Siirry pääsisältöön

Ei itsesääliä, vaan moraalinen krapula

Onko sinulla koskaan sellainen hetki, että tuntuu siltä, ettet saa mitään aikaiseksi vaikka kuinka yrität? Että lupaat ja lupaat, mutta kun pitäisi tehdä, et vaan pysty?

Minulla on kamalat omantunnon tuskat, kun olen luvannut parille ihmiselle atc-postia ja niiden lisäksi on pari muutakin, isoakin projektia työn alla. Mutta kuinkas käykään.. Aina tulee jotain muuta kiireellisempää tai ei vaan löydy keinoja sattaa asioita loppuun saakka. Ei, en voi edes puolustella millään, sillä minähän se olen, joka tässä kusee hommat. Kerrankos sitä meikäläisellekin iskee tällainen morkkis ja huonommuuden tunne. Ja silti, kun kyseisille henkilöille olen sanonut, missä mennään, ovat he olleet että " Ei se mitään". Mutta onko se oikeasti niin? Pettymys? Epäuskoisuus? Petetyksi tulemisen tunne?


Missään nimessä tässä ei ole mistään itsesäälistä kyse, enkä sinultakaan kysele sääliä, vaan puhtaasti moraalisen krapulan julkituominen, jotta nyt on ihan pakko alkaa toimimaan! 

Vaihdetaan puheenaihetta. Jo aika päivää sitten sain Silkulta ihanaa postia. Sovimme kahden atc:n vaihdosta. 



Ihastelin Silkun blogissa näitä pieniä muovisia rattaita ja muita osia, jotka ovat Silkun käsittelyssä saaneet uuden muodon. Kuinka innoissani olinkaan löydettyäni niitä sitten kuorestakin. Samoin ihastuin klemmariin, sillä niitä nyt olen alkanut kalenterikirjani väliin laittamaan. Ei mitä tahansa, vaan tuollaisia rouheita, niinkuin tuo silmäkin on. 


Siis mä en kestä! 
Katso, mitä Silkku laittoi mukaan! Kuinka onnekas olenkaan! 


Ja ne atc:t, joiden sanomat koskettivat heti ja Silkun tyyli tehdä kortteja on vaan niin ihailtava. 


Kiitos ihana Silkku kaikista herkuista! Nautin suuresti, ja toivon, että sama tunne tulisi luoksesi mahdollisimman pian. 


Tässä vielä ihania stansseja, joita Nannalta sain synttärilahjaksi. <3 Niin toivottuja! Kiitos! 



Kommentit

RaijaAnnikki sanoi…
Kyllä meillä monella on varmaankin joskus sellainen tunne ettei saa mitään aikaseksi.Minulla ainakin.Silloin vaan on pidettävä vähän tai enenpi taukoa ja ladattava "akkuja".Päivällä ajattelin tekisinkö atc-kortin.Jäi ajatukseksi,sen sijaan menin pihalle ja haravoin syksynlehtiä.Huolimatta että selkä tahtoi ihan jotain muuta.Tein myös kaalilaatikkoa broitsujauhelihasta.Tykkään siitä niin.Ajatukset pois jonnekkin mikä tuntuu juuri nyt kivalta.Halit..älä" ressaa ♥"
Mulle asioiden aloittaminen on joskus ihan mahdottoman vaikeaa. Itse tekeminen ei välttämättä vie paljon aikaa, mutta se aloittaminen.
Tsemppiä sun korttihommiin.
Tuttu tunne - varsinkin nyt kun työt alkoivat. Ihanuuksia olet saanut Silkulta. Silkku on kyllä todellinen taituri.
Kyllä täällä on sama tauti, ei saa mitään ajalliseksi, pitäis ja pitäis !!Ei aina jaksa, pitää antaa itselle olla joskus laiska.
mummo sanoi…
Useinkin on niin, että vaikka on kuinka hyvä tarkoitus tehdä luvattu asia, niin se vaan jää, siirtyy ja sitten kun sen tekee, niin eihän se aikaa paljoa viekään. Pahinta on, kun joskus tajuaa, että on täysin unohtanut lupauksensa. Silloin tuntuu pahalta.
Silkku sanoi…
Kyllä sitä minäkin poden aika-ajoin. Katselen vaan muiden blogeja ja ajattelen, että voi kun saisin minäkin aikaiseksi, elikkä tuttu tunne:) Ja meitä on ihan varmasti aika monta jotka tuntee noin. Tehdä täytyy sitten kun siltä tuntuu ja on inspis;)
Vaikka vasta ensi vuonna lähettäisit ne kortit, ei sekään haittaa, odottele vaan rauhassa luomisen iloa ♥

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…