Siirry pääsisältöön

Teini keski-ikäinen osa 1 kautta 3

Tiedän tulleeni keski-ikään, tai siihen ikään, josta itsekin teinivuosina ajattelin, että "tossa iässä ollaan tätejä", kun huomaan ajattelevani "nuoruuttani silloin ennen" tai kun näyteikkunasta heijastuu eteenpäin lyllertävä rouva keijukaisen sijasta . Tädeillä en nuorena keijuna tarkoittanut sisarusten lapsiin tai kummiuteen liittyviä seikkoja enkä myöskään tubettajia,  vaan kukkahattuja, tanttamammoja, tanakoita naisihmisiä tyylitajuttomina... Ai kamala.. Ja nyt olen siinä samaisessa iässä itse! Mutta yhtään kukkahattua tai kiristävää pipoa EN omista! Onneksi yhä edelleen uskallan myöntää olleeni väärässä ja sitä jos mitä olin silloin entivanhaan! Eihän keski-ikä tarkoita kukkahattutätiä tai tyylitajuttomuutta! Ei edes tanttamammuutta (olipa hassu sana) tmv. Melko nuorekkaasti minä pukeudun, ja juuri eilen löysin/kotiutin uudet bikinitkin. Mutta en nyt sentään pukeudu samoin kuin 15 kesäisenä.



Ennen ennenkuin saan valtavan ryöpyn anonyymejä haukkuja keski-ikäisiltä naisilta, puolustaudun sillä, etten todellakaan teinivuosina uskonut olevani itsekin joskus keski-ikäinen tai että yleensäkään nuoret varttuvat aikuisuuteen. Se oli niin kaukaista siihen aikaan, ettei järki riittänyt hahmottamaan todellisuutta. Kaiken lisäksi asuin pienellä paikkakunnalla, jonka ahdasmieliset kukkahattutädit olivat vallanneet. Siellä kyylättiin härskisti mitä naapurissa ja naapurin naapurissa tapahtui ja kauppareissut tarkoittivat juorukerhojen päivittäistä kokoontumista.

Siihen aikaan kauppojen eteisiä eivät vallanneet mopojonnet, vaan kukkahattutädit miehineen. Lisäksi tietotekniikka rajoittui Commodore 64:een ja varakkaimmilla ja nörttiperheissä (meidän perhe mukaan lukien) jopa Commodore 128:aan. Ei siis ollut tyyliblogeja joita seurata tai Livin muotiohjelmia. Muoti-käsite rajoittui missikisoihin ja Ameriikan kotkotuksiin. Kauniit ja Rohkeatkin alkoivat vasta tuonnempana, ja ne jos mitkä ovat tulleet AINA! Vähänkään tyylikkäämmän henkilön arveltiin olleen tulossa Helsingistä. Helsinkikin oli jossain "ulkomailla" melkeinpä. Oli se sen verran suurta ja kaukaista.



16 vuotiaana itsekasaamani kapiokirstu lastattiin poikaystäväni vanhan mersun takakonttiin ja ajettiin pois perähikiältä, eli siitä tuppulasta, jossa vartuin. 20 vuotiaana olin naimisissa ja pienen pojan äiti. Olin valmistunut ammattiin ja asuin omakotitalossa järven rannalla, mikä oli siis siihen(kin?) aikaan täydellistä idylliä. En käynyt baareissa enkä sen kummemmin elänyt hurjia nuoruusvuosia muiden tyttöjen kanssa. Ekat kännit tosin oli ulkomaanmatkalla 15 vuotiaana, mutta häpeä ja morkkis, syyllisyys ja kaikki muu kamala seurasi minua kauan, joten seuraavaa känniä odotettiinkin vuosia. Oikeastaan ns. murrosikä tuli vasta avioeron kautta. Oliko se sitten hyvä asia, tiedä häntä.

Jätän tämän pohdiskeluni tähän tällä kertaa, mutta jatkan, kuten otsikostakin huomaat, vielä parin postauksen verran tuonnempana. Olehan siis kuulolla, kuinka tämä kaikki lopulta päättyy vai päättyykö ollenkaan!

