Aikuisen naisen päiväkirja osa 3


Hei taas. Toivottavasti maailma antaa sinulle ilon aiheita, helliä halauksia ja lupauksia unelmiesi toteutumisesta.

Minä olen ollut todella stressaantunut ja kivutkin hyppineet silmille ihan urakalla. Nyt stressi alkaa laueta, mutta vasta sieltä kärjestä.
Hyvä tästä silti vielä tulee. 


Katson telkkarista sellaisia ohjelmia, missä on esim. vakavia sairauksia, murhia, surkeita ihmiskohtalouta.. 

Noiden ohjelmien katsominen pitää realiteetit kohdallaan. Minulla/meillä on loppujen lopuksi kaikki ihan hyvin: 

Vastikää söimme uunipuuroa. Sen väri on hauskan keväinen hyla-maidon ansiosta. Vaikka mustikat ja puolukat loppuivatkin nyt pakastimesta, mansikoita on edelleen. Joskus voimme hemmotella itseämne, joskus läheisiäkin. On koti, lämmin, minä en ole niin sairas kuin ne tv.n ihmiset, me emme tarvitse elää ainaisessa kuoleman pelossa tai pelossa, että läheisillemme tehtäisiin pahaa, meitä ei heitetä ulos kodistamme, .. oikeastaan meillä on kaikki ihan hyvin! Ei toinna miettiä edes hetkellistä itsesääliä tai voivottelua elämästämme, kuinka surkeaa se on. Joku toinen vaihtaisi paikkansa kanssamme välittömästi.


Minulta loppui juuri tämä Alterna 
Caviar CC Cream. ( normaalikokoisena hinta 30-40€ ). Tuote on Complete Correction Cream leave-in hoito, mikä tekee hiuksista pehmeät ja kiiltävät, sekä ehkäisee katkeilevia hiuksia. Tämä todella teki mitä lupasi. Ainoa miinus näissä hiuksiin jätettävässä voidemaisissa ja öljyhoidoissa on se, että hiukset näyttävät rasvaisilta vaikkei olekkaan. Toisaalta, sen kun malttaa, niin aine hoitaa hiukset kuntoon. Ihan huippu tuote ja ostaisin uuden, jos olisi varaa. Suosittelen. 

Sanon nyt heippa, mutta palataan inspiksen pariin taas huomenna. Heippa! 


Perus popparit Light-versiona

Jokin aika sitten esittelin sinulle meidän uutukaisen pop corn - astiamme, jolla siis valmistetaan itse popparit mikrossa. Voit lukea tarkemmin esittelystä ja suklaapoppareiden ohjeen TÄÄLTÄ

Tällä kertaa jätetäänkin suklaat kauppaan ja tehdään tällä ihanalla Mastermarkbrandsiltä saamallani Lékuén astialla light-pop cornia. Terveellisiä pop corneja ilman lisäaineita ja haitallisia rasvoja, nopeasti ja turvallisesti mikrossa. 


Maailman ensimmäiset popcornit valmistettiin Meksikon ylätasangoilla kuumentamalla hiekkaa tulella, ja sekoittamalla maissinjyvät kuuman hiekan joukkoon. Asteekki-intiaanit käyttivät mausteina chiliä ja yrttejä. 

Me laitamme kulhoon maissin jyvät ja jätämme tällä kertaa öljyn pois kokonaan. 


Kansi päälle ja koko paketti mikroon. 


Amerikan intiaanit uskoivat, että henget elävät rauhallisesti maissinjyvien sisällä. Kun jyviä kuumennetaan, henget muuttuvat vihaisiksi ja räjähtävät. Minä testasin popparit ja erityisherkkänä ja henkisenä naisena olisin mahdolliset henget varmasti kuullut, mutta ei niitä jyvissä ollut kuitenkaan. Voimme siis hyvällä omallatunnolla alkaa nauttimaan poksumaissista. Ei rasvaa, ei suolaa, ei sokeria, ei mitään muuta kuin maissia. 


Meillä tosiaan tehdään irtojyvistä aina omat popparimme, eikä todellakaan enää millään muotoa palata takaisin joskus aikoinaan käyttämiimme pussi-mikropoppareihin. Tiedätkö edes, mitä mikropussit sisältävät?

