa pitää kevytkenkäisenä tästäkin syystä! Seurusteluhan ei ole mitenkään sallittua, ei ainakaan keski-ikäiseltä... Eihän? ;)
Kulttuurissa, jossa elämme.


Kontrollointia voi olla siinä, miten vaatii itseltään työ- tai opiskelupanosta. Ruoskii itseään parempaan ja parempaan, äärirajojenkin ohitse. tietty ruoskinta on hyväksi ja suorituksia tulee, numerot ovat parempia ja niinpoispäin, mutta kun se raja ylittyy...
Kuinka moni ylioppilas onkaan mennyt kirjoitusten jälkeen sekaisin sen kontrolloinnin ja ruoskimisen takia? Kun vaatimustaso on liian korkealla. 


Tunteiden valtava kontrolloiminen, etten vaan itkisi, etten vaan nauraisi ääneen, etten vaan nauttisi tästä intohimon hetkestä, etten vaan olisi vihainen, etten vaan...
Mitäs sitten, kun ne kaikki tunteet ovat kasaantuneet sisällesi?

 Eikö ne todellakaan koskaan tule ulos? 

Tai se pieru, jota et koskaan päästä ulos, et julkisesti etkä yksin salaa?
Nainenhan ei pieraise koskaan! Ei koskaan! Valitan, ilmaa kertyy mahaan jokaisella ja jokaisella ruokavaliolla. Se määrä toki vaihtelee, mutta että ei koskaan tulisi ulos?
Mielummin vatsakipuja, kuin yksi paukku omassa yksityisyydessä pihalla? 


Oman painon sairaalloinen kontrolloiminen voi johtaa anorexia nervosaan tai/ja bulimiaan. Ja kun se kontrollointi vielä laajenee lapseen. Lapsi, jolla on syntymäpäivä keskiviikkona, ei saa syödä karkkia omissa juhlissaan, vaikka tarjolla kavereille niitä onkin, koska ei ole lauantain karkkipäivä, se on minusta liiallisuutta!
 Miksi edes pitää keskiviikkona, oikeana synttäripäivänä sitten?

 Tai kun lapsi laskee 4 vuotiaana kaloreitaan mummolassa kahvipöydässä, eikä saa ottaa yhtä ainoaa Marie-keksiä, koska on jo käyttänyt päivän kalorimääränsä, se on väärin! Enkä todellakaan puhu ylipainoisista lapsista! Puhun elävää esimerkkiä, lapsi oli hoikka ja vanhemmat myös. Mutta kun vanhemmilla oli se periaate, että lapsesta täytyy tulla sitä kaikkea, mitä he eivät olleet itse tai elää jotenkin heidän unelmaansa. Lapsen ammatti ja harrastuksetkin olivat valmiiksi mietitty jo ihan pienenä. Herranen aika!
 Entäs lapsen oma elämä?!
 Kontrolloisivat omaa syömistään ja eläisivät omaa elämäänsä, eikä niin, että lapsesta tulee anorektikko vanhempien takia! Ja tosiaan se kalorimäärä kun oli alhainen, alhaisempi, kuin pitäisi, koska vanhempien mielestä lapsi oli pyöreäkasvoinen, vaikka muuten ihan sutjakka. Menivät vertaamaan minun lapseni pituus ja painokäyriin! Heidän lapsensa kulki normaalia käyrää, minun lapseni on aina ollut omalla käyrällään ja sirompi.


Kontrolli... Sananakin jo ahdistava. Mikä voisi olla kaunis sana sille hyvälle kontrollile? Terveelle asialle? Itsehillintä! Joo, se se on. Itsehillintä on hyväksi. Kotrolli ei. Voisiko sen noin ilmaista? 

Entäs naapurikontrollointi?
Kyttääminen?
Tai työpaikalla kahvipöydässä se, kuka otti yhden keksin ja kuka puolitoista?
Puututaan toisten elämään, kun oma elämä on niin täydellistä... ;)

Onko siis kontrollointi samaa kuin vahtiminen? Kyylääminen?

Mitä oikeasti tapahtuisi, jos kontrollifriikki kerrankin antaisi vaan mennä ja toimisi siten kuin luonto sanoo ja miten haluaisi tehdä? Antaisi tunteilleen vallan? Irrottelisi hieman?

Kontrolloimatonta tätä päivää!

ViliMarika

Kommentit

KUUKAUDEN SUOSITUIN POSTAUS :

Hampaiden hoito ja herkkä suu vaahdossa

"Hammas on kova kalkkipitoinen suussa sijaitseva muodostelma, jollaisia on monilla selkärankaisilla. Hampaiden pääasiallinen tarkoitus on ruoan mekaaninen hienontaminen." Näin Wikipedia aloittaa kuvaamaan hampaita. Lisään vielä, että terveet hampaat nostavat itsetuntoa ja vähentävät riskiä sairastua. Kyllä. Vialliset hampaat aiheuttavat mm. Kipua, hermokipua, tulehdusta, mätimistä...  Pitkälle edennyt karies voi tuhota hampaan täysin. Hoitamaton leukaluun tulehdus voi johtaa jopa yleistulehduksen kautta kuolemaan.

Laitoin aamukahvin tekeille ja laittauduin valmiiksi tätä päivää varten. Nätit ja mukavat vaatteet korvaavat trendikkyyden, mutta laveran voiteilla ja meikeillä saan tehtyä itsestäni mielestäni kauniin, niinkuin nyt näillä avuillani tehdä voi. Mietin lukemaani hampaista ja muistan aiemmin käydyt blogikeskustelut herkkäsuisista lukijoista.


Hampaistani tahdon pitää huolta ja säilyttää omani niin kauan kuin voin. Hampaat ovat osa minua ja hyvinvointiani. Hampaat ovat …