Siirry pääsisältöön

Dermosil 3 ja lupasin höllätä

Uudenvuoden aikaan on tapana tehdä lupauksia tulevalle vuodelle. Lehdet pursuavat treenivinkkejä ja kevyitä aterioita. Monet päättävät laihduttaa ja joku siinä onnistuukin. Tiukkaa itsekuriahan se vaatii ja kestävyyttä. Pitkäjänteisyyttä. Ei kymmenen kiloa lähde pelkällä päättämisellä tai kertalenkillä. Saati vaikka 30kg. Tarvitaan myös ruokatottumusten muutosta ja liikuntaa. 


Minä en ole päättänyt laihduttaa enkä alkaa täysin vegaaniksi (vielä?), vaikka olenkin vähentänyt punaisen lihan syöntiä roimasti. Se ei kuitenkaan johdu lupauksesta tai laihtumisajatuksista.  Hyvällä omallatunnolla kerron myös kuvan karkkien olevan eilen ostettu ja ihan ajattelin syödä ne itse jostain aikaa.

Aiemmat vuodet ovat menneet siinä, että yritän laihduttaa, yritän syödä vähemmän, yritän jättää pois sokerin ja rasvan ja lähes koko ruuan. Yritän, yritän yrittämästä päästyäni, eikä sekään riitä.

Siinä missä toiset syövät 4-5 ateriaa, minä olen syönyt 2-3. Olen ajatellut, etten voi enkä saa syödä, koska en pysty liikkumaankaan juurikaan. Teinpä niin tai näin , niin ilman liikuntaa paino nousee tai jojoilee paikallaan. Se nousee silläkin, jos kroppa alkaa varastoida polttoainetta liian vähäisen ruuan takia. Olenkin huomannut, että voin paljon
paremmin silloin, kun syön hyvin ja höllään. Jopa paino on laskenut pizzapäivinä.


Uudenvuoden lupaukseni on siis höllääminen. Olen ylipainoinen ja tulen olemaankin. En voi sille mitään! 

Ylipaino ei kuitenkaan ole häpeä tai syy eristäytyä, niinkuin omalta kohdaltani ajattelin alitajunnasta  käsin. (Toisten paino minua ei ole häirinnyt koskaan millään tavoin). 

Ylipaino ei aina ole laiskuutta tai heikkouden merkki. Aina se ei johdu ihmisestä itsestään. Minun on hyväksyttävä itseni sellaisena kuin olen, eikä koko ikääni ruoskittava siitä itseäni. Yli 40 vuotta sen tajuamiseen menikin.


Miksi rääkätä itseään, kun vain pahennan sillä asioita?! Miksi kieltää nautinnot, kun se ei tuo haluttua muutosta ja kroppa on muutenkin jo säästöliekillä?! Onko parempi elää ylipainoisena ja stressaantuneena jättäen tämäkin ilo pois  vai ylipainoisena sallien sillointällöin hemmottelua ja antaen itselle edes jotain , mikä piristää!? Lääkärini sanoja lainaten "unohda laihdutus!". 

Ps. Ethän sekoita laihdutusta normaaliin terveelliseen ruokavalioon postaukseni ytimessä. Oma hyvinvointi ja terveys ovat tärkeitä. 


Minä saan syödä normaalisti ja minun tulee voida herkutellakin. Höllää Viltsu hyvä! Elämä on itsensä oppimista ja tasapainottelua kohtuudessa. 

Annos Galatassa kuvattu. 


Höllääminen on siis lupaukseni. Aika näyttää, mihin kaikkeen höllääminen liittyy. Jääkö se yksistään ravintoon vai paisuuko hyggeilyn puolellekin vielä lisää. Nyt kuitenkin höllään ja hyväksyn itseni tällaisena , kuin olen. Ylipainoisena sekä sairaana. Olen riittävän kaunis näin. Sitäpaitsi tärkein kauneus kumpuaa sisältä päin  

kuvan Georgiasta tuotu valkoviini oli joulupöydässämme. 