Useiden mikropussien sisus on päällystetty perfluorokemikaaleilla.  Nämä kemikaalit kuuluvat vähentävän hedelmällisyyttä ja lisäävän useisiin syöpiin riskiä. Tehtailla pusseihin lisätään myös muita kemikaaleja, jotta se kestäisivät paremmin rasvaa. Nämä voivat aiheuttaa mm. kilpirauhasen häiriöitä sekä ADHD:ta.  Diasetyyli on aiheuttanut popcorn-tehtaiden työntekijöille keuhkovaurioita sitä hengitettäessä. Diasetyyliä käytetään mm. voin makua valmistettaessa.  Kuka tietää, onko maissit geenimuunnettuja?! Eläinkokeissa geenimuunnos on aiheuttanut kasvaimia, ruoka-aine allergiaa ja ruuansulatusvaivoja. Ihmisten kohdalla geenimuunnos on uusi asia, eikä vielä tiedetä, mitä se saa ihmisissä aikaan. Lisäksi on saatettu käyttää transrasvoja, jotka voivat aiheuttaa sydänoireita ja aiheuttaa hedelmättömyyttä. Eipä kyllä houkuttele moinen "herkkupussi". 


Itse kun tekee, voki valita millaiset popparit haluaa. Light-versioon ei tule suolaakaan, mutta halutessasi voit laittaa pikkuisen makua antamaan. Voit myös käyttää esim.  Basilikaa ja muita yrttejä silputtuna ihan pieneksi. Maissinjyvissä, 100 grammaa, on 64kcal. 


Maistuisikos sinulle tällainen kevyt herkku?


Astia pr-sample Mastermarks brands

Heinäsirkat hyppivät keittiöön


Sirkat ovat ehdottomasti tulevaisuuden proteiinin lähde yhä useammassa laitoksessa ja kodissa. Koska punainen liha on alkanut minulla tökkiä vastaan, päätin talven alkupuolella testata sirkat. Ruohonjuuresta näkkäriä ja patukoita kotipakettiin ja eikun syömään. 


Näkkäri on näkkäri, joten jos tykkäät näkkäristä, itsessään leipä on silloin makuusi mitä todennäköisemmin. Maku on sekoitus siementen rouheutta, kaarnamaista seosta ja aromikkaan fenkolin makua yhdistettynä kotisirkkaan. Maku on moderni. Se narskahtaa, kuin vanhat hyvät ajat mieleen tuova pakkaslumi kengän alla.
Se, että seassa on suomalaisia sirkkoja sekä kokonaisina, että jauhettuna, on mun mielestä ennemminkin ennakkoluulojen tuomaa kammoksuntaa kuin makuvika. Sirkat eivät maistu pahalta! Ne rouskuvat hampaissa ja antavat lisää purupintaa, mutta ei mielestäni makua. Proteiinin lähteenähän ne ovat erinomaisia.


Osa tosiaan sirkoista on kokonaisia ja koska luonamme oli eräs "kovan luokan tubetähti" käymässä, pyysin häntä testaamaan, miltä sirkka maistuu. Valikoimme  näkkärin joukosta yhden kokonaisen ja kamera käy..


Sirkka hyppysiin ja hyppynen suuhun.


Tubettaja rouskutteli sirkan reilusti ja tuumasi sen maistuvan ihan hyvältä. Ei oikeastaan miltään. Ainoa miinus oli hampaankoloon jääminen muruilla, mutta mikä rouskuva ei menisi hampaankoloon!?! Saahan sen pois hammastikulla. Arvosana sirkalle oli 5/5. Kiitos ihanalle tube-vieraallemme.


Zircca-patukoita maisteltiin naistenillassa.  Kahta eri makua hedelmä- ja kotisirkkapatukkaa. Molemmat ovat laktoosittomia, gluteenittomia ja lisäaineettomia.


Vasemmanpuoleinen, keltainen on Leader Zircca Appelsiini-Inkamarja Välipalapatukka. Oikealla taas on vihreä Zircca matcha-sitruuna välipalapatukka.

Patukoissa on käytetty Thaimaassa kasvatetuista kotisirkoista valmistettua hyönteisjauhoa. Hyönteisistä valmistettu proteiinijauhe sisältää runsaasti proteiinia, mutta myös muita ravintoaineita, kuten kalsiumia, rautaa sekä B12-vitamiinia. Patukat ovat Suomessa valmistettuja.


Leivoin raparperi-rahkapiirakankin kaveriksi, JOS sirkat eivät maistuisi. Hyvää oli piirakkakin, mutta niin oli patukatkin.


Tumma ja toffeemainen koostumus teki Appelsiini-inkamarjapatukasta miellyttävän suutuntuman. Sellaisen karkkipatukkamaisen. Sirkat eivät maistu lainkaan, eikä edes rousku hampaissa, koska ne ovat jauhona. Makua näissä silti on. Appelsiini antaa ihanan pirtsakan makunsa ja inka-marjat hapokkuutensa. Lisäksi patukassa oleva raakakaakao saa msistumaan suklaan. Todella hyvänmakuinen ja tämä nousi meillä suosikiksi.


