Siirry pääsisältöön

Hyvän illan joulukalenteri, 7, Joulukalenterit ja kaksi runoa


Joulukuu on iloisin kuukausi, mitä tiedän. Silloin availlaan joulukalenteria, suunnitellaan joululahjoja ja tehdään kortteja. Nautitaan iloisesta joulumusiikista ja muutenkin tuntuu siltä, kuin kaamoksen jälkeen vastaantulijat olisivat hymyilevämpiä, kuin koko syksyn aikana. tänään onkin esittelyssä mm. minulla olevat joulukalenterit. Minä en osta sellaisia lähes satasen tai usean kympin kalentereita, koska kaupassa ne tutkittuani totesin, että mieluummin satasella jotain itse valittua, kuin käsivoiteita ja huulivoiteita. Teekalenteri kiinnosti, mutta sekin sai jäädä kauppaan. Jokainen ostaa mitä haluaa, ja tämä on jälleen vain minun valinta. 

Ennenkuin esittelen joulukalenterini, laitan sinulle jakoon muutaman kivan kuvan, joita voit käyttää vaikkapa ystävillesi lähettämiin joulukortteihin tai lahjapakettien päälle. 


Ole oman elämäsi persiille potkija!
-Viltsu-



Joulukalentereista mainittakoon tietysti tämä Inspiksen kalenteri, jota ahkeroin joka päivä. Runot ja mietelauseet ovat kaikki uusia, tätä kalenteria varten kirjoitettuja. 


Suklaakalenterit ovat niitä perusjuttuja vuodesta toiseen. Se on vähän niinkuin "pakko olla, vaikka kalenterisuklaa on pahaa". En ostaisi, mutta ilmaiseksi sain, ja syötyä se yksi pieni suklaanappi tulee päivän aikaan. 


Susannalta saamani joulukalenteri onkin sinulle jo tuttu, jos olet seurannut blogiani. Ihana Susannan itsetekemä kalenteri sisältää 24 voimakorttia ja yhden magneetin. 


Ostimme yhden urheiluseuran joulukalenterin, jolla tuemme pieniä jääkiekkoilijoita. Tämän kalenterin myi meille kummipoikani. Joka päivälle on numerosarja, joka tarkastetaan seuran sivuilta ja jos numerosarja on sama, voittaa palkinnon. Vielä ei ole tärpännyt voitto kohdallemme.  


Ja jotta makeaa olisi enemmänkin, kuin vain suklaan verran, ostimme Murusen kanssa puoliksi karkkikalenterin. Joka toinen päivä saan avata luukun, jossa on melkein yhtä iso Halvan makeinen, mitä "vanhat autot" ovat. Tämä joulukalenteri on hintansa arvoinen, sillä namuset ovat todella hyvänmakuisia. Makujakin on useampia, eri hedelmiä ja lakuja. 


Voi Susanna... Taas sellainen ajatus, joka todellakin pitää paikkansa, mutta muistammeko me tätä asiaa itse, joka päivä?!
Muistammeko, että olemme uniikkeja taideteoksia



Luin jostakin,
joku on onnellinen. 
Luin jostakin, 
hän saa lapsen. 

Kuulin jonkun kertovan,
he suunnittelevat tulevaisuutta yhdessä
He menevät naimisiin,
he ostavat talon meren rannalta, 
ottavat 10 vuoden pankkilainan ja
sisustavat kaunista kotia. 

Minulle kerrottiin, että
eräs oli parantunut syövästä,
joku toinen valitti elämänsä olevan piloilla, 
sillä hänellä on keliakia.
Kolmannella pelot muuttuivat iloksi
sillä hän sairastikin vain keuhkokuumetta. 
Ja he kaikki olettivat minun iloitsevan heidän puolesta!

Hitot minä siitä, mitä heillä on!
Minulla ei kohta ole mitään muuta jäljellä
kuin mustaa multaa
ja kummun päällä kukkia!

Ja he ihan tosissaan ajattelevat,
että minä sanon; Hei hienoa! Mäkin olen onnellinen ja
toivon elämältäni kaikkea. 
Ja mä sanoisin heille oikeasti, Haistakaa paska! 

