Siirry pääsisältöön

Hyvän illan joulukalenteri, 7, Joulukalenterit ja kaksi runoa


Joulukuu on iloisin kuukausi, mitä tiedän. Silloin availlaan joulukalenteria, suunnitellaan joululahjoja ja tehdään kortteja. Nautitaan iloisesta joulumusiikista ja muutenkin tuntuu siltä, kuin kaamoksen jälkeen vastaantulijat olisivat hymyilevämpiä, kuin koko syksyn aikana. tänään onkin esittelyssä mm. minulla olevat joulukalenterit. Minä en osta sellaisia lähes satasen tai usean kympin kalentereita, koska kaupassa ne tutkittuani totesin, että mieluummin satasella jotain itse valittua, kuin käsivoiteita ja huulivoiteita. Teekalenteri kiinnosti, mutta sekin sai jäädä kauppaan. Jokainen ostaa mitä haluaa, ja tämä on jälleen vain minun valinta. 

Ennenkuin esittelen joulukalenterini, laitan sinulle jakoon muutaman kivan kuvan, joita voit käyttää vaikkapa ystävillesi lähettämiin joulukortteihin tai lahjapakettien päälle. 


Ole oman elämäsi persiille potkija!
-Viltsu-



Joulukalentereista mainittakoon tietysti tämä Inspiksen kalenteri, jota ahkeroin joka päivä. Runot ja mietelauseet ovat kaikki uusia, tätä kalenteria varten kirjoitettuja. 


Suklaakalenterit ovat niitä perusjuttuja vuodesta toiseen. Se on vähän niinkuin "pakko olla, vaikka kalenterisuklaa on pahaa". En ostaisi, mutta ilmaiseksi sain, ja syötyä se yksi pieni suklaanappi tulee päivän aikaan. 


Susannalta saamani joulukalenteri onkin sinulle jo tuttu, jos olet seurannut blogiani. Ihana Susannan itsetekemä kalenteri sisältää 24 voimakorttia ja yhden magneetin. 


Ostimme yhden urheiluseuran joulukalenterin, jolla tuemme pieniä jääkiekkoilijoita. Tämän kalenterin myi meille kummipoikani. Joka päivälle on numerosarja, joka tarkastetaan seuran sivuilta ja jos numerosarja on sama, voittaa palkinnon. Vielä ei ole tärpännyt voitto kohdallemme.  


Ja jotta makeaa olisi enemmänkin, kuin vain suklaan verran, ostimme Murusen kanssa puoliksi karkkikalenterin. Joka toinen päivä saan avata luukun, jossa on melkein yhtä iso Halvan makeinen, mitä "vanhat autot" ovat. Tämä joulukalenteri on hintansa arvoinen, sillä namuset ovat todella hyvänmakuisia. Makujakin on useampia, eri hedelmiä ja lakuja. 


Voi Susanna... Taas sellainen ajatus, joka todellakin pitää paikkansa, mutta muistammeko me tätä asiaa itse, joka päivä?!
Muistammeko, että olemme uniikkeja taideteoksia



Luin jostakin,
joku on onnellinen. 
Luin jostakin, 
hän saa lapsen. 

Kuulin jonkun kertovan,
he suunnittelevat tulevaisuutta yhdessä
He menevät naimisiin,
he ostavat talon meren rannalta, 
ottavat 10 vuoden pankkilainan ja
sisustavat kaunista kotia. 

Minulle kerrottiin, että
eräs oli parantunut syövästä,
joku toinen valitti elämänsä olevan piloilla, 
sillä hänellä on keliakia.
Kolmannella pelot muuttuivat iloksi
sillä hän sairastikin vain keuhkokuumetta. 
Ja he kaikki olettivat minun iloitsevan heidän puolesta!

Hitot minä siitä, mitä heillä on!
Minulla ei kohta ole mitään muuta jäljellä
kuin mustaa multaa
ja kummun päällä kukkia!

Ja he ihan tosissaan ajattelevat,
että minä sanon; Hei hienoa! Mäkin olen onnellinen ja
toivon elämältäni kaikkea. 
Ja mä sanoisin heille oikeasti, Haistakaa paska! 

Mutta onko mulla siihen oikeutta? 
Pilata toisten ilo,
rypeä itsesäälissä, 
voivotella kohtaloani tai edes
kirota tätä kaikkea Helvettiin?

Miksi mulle sanotaan, että toivo elää, 
vaikkei se oo ees totta?!
Miksen mä saa vaan itkeä, 
maata sängyssä ja odottaa...?
Mitä mulla muka on jäljellä?! 

Kyyneleet vierivät poskilleni, 
huokaan syvään ja katson ympärilleni.
Täällä elää ikuisesti muistomme yhdessä.