Ei paljoa huonommaksi jäänyt matcha-sitruunakaan, mutta koostumus on eri ja raatimme mielestä tästä puuttui se toffeemainen sitko. Sen sijaan tämän patukan plussaa oli rouskuvat cashew-pähkinärouheet sekä taatelikakun maku.

Jos innostut kokeilemaan, näkkileipää löytyy ainakin Ruohonjuuresta. Näkkileipä  6.99€/pussi . Patukoita ei taida Ruohiksessa enää ollakaan.

Aikuisen naisen päiväkirja osa 2: Koira tuli taloon


Rakas päiväkirja... 

Winski

Meillä oli jännä päivä eilen. Kaikki alkoi siitä, kun Murunen tarvitsi ystävän apua erään sairaalatutkimuksen takia . Hän ei olisi voinut kulkea omalla autolla eikä paikallisilla. Tässä vaiheessa sanon, että tutkimus oli aiemman sairastelun takia ja tulokset olivat nyt hyvät. Terve on. Jes!

Mutta siihen asiaan. Ystävä tuli ja sovitusti toi oman ihanan koiransa meille mukana. Meidän kissat, Luis ja Carlos, ja tämä koira, Winski, ovat tavanneet ennenkin, joten mistään järkyttävästä ensitapaamisesta, jossa kaikki kolme hyppivät joko seinille tai toistensa kurkkuun, ei ollut kyse. Enkä olisi yksin vierasta koiraa ottanutkaan itseni taakaksi kun omistaja olisi poissa. Enhän mä pystyis väliin menemään tarvittavan jouhevasti. Mutta Winski ei ole taakka. Päinvastoin.

Luis E. Hamilton katsoi f1-kisoja yksi päivä. Siellä kun ajaa hänen kaima ja Carlosinkin kaima.

Yllättävää, että arka Carlos, 3v ja 5kg, uskalsi hiiiii-pi-ä hipihiljaa nuuhkimaan Winskiä, pari vuotias (en nyt muista oliko 2 vai 3) ja 10kg, ja samaan aikaan kun Carlos nuuhki, Sheltti-ystävämme oli täysin liikkumatta, kuin patsas. Jopa käänsi pään poispäin. Ilme oli huvittava sekoitus pelon, jännityksen ja uteliaisuuden tunteita. Sen sijaan Luis, 4v ja 10kg, oli isäntä talossa ja sulki Winskiltä tien oviaukossa. Luis ei yhtään lämmennyt ajatukselle koirasta, mutta silti seurasi kaikkialle perästä, kun puutuin asiaan ja annoin Winskin mennä juomaan vettä tai tutkimaan muitakin huoneita. Pitkälti olimme lattialla Winski syliini könynneenä ja Luis likimain vahtina ja Carlos, no ainoa,, joka uskalsi ohittaa hiipien ja liikkua missä tahansa.

Carlos

Kun ystävä tuli, juotiin kahvit. Sitten haki Murusen kotiin ja laitettiin ystävälle kiitokseksi sauna ja saunan jälkeen ruoka jälkkäreineen. Ihana oli tavata hänet ja rupatella. Hänen kanssaan kun on helppo olla, eikä hänestä hehku ristiriitaiset tunteet eikä negatiivinen aura.

Onnea on ystävyys ja lemmikit.


Aikuisen naisen päiväkirja osa 1: Kauneusboxeja ja siivousta

Rakas päiväkirja. Tämä on ensimmäinen sivu esittelysivun jälkeen. Tittidiii! On aika aloittaa päiväkirjan kirjoittaminen.  En mä joka päivä kirjoita. En sillon, jos kirjoitan jotain muuta. Tai jos estyn tyystin. Mä odotan innolla tämän uuden alkua.


Mietin jo useamman päivän, että "huomenna aloitan". Se huominen kesti saapua ja nyt mietinkin, että käyttäydyin itseäni kohtaan kuin eräiden maiden ihmiset sanoessaan "huomenna". Se ei tarkoita että huomenna, vaan sit joskus, jos koskaan. Tai niinkuin täällä Savossa sanottaisiin; suatanhan tuon tehäkkii tai suatan olla tekemättäkkii.  Riippuu siitä jiäpkö aekoo töille jouten ololta. 

No mutta ihan jouten en ole ollut. Eilen, maanantaina oli siivouspäivä ja mä järjestelin kosmetiikkaa sekä imuroin oman yöpöydän tauksen. Tiputin mankan lattialle siinä samalla, mutta onneksi sekä mankka että sen sisällä ollut Deepthin cd säilyivät ehjinä lukuunottamatta antennia, mikä irtosi pysyvästi laitteesta. Radiokin toimii silti. Huh.