Dermosilin joulukalenterin kolmannesta luukusta löysin 4 kirkkaan väristä puhelinlankahiusponnaria. Ihan kiva yllätys. Nyt kasvatan hiuksista tarpeeksi pitkät niin , että saan nämä käyttöön.

Osaatko sinä höllätä?

Lupasitko tänä vuonna laihtua?

Mitä uudenvuoden lupauksia sinä teit?

Entä onko sinun hiuksesi  lyhyet vai pitkät? 

Saiko kirjoitukseni sinut miettimään omalta osaltasi sinun omaa armollisuuttasi? 


Dermosil ei ole yhteistyökumppanini enkä hyödy esittelystä millään tavalla!

Kommentit

Esther Helmiä sanoi…
Höllääminen on oikein hyvä asia!! Ja se riittää. On sairauksia joiden takia ei todellakaan voi liikkua,jne kuten haluaisi tai ei voi syödä terveellisesti,mutta tässä kauniiden ihmisten maailmassa ei nähdä sairautta vaan nähdään kaikki rumana ja laiskuutena. Mikä sen luo siten, no ihmiset itse ja media, pitää matkia toisia kun ei uskalla olla oma itsensä jne sekä vääristyneet ihanteet. Joten höllätään vaan ja ollaan kuten ollaan!
Minulla oli hiukset tuonne alaselkään suoristettuna mutta pätkäsin ne itse ja nyt vain lapaan asti,hyvin saa ponnarille.
Viltsu Mari sanoi…
Esther, ihanan kannustava kommentti. Kiitos.
En ole vuosiin luvannut mitään, enkä aio jatkossakaan lupailla, siis uutena vuotena :)
Laihdun jos laihdun, aion kuitenkin yrittää nauttia elämästä täysillä.
Viltsu Mari sanoi…
Outi, hyvältä kuulostaa. Ei tule turhia pettymyksiä, mutta positiivisiä yllätyksiä voi tulla
Minä en ole tehnyt vuosiin mitään uudenvuoden lupauksia. Nyt olen päättänyt höllätä stressaamisessani töiden vuoksi. Olen päättänyt lisäksi hyväksyä itseni juuri tämmöisenä lievästi ylipainoisena kuin olen. En stressaa laihiksien kanssa ja tupakkaakin olen päättänyt polttaa :D Olen yrittänyt lopettaa, mutta ukkeli pyysi jatkamaan sauhuttelua. Minusta kun tuli aivan kamala lopettamisen jälkeen :D
Viltsu Mari sanoi…
Enkuli, olen myös nähnyt tupakasta irti yrittäviä. On se hurjaa! Hirveät vieroitusoireet.

KUUKAUDEN SUOSITUIN POSTAUS :

Joulukalenteri luukku 24 : ARVONTA ja sateenkaarikuusi

On Jouluaaton aika. Hyvää joulua sinulle ja läheisillesi! Olkoon Joulusi kiireetön ja häynnä rakkautta. 
Tänään pääset näkemään meidän tämänvuotisen sateenkaarikuusen ja osallistumaan Ruojonjuuren tarjoaman joululahjan arvontaan! Lahja ei kerkeä tälle eikä huomiselle illalle, mutta taatusti nautit siitä vähän myöhemminkin. 

Vaihtelemme kuusenkoristeiden väriä joka joulu. Viime jouluna oli ruskeaa ja kultaa, nyt sateenkaarikuusi vuorossa. Idea lähti rakkaan soulsysterini, Susannan lahjasta, joka vuosi sitten pursuili ihania värikkäitä kuusen koristeita. 

Osa koristeista on entuudestaan omia ja nähneet jo useamman joulun. Ja vaikka värikäs kuusi onkin nyt, mitään gayprideä tämä ei edustaisi. Sen verran hillitty kuitenkin. Osansa varmasti tekee valkoinen luminen väri pohjalla.


Tällä kertaa jätettiin isot pallot kokonaan pois. Nämä pienet pallot ovat kahdesta eri setistä. Toisessa oli erilaisia kultapalloja ja toisessa värikkäitä matta-ja kiiltäväpintaisia palloja. 

Kuusessa on joka kert…