Heissä se on mukana aina, 
noissa tavaroissa, 
noissa lakanoissa, 
tuossa kirjakasassa ja 
minun kauneimmissa koruissa, 
joita tyttäreni lainaa leikkeihinsä. 
Niissä kaikissa huokuu muistot hänestä.

Lapseni hyppää kaulaani ja sanoo; 
Äiti, mä rakastan sua taivaaseen asti ja takaisin.
Suukotan hänen otsaansa.
Minun tähteni.
Minun enkelini. 
Nyt vielä täällä, 
kohta poissa, mut vielä täällä...

Vielä täällä!
Ja mun täytyy elää täysillä nyt! 
Tässä elämässä! 
Hänen kanssaan, hänelle, 
Tehdä muistot meistä, meille.
Antaa kaikkien kokea se, 
että nyt meitä on vielä perhe. 

TÄSSÄ HETKESSÄ! 
Hitot minä mistään itsesäälistä! 

-Viltsu-
(Älä huoli, runo ei ole todellisuuteen pohjautuva. Tällä kertaa "vain" runo)

Kommentit

mummo sanoi…
Onneksi laitoit tuon jälkikommentin. Oli niin surullinen runo, pelkäsin sen olevan totta elämässäsi.
Hyvää keskiviikkoiltaa!
Viltsu Mari sanoi…
Mummo, tällä kertaa runo ilman omaa kokemusta. Minulla on poika kaiken lisäksi.Tällainen runo kumpusi nyt vain jostain sisältäni runokirjaani. Onneksi näin.
Mietin ihan, että millaisen kalenterin itse haluaisin näin aikuisena. Ehkä se kuitenkin olisi perinteinen kuvakalenteri.
Ihanaa keskiviikkoiltaa VIltsu!
Viltsu Mari sanoi…
Outi, kuvakalenteri on kiva. Meillä sellainen on tuo arpakalenteri

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hääjuhlan tarjoilu

Kuohuviiniä kultahipuilla meille kahdelle...

Tämä oli virallisena avioitumis päivänä.

Samoin kuin hopeaa hohtava pinkki Aviva.

Näitä juomia nautimme pitkälle iltaan ja katselimme jokaista lasia ihastuneina. Jopa illan viimeisillä lasillisilla.


Huomasin, ettei otettu kuvia lämpimästä ruuasta, jota tarjosimme yövieraille, pitkämatkalaisille. Sen sijaan pääosassa olleet herkut ovat edustettuina. Lusikat kahvitteluun ja kakkutarjoiluun olivat hieman isommat, kuin suomalaiset kahvilusikat. Ja tuo sydän.. <3 

Servetit hääteemaa mukaillen pinkkiä ja lilaa.

Tarjoilu kertonee, että samalla juhlimme Murusen synttäreitä. Tarjoilu on tilattu Kakkuaitasta, mikä sijaitsee Riistavedellä. Kaikkien kuopiolaisten konditorioiden tarjoiluehdotusten jälkeen Kakkuaitta vaikutti fiksuimmalta, parhaimmalta ja ystävällisimmältä vaihtoehdolta. Hinta-laatu on todellakin kohdallaan ja saimmehan kaiken tarjottavan suoraan kotiin kannettuna! Ja ei, tämä ei ole mainos eikä yhteistyösoppari, sillä kaikesta on ma…

Loput vihreät ja Silpputehtaalle

Vielä kerran näitä vihreitä atc-kortteja silpputehtaan haasteeseen ja Belgian vaihtoon.
Ovat siis uusia, mutta samaa sarjaa, kuin jo nähdyt.


Kuten aiemmissakin, myös näissä korteissa on tuunattuja tanssiasusta tippuneita paljetteja ja tölkin nipsuja. stanssikuviot kimalleliimalla koristeltuja. Tyttö korteissa on itse leimattu ja itse väritelty,

Taustana on itse tehty gelli plate-taidetta. Sabluuna on ollut apuna. Niin olen saanut tehtyä tasaiset pallot. 

Tekstin leimasin. Atc-korteissa ja etenkin näissä tämän tyylin korteissa saa olla tahroja ja ns. rosoisuutta ja se vaan lisää mielenkiintoa. siksi näihin vedän vapaalla kädellä ja nopeammin esim. reunat. 

Tosiaan kaikki nämä kortit ovat jo Belgiassa, joten vaihtoon en niitä voi laittaa. Seuraava satsi tuleekin vaihtoon Suomeen, mutta en vielä ole ihan varma, mitä niissä on. Sen tiedän, että atc-kortteilu jatkuu edelleen.

Atc-askartelua

Ystäväni pyysi käsityöaiheisia kortteja. Tilkkuja, tikkiä, nappia, nauhaa.. Jotain, mutta juuri minulle sopivaa, eli ei tarvinnut ommella ja sain tehdä paperista kaikki. 

Haasteessa on yksi näistä korteista tässä kuussa, tässä loput. 


Kaikki kortit vaihdettu jo.