Sunnuntaina käytiin kauöungilla poikani johtajan luona rupattelemassa. Li Andersson on hurjan ihastuttava ihminen ja luja nainen työssään. Arvostan.

Kosmetiikkaa lajitellessani eilen, muistelin kauneusboxeja, joita sain ja saan. Kerron siitä vielä ja sitten käyn nukkumaan.

Olin aiemmin erään suomalaisen beautyboxin pitkäaikaistilaaja ja joskus ilahduin, aika monesti jäi valju olo. Sitten alkoi pettymyskierre ja mietin haikeana, jäänkö ilman boxeja, jos lopetan.


Etsin ulkolaisia boxeja ja jotenkin ne tuntuivat minulle vaikealta. Miten ne saa Suomeen, jos edes saa Suomeen?? Ei minulla olisi vara maksaa lisää vielä kuljetusfirmoille, kun muutenkin pelkkä boxi on jo iso menoerä meidän perheelle. Olemmehan vähävaraisia.

Koska kuitenkin elämäni rajoittuu hyvin pitkälti kotiin kroonisen vaikean kivun takia (pääsääntöisesti olen vuoteessa, mutta nyt hetken (1-3 tuntia ehdoton max per päivä voin olla pyörätuolissa), olemme katsoneet boxin olevan se mun harrastus, biletys jne liikkumisen korvike. Jos nyt noin voi sanoa. Tarkoitan, että joku käy baarissa, joku tupakoi, joku käy salilla, ratsastaa, shoppailee useammin vaatteita, hengailee kavereitten kaa ulkona... Minusta aika ihana korvaus jalkeilla ololle on kerran kuussa saapuva beautybox. Mutta jos se tuottaa pettymyksiä yhä enemmän ja enemmän, on todettava, ettei sen aika ole enää.


Ystävän kanssa vaihdellaan välillä vinkkejä keskenämme siitä, mikä on hyvä tuote, mikä hyvä boxi jne. Hän kertoi minulle ulkolaisesta boxista, jonka sisältö on ollut hänen kuuleman mukaan kiva. Kun vihdoin löytyi uusi kauneusboxi, jonka voisin tilata, innostuin. Toivoin todella, että tästä tulisi se mun uusi juttu. Jäimme ystävän kanssa odottamaan boxiani.

Ensin kaikki meni hyvin. Ekat boxit tulivat niinkuin pitikin ja sisältö oli joka kerta iloinen yllätys. Koeaika-tilaus oli menestys. Sitten vaihtui tilausjakso ja tuli muutama kömmähdys toisessa päässä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Mistään ei jäänyt paha mieli pysyvästi. Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen ja olen löytänyt paljon uusia suosikkeja kosmetiikassa, maksan vähemmän, kuin pettymyksien boxista ja innolla odotan aina seuraavaa lähetystä, vaikkakin Etelä-Suomi saa boxit useita päiviä ennen meitä Itä-Suomen eläjiä, ja näen sisällön instagramissa sitä kautta. Silti aina on yhtä jännittävä avata se ihka ikioma kauneusboxi täynnä laatua.


Miinuksiako?
Tottahan toki. Ulkomailta saan englannin kieliset esitteet,  mukana tuleva Elle-lehtikin on englannin kielinen, boxi tulee tosiaan viikon päivät Hesaa myöhemmin ja suomalaista markettikosmetiikkaa ei ole valikoimissa. Toisaalta ehkä hyvä niinkin, koska tämän on tarkoitus olla hemmottelua, eikä arjen pakolliset ostokset.

Minulle tärkeä harrastus, elämäntapa ja hemmottelu on ikioma ylläri kerran kuussa. Tämä on mun elämän huippuhetkiä. Hetkiä Lookfantasticin ja Ellen seurassa.

Onko kauneusboxit sulle tuttuja ja tuleeko sulle joku tällä hetkellä? 

Mikä sun oma pikku hemmottelusi on? 

Käytätkö kosmetiikkaa? 


Tämä päiväkirjoitus on yllättävänkin pitkä, mitä ei pitänyt olla. Anteeksi, jos odotit lyhyttä, niinkuin ajatus on näille päiviksille. Jatkossakin kirjoitan edellisen päivän asioista, sillä kesken päivän olis vaikea tietää mitä iltaan mennessä tapahtuu.
Nyt moro.

