Joulukalenteri luukku 16: Runo


Kaksi kolmasosaa joulukalenterista on avattu. Onko jokin asia jäänyt erityisesti mieleesi? Miksi juuri se asia?

Tänään extrana on minun itseni kirjoittama runo.

"Olen kuin haaksirikkoinen laiva, 
Niin lähellä uppoamista.
Silti pienen pieni salainen toiveen kipinä siitä, että huomaisit minut ja pelastaisit meren aallokolta. 

Kuuletko käen kukkuvan jossain tuolla?
Näetkö voimani hiipuvan?
Huomaatko lähelläsi silmissäni kiillon tähtikarttojen tuolta puolen? 

Olen itse laivani kapteeni, mutta sinä pistät sekaisin merikarttani .
Sinun vuoksesi seilaan päätä pahkaa päin vaaraa. 
Ees pieni hetki kanssasi ja
Lämmin kättesi kosketut paljaalla ihollani. 
Huomionosoitukset, jotka osoitat minulle, 
Katseesi...

Näemme kumpikin saman hiljaisen huudon sielujemme kautta. 
Tunnemme sen, mikä 
täytyy salata. 
Ja jos vain kerran kysyisit, 
Voimmeko olla edes ystäviä, 
Se olisi minulle tarpeeksi,
enemmän kuin "ei koskaan enempää,
ei mitään muuta"."

-Viltsumari-


LUUKKU 16: 

PUKKA:Licorice & cinnamon eli lakritsi ja kaneli
DERMOSIL: kasvonaamio
ASKARTELU: puiset ratakset


Kommentit

Todella hyvä runo, jotenkin näin tuossa Rachidin ja minunkin suhteen alun.
Kaikista kauneimpia ovat ihmiset, jotka eivät itse tajua kauneuttaan <3
Kiitos paljon, Outi. Joskus sanat vain tahtovat päästä yhteen ja runoksi.
Tuo on totta. Liian moni kaunotar käyttää väärin kauneuttaan.