Mutta onko mulla siihen oikeutta? 
Pilata toisten ilo,
rypeä itsesäälissä, 
voivotella kohtaloani tai edes
kirota tätä kaikkea Helvettiin?

Miksi mulle sanotaan, että toivo elää, 
vaikkei se oo ees totta?!
Miksen mä saa vaan itkeä, 
maata sängyssä ja odottaa...?
Mitä mulla muka on jäljellä?! 

Kyyneleet vierivät poskilleni, 
huokaan syvään ja katson ympärilleni.
Täällä elää ikuisesti muistomme yhdessä.

Heissä se on mukana aina, 
noissa tavaroissa, 
noissa lakanoissa, 
tuossa kirjakasassa ja 
minun kauneimmissa koruissa, 
joita tyttäreni lainaa leikkeihinsä. 
Niissä kaikissa huokuu muistot hänestä.

Lapseni hyppää kaulaani ja sanoo; 
Äiti, mä rakastan sua taivaaseen asti ja takaisin.
Suukotan hänen otsaansa.
Minun tähteni.
Minun enkelini. 
Nyt vielä täällä, 
kohta poissa, mut vielä täällä...

Vielä täällä!
Ja mun täytyy elää täysillä nyt! 
Tässä elämässä! 
Hänen kanssaan, hänelle, 
Tehdä muistot meistä, meille.
Antaa kaikkien kokea se, 
että nyt meitä on vielä perhe. 

TÄSSÄ HETKESSÄ! 
Hitot minä mistään itsesäälistä! 

-Viltsu-
(Älä huoli, runo ei ole todellisuuteen pohjautuva. Tällä kertaa "vain" runo)

Kommentit

  1. Onneksi laitoit tuon jälkikommentin. Oli niin surullinen runo, pelkäsin sen olevan totta elämässäsi.
    Hyvää keskiviikkoiltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummo, tällä kertaa runo ilman omaa kokemusta. Minulla on poika kaiken lisäksi.Tällainen runo kumpusi nyt vain jostain sisältäni runokirjaani. Onneksi näin.

      Poista
  2. Mietin ihan, että millaisen kalenterin itse haluaisin näin aikuisena. Ehkä se kuitenkin olisi perinteinen kuvakalenteri.
    Ihanaa keskiviikkoiltaa VIltsu!

    VastaaPoista
  3. Outi, kuvakalenteri on kiva. Meillä sellainen on tuo arpakalenteri

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, lukijani! Ihana, kun olet siinä!
Mitä mieltä olet tämän postauksen sisällöstä?
Jätä minulle kommentti.
Myös moikkaus riittää.
Silloin tiedän sinun käyneen täällä.
Tulethan toistekin!

KUUKAUDEN SUOSITUIN POSTAUS :

Super Salt Balans testissä

5. kesäkuuta 2013


Luin Pirkka-lehdestä mainosta, jossa kerrottiin yhden pillerin auttavan turvotukseen, silmäpusseihin, laihdutukseen, selluliittiin, magnesiumin puutteesta johtuviin kramppeihin tai suonenvetoon, runsaan hikoilun aiheuttamaan mineraalikatoon sekä hillitsemään suolan käytön haittoja. Itse kiinnitin huomiota erityisesti turvotukseen, silmäpusseihin ja kramppeihin. Lisäksi kesäkuumalla hikoilu sekä tietenkin selluliittiäkin löytyy, joten ne myös lisäpotkuna tuossa purkissa. 
En ole mitään laihdutuspillereitä edes halunnut kokeilla, koska niissä yleensä on jokin yhtenevä pointti: Ota tämä pilleri, juo vettä ja liiku paljon ja laihdut 5 kiloa vähintäänkin! Haloo! Ilman sitä pilleriäkin laihtuisi niillä ohjeilla! Mutta tällainen oireita lievittävä pilleri voisi ollakin kokeilun arvoinen. Toimiiko vai ei, sen tietää vain kokeilemalla. Mainos kun ei väittänyt mitään ihmeitä eikä pyytänyt tekemään suolan vähentämisiä tai muitakaan temppuja, jolloin tietenkin se auttaisi itsess…