3 paljastusta ja lupaus

Kiitos viisi faktaa-haasteesta @junailija_nainen

Minun tulee paljastaa 3 asiaa, mitä ette tiedä vielä minusta. Avoimesti elämääni avanneena haaste on minulle todellakin haaste. Lisäksi jos lähden liikkeelle siitä, mitä edes sukulaiseni ja ystäväni, jotka tätä lukevat, eivät tiedä. Katsotaan, mitä tästä tulee.

Paljastuksia minusta:

  • Haaveilin joskus kauan sitten kirurgin urasta, mutten voinut vapisevien käsieni vuoksi lähteä sille linjalle. Pienenä tyttönä yksi haaveistani oli jääkilpatanssija, mutta sekin haave murskaantui, kun nilkkani nivelside vaurioitui koulun välitunnilla. Intohimoa olisi riittänyt muotisuunnittelijaksi, mutta vain piirtämään, eikä ompelemaan. Muotisuunnittelijan täytyy kuitenkin osata ommella ja koska vihaan sitä lajia ja koska neuloilla ja ompelukoneilla on minua vastaan jokin salaliittoteoria, ;) oli tämäkin ala jätettävä unholaan. Nyt innoissani  suunittelen asukokonaisuuksia netin kautta. Lopulta päädyin miettimään vakavissani kosmetologin, psykologin, mielenterveyshoitajan  ja lastenhoitajan ammatteja. Se kaikkein suurin haave ihan taaperosta asti on kuitenkin ollut olla äiti. <3 


  • En kuulu mihinkään puolueeseen, mutta aatteiltani kuljen Vasemmistoliiton ja Vihreiden jalanjäljillä. Politiikasta en juurikaan kirjoita täällä, mutta poliitikon äitinä olen alkanut nähdä maamme entistäkin selkeämmin niin hyvässä kuin vähemmän hyvässä. Poikani lisäksi ihaileen Li Anderssonia ja Pekka Haavistoa.
  • Meditoin paljon, mikä sinänsä ei ole paljastus. Yksi suosikki meditointi paikoista on sauna.  Saunassa on täydellinen harmonia niin meditoimiseen kuin Sahaja joogaankin. Nyt saunamme sai loppusilauksen mustalla saunasuojalla ja nautin suuresti sen mukanaan tuomasta energiasta. 

Haastan paljastamaan 3 asiaa  sinut, joka tahdot tämän mukaasi ottaa. Mainitsethan, että otit haasteen minulta (Viltsumari /Inspiration ). 


POSITIIVISUUS LUPAUS
En enää salli negatiivisten ajatusten tai tunteiden vähentää energiaani.
Sen sijaan aion keskittyä kaikkeen positiiviseen,  mikä on elämässäni.
Minä ajattelen sitä, tunnen sen ja puhun siitä.
Tekemällä niin tulen lähettämään positiivista energiaa maailmaan ja tulen olemaan kiitollinen kaikista upeista asioista, joita se houkuttelee elämääni.



Kiitos, kiitos, kiitos

Kuva instagramista

Oma runoni, my own poem


This moment is not just
the end of one story, but
the beginning of a new one.
Even better.
Start towards the future
that you will find
when you turn around.
Before that,
be sad, hate, be disappointed and cry.
That is legitimate.
Women, men, all people cry.
Let everything come out
so that you can give new moments of joy
and happiness to fill your heart again.
-Viltsumari-

Voimakoru ja MAALISKUUN ARVONTA

Olen hullaantunut tuoksuihin, väreihin ja kauneuteen ympärilläni. Siihen, mikä voimauttaa, eikä vedä överiksi. Kauneutta on maailma täynnä. Samoin kaikkia ihani tuoksuja ja värejä.

Mieti vaikkapa luontoa ja vihreää. Olet kenties huomannut kuinka eri sävyisiä vihreitä on olemassa puiden oksilla ja maassa. Samoin kaikkia muita värejä. Jopa mustaa on eri sävyissä. Voin vain ihmetellä ja kunnioittaa äiti Maan uskomattoman hienoa väripalettia, jolla maalaa maisemaa eri vuodenaikoina. Luonto antaa aisteillemme värien lisäksi sitä kauneutta ja tuoksuja, joita rakastan.


Ostin joku vuosi sitten itselleni tuoksukorun, jota käytän yhä yhtä innoissani. Medaljonki tuoksuu juuri sille, mille itse haluan ja sopii siihen asuun, mikä kulloinkin on päälläni. Tämä voimakoru on ehdottomasti yksi suosikeistani. Kaunis, värit, tuoksut..


