Siirry pääsisältöön

Päätösten aika, toveri elokuun tuotoksia ja kortteja

On tullut aika sanoa hyvästit. Sanoa, ettei asiat menneet niinkuin piti. Lopettaa leikki kesken kaiken ja luovuttaa sen sijaan, että yrittäisin vielä kerran, uudestaan ja uudestaan. Ei enää uusia ohjeistuksia, ei uusia sääntöjä. Ei säännöistä lipsumisia eikä keksimällä keksimistä. Nyt on aika lopettaa toivo ja usko. Työmäärä ja tahto. Mistä saada kasaan ideat, mistä palkinnot. Mistä löytää tekeviä käsiä, osaavia tai osaamattomia. Linkittää ja kertoa, anoa ja vaatia. Tänään, tässä kuussa ei enää julkaista Kuvakäsin uutta haastetta. Ei ensi kuussa eikä seuraavanakaan. Se on ohi nyt. Haasteita olen tehnyt vuosia, palkinnot kaikki (paria poikkeusta lukuunottamatta) omasta pussista. Teemat ja mallikortit, mallikuvat ja kaikille avoimet portit. Osallistujien määrä on vaan niin alhainen, esimerkiksi elokuussa yksi! Kiitos Maca! <3 Kiitos myös kaikille aiemmin osallistuneille! En koe haasteen olevan aiheellinen enää. Haasteiden aika on nyt siis ohi. Jos joskus mieleen tulee, että satunnaisen haasteen teen, niin ok, muttei enää pysyvää. Voimavarat vs. tarve eivät vaan ole balanssissa keskenään. Kiitos kaikille, ja pahoitteluni. Jatketaan yhteistä polkua ilman aikatauluttelua. Eikös vain!


Simppelien, ohuiden joulukorttien joukkoon meni tämäkin hassunkurinen kortti. Sen verran mainittava, että ennen kuoreen laittoa huomasin mokanneeni ja korjasin sen! Nimittäin tuon kieroutuneen timanttirivin . 


Viimeinen toveri elokuun kuorikin lähti matkaan ja saavutti saajansa. Kuoreen sujautin korttitarvikkeet. 


Laitoin kirjekuorenkin, mikä eka kuvasta jäi uupumaan. Sekä kuori että korttipohja kimaltelevat. 


Lisäksi tein hieman erikoisen kortin, nimittäin tähän korttiin en käyttänyt mitään muuta, kuin kuvassa näkyvät tarvikkeet ja liimaa. Ei siis saksia tai leikkureita. Halusin kokeilla haastaa itse itseni ja yrittää tehdä silppulaatikon antimista jotain fiksua. Ensin meinasin ottaa sakset, mutta sitten ajattelin, että ei käy! Jollei näillä tarvikkeilla synny korttia ilmankin, niin johan on kumma! 


Minulle viimeisessä kuoressa saapui papereita, pienehköjä kartonkisia kuvioita, paljetteja ja hauskoja kangaskukkia. Noissa kuvissakin on ihania kimaltelevia kuvia, jotka heti oli pakko hipelöidä ja tutkia. Samoin nuo kukat. <3


Katilta tuli myös upea värikäs kortti, josta saa energiaa myös kauniin kirjoituksen (sisällä) ansiosta. Kiitos ihana Kati. <3 




Kommentit

Kyllä sinä kauan olet jaksanut tehdä näitä haasteita. Minä olen taas tosi laiska osallistumaan minnekään haasteisiin. Jos joku aikataulu on esim. kortin teossa, en vain saa itsestäni ajalliseksi että rupeaisin tekemään. Ei mukamas löydy aihetta tai muuta mitä nyt ikinä ehdotetaan.
Kiva että kuitenkin jatkan blogin pitämistä, mä jo pelästyin kun näin ton otsikon !!!!
Jaksamista ja hyvää syksyn alkua.
Viltsu Mari sanoi…
Kiitos Tuija! Blogia en lopeta! Se on minulle kuin oma lapsi, työ tai rakkaus. Henkireikä.
Jokainen tekee ja osallistuu kiinnostuksen, voinnin ja inspiksen mukaan. Jollei inspistä löydy, niin vaikeahan se on sellaiseen osallistua. En siis missään nimessä syytä ketään tästä päätöksestä, vaan ihan itse tässä päätöksessä olen vaikuttajana.
Ihanaa kun on kuitenkin lukijat olemassa ilman haastettakin. Kyllä jotain vaihtoja ja pikku haasteita tulee tuonnempana. Se on saletti
Kauan jaksoit näitä haasteita järjestää. Välillä ihan harmitti kun en itse osaa kortteja tehdä, niin en voinut osallistua.
Kivaa syyskuun ensimmäistä päivää tai jo nyt iltaa!
Viltsu Mari sanoi…
Voi Outi.. Haasteisiini on voinut osallistua millä tahansa kädentaidolla. Kuvakäsissäkin oli sekä valokuvaus että teeman mukainen käsityö/askartelu/kakun koristelu...mikä tahansa käsillä tehty. Ei yksistään kortit. Ja sai osallistua joko molempiin osioihin tai vain toiseen.
SirpaH sanoi…
Pitkään jaksoitkin vetää haasteita, kiitos niistä! Aina ei vaan tuntunut olevan joko aikaa tai inspistä osallistua.
Käyn kyllä lukemassa kuulumisia, mutta aina ei vaan ole kommentoitavaakaan.
Hyvää, aurinkoista syksyä Sinulle :)

Terveisin,
Sirpa
(voisitko laittaa osoitteesi mun s-postiin)
Esther Helmiä sanoi…
Itselläkään ei vaan rahkeet riitä osallallistua aina kaikkiin vaikka niin haluaisikin, aikaa menee kuvia ym tehdessäkin ja kun pitää nää muutkin tehdä. Tykkäsin haasteestasi ja toivonkin että joskus teet vaikka ylläri haasteen. On oikein lopettaa kun ei resurssit riitä. Kiitos että pidit sitä! ja oli kiva osallistua vaikka vähiin menikin.

Oma itse on tärkeä ei mikään muu. Kun väsyy niin väsyy, näin on haivaittavissa itsessänikin.

Pääasia että blogisi säilyy ja päivä kerrallaan eteenpäin, pienistä asioista iloiten ja nauttien.!

Mukavaa viikonloppua :)
RaijaAnnikki sanoi…
Kiitos ihanainen viimeisetä ja kaikista toverikuun kirjeistä.Tykkään kovasti.haasteisiin ei aina jaksa vastata varsinkin kun joskus koneella olo on tuskallista.Tänään on hyvä aamu ,toivon että sinulla myös.Oletkin kauan vetänyt haasteita ja niihin todella kuluu aikaa ja voimia.Kiitos sinulle.Tapaillaan silti täällä blogissa.♥
Juuri, kun vasta löysin kivan blogisi niin säikähdin jo, että lopeteta. Et onneksi! :D Haasteesi vaikuttivat kovin kivoilta, siispä toivoisin niitä jatkossakin; "rennommin mielin", ilman palkintoja. :)
Kati sanoi…
Ole hyvä. Minusta oli ihanaa lähetellä sinulle pieniä yllätyksiä ja toivottavasti ne ovat edes vähän tuoneet iloa sinulle :)
Voimia syksyyn.

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…