Voimakorua voi käyttää ilman öljyä/hajuvettä myös. Se riippuu ihan itsestäni. Ja vaikka ilman värilappuakin.  Siksi tämä onkin niin monikäyttöinen ja juuri oikea jokaiseen tunnetilaani. Korun voimauttava energia syntyy medaljonkiin laitettavasta tuoksupalasta, jonka tuoksun valitsen itse.
Lisäksi värivaihtoehtoja on viisi, joten joka päivälle on se juuri oikea värikin jonka  valitsen. Väri näkyy korusta ulos. Näin muutan korun ulkonäköä samalla.


Tuoksulappuun suhautan omaa parfyymia, jonka jälkeen parfyymi tuoksuu siinä useita päiviä. On vain annettava parfyymin imeytyä ensin lappuun, sillä tuoksu on oikea vasta, kun parfyymi on imeytynyt lappuun kaikkialle. Pari-kolme suihkausta riittää, eikä lappua saa kastella märäksi. Tai voin laittaa sopivan määrän eteeristä öljyä suosikkituoksustani.
Toki voin käyttää korua pelkästään VÄRIVOIMAkorunakin, jolloin käytän pelkästään eri värisiä lappua ilman parfyymiä!

Koska korusta on minulle iloa ja aistikkaana naisena saan siitä voimauttavaa energiaa, päätin ostaa toisenkin korun ja laittaa sen arvottavaksi some-seuraajieni kesken. Onkin siis kuukausiarvonnan aika.


No niin muru ja mussukat, ystikset, kamut, "siskot ja veljet", naapurit ja naapurikuntalaiset, toverit ja.. No just sinä. Tarvitsen apuasi.

Olen lopen kyllästynyt siihen, että kuulumisissani kerron, kuinka "tänään kivut syövät naista ja sairaus vie voimat." Tottahan se on, mutta silti. Haluan elää yhtä kaunista elämää, kuin terveenä ja nähdä sairauden sijaan sen aistikkaan naisen, jonka näen silmät suljettuna tuoksukoruani haistellen. Parantua en voi, mutta voin ainakin puhua toisin.

Sairauteni pähkinänkuoressa: Selkärankani on viallinen monella tapaa. On skoliooseja, nikamasiirtymää, välilevyjen rappeumaa... Tästä syystä seurauksena on laaja vaurioituminen vyötäröstä alaspäin:  hermosto-, lihaskudos- ja nivelsidevauriot laajenevat selässä ja myös jalkojen lihakset ovat rappeutumassa. Elän vaakatasossa lähes koko ajan kipujen takia. Jos liikun, liikun kotona joitain metrejä ottaen tukea ja ulkona liikun pyörätuolilla, milloin ulos edes kykenen. Kivut ovat kovat ja pysyvät. Tätä toki sanottaisiin sairaudeksi, mutta en minä koko elämääni ole pelkkä potilas!


Minä haluan inhimillistää tuon loisen, joka elää minussa ja aiheuttaa- Jos ei päänvaivaa suoranaisesti, niin selän ja jalkojen vaivaa ainakin. Onhan minulla vielä elämä edessä, eikä takanapäin.

Auta minua keksimään nimi tälle sairaudelle ja täten tuomaan valoisampi fiilis koko touhuun. Haluaisin mielummin voida sanoa "Unton ottavan päähän" kuin kipujen. Mielummin olisin "Tyypin" kanssa sängyssä, kuin sairauden...
Jos ymmärrät, mitä tarkoitan tällä.

Noista kumpikaan ei ole mieleiseni nimi, enkä myöskään aio ottaa mitään itselle tärkeän ihmisen tai lemmikin nimeä tälle. Muutoin mielikuvitus ja huumori sallittua. Yritä keksiä siis jokin naseva omalaatuinen nimi.


Koska tulen elämään ainakin 30-50v tämän kanssa vielä, valitsen nimen joka on minusta paras. Se, kenen nimiehdotus on paras, voittaa itselleen kaulakorun. Koru on uusi ja ihana voimakoru. Mun ostama. Blogger, ig tai facebook ei ole mukana arvonnassa, eikä mikään muukaan organisaatio.

Jos sama nimi tulee useamman kerran, eka on eka ja sillä sipulit. Arvonta on maaliskuun loppuun voimassa blogissani.

Voittajan ilmoitan blogissa ja viikko on aikaa laittaa osoitetta tulemaan. Sen jälkeen arvon uuden voittajan, jos en ole saanut aikanaan tietoja.


Ja tosiaan, antakaa tälle pas&%@lle uusi nimi!! Ei väliä, onko positiiviset vai negatiiviset nimet ehdolla. Se nasevin ja suuhun sopivin voittaa. Pitkiä nimiä ei kannata ehdottaa.

Onnea jokaiselle!


Naistenpäivää


Haavoittuvainen,  herkkä.
Maailman talloma ulkokuori.
Kerran vahva ja menevä,
nyt peilistä katsoi enää naamapuoli.

 Kelpaanko, olenko riittävä?
Mietteet kumpusivat sielusta syvältä. 
Pelko, riittämättömyys. 
turhautuminen,  yksinäisyys.

Mutta katso!
Hän yhä kelpasi kaikille,
Hän oli edelleen sama ihminen! voimakastahtoinen,  kärsivällinen. Rakastettava,  rakastunut nainen. Koettelemusten runnoma ja
ryppyjen pieksämä ikäneito. 
Silti riittävä!
Tarpeellinen. Hyvä.

Anna itsellesi armo,
suojele mielesi ristiriidoilta.
Ole sinut raihnojesi kanssa.
Kukaan ei ole elämää suurempi,
ei kaikkivoipa.
Silti kaikilla on tarkoituksensa.
Uskalla olla heikko,
alentua ihmisen tasolle Jumaluudesta. Enkelten tehdä tehtävänsä ja
hoivata.

Sinusta kasvaa vielä eheä persoona!

 -Viltsun oma runo-


Oodi naiselle.
Lumoavalle olennolle.
Sinulle, minulle,  heille ja meille.
Jokaiselle yksilölle.
Jokaiselle massassa olevalle naiselle.

Oodi nuorelle ja vanhalle.
Ryppyvoiteen käyttäjille,
siloposkisille prinsessoille.
Pääministerin vaimolle,
Johtajalle,
duunarille.
Työttömyydestä kärsivälle,
työttömänä nauttivalle.
Pullerolle, pallerolle,
kuikkanalle, langanlaihalle.
Sopusuhtaiselle mammalle.

Tuulen tietä kulkevalle,
kaukaisen maan orjalle.
Yksinäiselle sudelle,
villille ja vapaalle valloittajalle.
Sitoutuneelle sutturalle,

Oodi jokaiselle naiselle!


 -Viltsun oma runo-

Ps. Alempi kuva on selfie

Minun äitini

Äidille minulta, tyttäreltäsi. Kyllä, on minun oma kirjeeni omalle äidilleni.


Minun äitini on aina kanssani, missä vain olenkin.
Minun äitini on läsnä siinä, mitä opin, löysin, tunsin sekä aistin;
Hän on puiden lehtien havina kadulla kulkiessani,
niissä muistoissa, kun leikimme pihalla, juoksimme linja-autoon tai istuin polkupyörän tarakalla apinani sylissäni.

Äitini on muisto tiettyjen ruokien tuoksuista lapsuudestani, niiden kukkien kauneus, joita hänelle poimin ja ojensin. Äitini on tuoksujen sinfonia oikeastaan koko maailmastani.


Se viileä käsi otsallani, kun en voinut hyvin tai ilmassa höyryävä hengitykseni
kylmänä talvipäivänä, niinkuin silloinkin, kun ensikerran nuolaisin tikapuita jääden siihen kiinni. Lämmin vesi, joka sulatti minut irti tai kesäpäivänä huulipunalla
tehdyt intiaanimeikit kasvoillani.

Hän on sateen ropina,
joka tuudittaa minut yhä uneen sekä turvallinen syli ja villasukat jaloissani.
Tuutulaulu, iltasatu ja kuiskaus hyvän yön.
Sateenkaaren värit taivaalla, kuun silta ja auringonpimennys negatiivien läpi katsottuna.


Äitini on kermakakku, munkkirinkelit ja
synttärijuhlat. Jouluaamu sekä jännittävä lahja. Sisälle tuulisena päivänä  pystytetty teltta sekä ikävimmätkin kouluaamut, joista selvittiin yhteistuumissa.

Äitini on yhdessä tehdyt ikkunaostokset, ulkosauna ja eväsretket.
Pillimehun makeus, tikkarin rouskunta hampaiden välissä, siirtotarrat, joita sain aina lisää entisten loppuessa, sekä yhdessä opetellut kertotaulut.


Äitini näkyy ja kuuluu naurussani, huumorissani  sekä äänensävyissäni. Tyylissä miten liikun, kuinka kohtelen muita tai kun on se hetki, kun annan vaan asioiden olla.

Hän oli ensinmäinen kotini ikinä, kantoi minua sisällään, antoi minulle elämän. Äitini on se kiintopiste katseessani, jota kohti otin ensiaskeleeni. Äitini on ensimmäinen rakkaus, jota tunsin, ensimmäinen ystäväni jonka sain
ja jopa ensimmäinen vihan kohteenikin, joka minua opetti sekin turvallisesti. Oikea tunteiden vuoristorata joskus, joskus tasaisuus.


Sain äidiltäni perinnöksi empatiakykyni ja sisukkuuteni. Periksi en anna, asennetta mukana ja itsesääliin ei vajota. Äiti on ja tulee aina olemaan minulle idolini.

Kiitollinen olen, kun äiti on jaksanut
potkuitkuraivarini tai hoitaa minua ne vuodet, kun voin pahoin -jo vastasyntyneenä sairastuttuani vakavasti, pikkulapsena sairaalakierteessä tai nyt aikuisena näine kipuineni.


Hän on ollut tukeni myös ratkaisuissa, joissa äiti olisi toiminut toisin.
Kiitos äiti, että luotat minuun ja annat elää elämääni minun näköisesti. Kiitos ettet kääntänyt minulle selkääsi, kun moni muu käänsi. Että uskoit silloinkin siihen, että selviän kyllä ja että tiedän, mitä olin tekemässä.

Joskus on ollut vain pakko mennä toiseen suuntaan, mitä toiset menivät. Tehdä omat virheenikin, mutta myös ratkaisut itsekkäästi itseni onnen vuoksi.

Esimerkilläsi olet opettanut minulle sen, että on hetkiä, jolloin kulkea omaa tietä muiden lomassa, mutta myös, että joskus täytyy olla vähän vaikka jäärä tai pikkusen hullu ja vastavirrassa.


Tiesitkös, olet paras ystäväni edelleen. Aina.
Katso äiti minua nyt!
Katso!
Olen äiti itsekin ja olen vaimo.
Olen oma itseni, ihan niinkuin sinäkin olet.
Olen sinun työsi tulos. Ja kyllä, mun mielestä ihan hyvä minusta tuli.  Tämmöinen luonnonlapsi.

Tämmöiseen pystyisi vain maailman paras äiti!
Mun äiti.

Näytenumero: Aikuisen naisen päiväkirja : Selfiet ja ikäpohdintaa

Mä oon kysyny, haluuko lukijat lukea lyhyitä postauksia pitempien välillä. Aikuisen naisen päiväkirjaa. Vaikee siihen on vastata, jos ei tiedä, mikä on lyhyt ja mikä on päiväkirja niinku mun aivotusten mukaan. Ymmärrän!
Tämä on sen vuoksi näytenumero. Nyt viimeistään on kyllä tai ei helppoa sanoa. Vai mitä? No, loppupelissä se tietenkin olen minä joka kirjoittaa tai ei kirjoita, mutta ainahan voin ainakin pohtia ääneen vaihtoehtoja.

Tänään pohdin ääneen facebookissa Ikääni. Onko ikä alkanut painaa minua? Aikuisena voin jo punastelematta hekottaa kaksimielisyydelle. Inä ei minua PAINA! Nuorempana piti miettiä, mitä sanon tai kirjoitan ääneen tai julkisesti.  Nuorena hävetti ulkonäköasiat jopa langanlaihana. Nyt vähät välitän vaikka olenkin pyöreä ja rupsahtanut juonteineni. Mitä sitten!? Se on niiden ongelma, joille en kelpaa. Menettävät paljon -kirjaimellisesti. Muisti pätkii, rollaattori on terveemmille, mulle pitää olla pyörätuoli. Vaihdevuosista en tiedä sanoa, sillä samoja oireita on sairaudessani ja lääkkeiden haittavaikutuksina. Sen sijaan yksi on varmaa: harmaita hiuksia mulla ei ole!
Tämä kaikki pohdiskelu lähti siitä, kun olin selannut Vichyn voiteita netistä muutaman tunnin ajan. Anti ageingia ja wrinkleä, anti rednessiä ja sitä ja tätä. Vielä joku hetki sitten tunteroiset vierähtivät glitter meikkien lomassa. Nyt vasta myin pois ison läjän metallisia luomivärejä ja sen sellaista. Saanpahan tilaa niille aikuisten meikeille, mitä ne sit onkaan.. hoitavia ja juonteisiin uppoamattomia..
Ikäkriisiä en tunne. Sisälläni kasvaa ikinuori nainen, rinsessa ja yksisarvisen selässä ratsastava tonnikeijukainen.
On oikeastaan vapauttavaa ja ihanaa olla aikuinen nainen!

P.s. eilen katsottiin Suomen euroviisukarsinnat. Mun suosikkibiisi voitti jatkopaikan.



Blogitekstisuositus

Gellikortteja ja kyniä

Löysin kuvia atc-korteista, joita en ole muistanut julkaista. Siispä jo keväällä tekemäni ATC.t, jotka tein kansainväliseen vaihtoon. Lop...