Kommentit

Ei kai kukaan nyt tuosta teiniajattelusta voi tulla haukkumaan. Kyllähän me ollaan jo ihan tätejä teinien mielestä :D
Hauskaa torstai-iltaa!
Viltsu Mari sanoi…
Outi, ei pitäisi tulla, mutta sen jos minkä olen oppinut, ettei mitään pidä pitää itsestäänselvyytenä ja etenkään sitä, että kaikki ajattelisivat samoin kuin minä. :)
Anne sanoi…
Ihanan pohdiskeleva kirjoitus..Niin se ajatusmaailma muuttuu,kun ikää tulee..Ei ollakkaan tiukkapipoja yms:) Vaan ihan mukavan hauskoja täti-ihmisiä :)Aurinkoista kesäkuuta!
Nanna sanoi…
Juuri omissa 40v juhlissa ystävien kanssa naurettiin että mihin meni se 20v?!? Silloin 40v tuntui juuri niiiin vanhalta tekemään enää mitään kivaa mutta kuinkas sitten kävikään;)
Esther Helmiä sanoi…
Mikä teiniaika...missä se oli?? En muista :) Noo muistan toki, vaikka välillä toivon etten.:)..ainakaan silloin kun poika kysyy jotain! Hyvä postaus ja jatketaan samaan malliin = olemalla me itse,oma itse! Kaikkea kivaa sulle sinne!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten olla onnellinen tässä ja nyt? + ARVONTA

Kuka tahansa meistä voisi sanoa haluavansa olla onnellinen, haluavansa kasvattaa onnellisuuden määrää ja pitää kiinni onnellisuudesta kynsin ja hampain. Todellisuus on kuitenkin sitä, että alamäkiä tulee emmekä ihan koko aikaa ole onnemme kukkuloilla. Onnellisuus on mielestäni kuitenkin läsnä myös vaikeampina aikoina, mutta emme näe selkeästi sitä.

Mitä sinun mielestäsi onnellisuuteen vaaditaan?
Oletko onnellinen silloin, jos sinulla on täydellinen terveys, rahaa, kaunis koti ja perhe ja liuta ystäviä, upeita vaatteita ja hieno auto? Vai voitko olla onnellinen, jos jokin noista on vajaa tai puuttuu kokonaan? Ainakin itse olen onnellinen vähemmälläkin kaikkea. On kyllä ihana perhe ja kaunis koti, muttei terveyttä lähellekään eikä kyllä rahaakaan. Olen todella onnellinen jo siitä, että olen saanut vierelleni niin ihanan ihmisen, mitä Murunen on. Yhdessä on helpompaa kohdata haasteita ja suoranaisia umpikujiakin. Ja onnea on sekin, että minulla on lapsi! Ei lapsen saaminen ole itsestääns…

Huhtikuun @inspirationblogi haastaa HAASTE ja ARVONNAN voittaja

Tuu mukaan, Osallistu haasteeseen ja voit voittaa palkinnon joka kuukausi! @Inspirationblogi Haastaa sinut  tekemään käsilläsi. Jollekin se on askartelua, jollekin käsitöitä tai leivontaa, joku tahtoo maalata ja joku ottaa  valokuvia. Kunhan teet sen käsin. 
Toimi näin: 
-Inspiroidu värimaailmasta ja kuvasta -Tee käsilläsi teeman mukainen työ tai ota teemaan sopiva valokuva -Työn tai valokuvan tulee olla ennen julkaisematon ja teemaan tehty.  -Osallistua voit kuluvan kuukauden loppuun saakka -Samalla työllä ei voi osallistua samaan aikaan muihin haasteisiin -Julkaise kuva työstäsi blogissasi -kerro, että osallistut @inspirationblogi haasteeseen.  -Linkitä postauksesi haasteeseen siten, että työsi on linkitettynä, eikä etusivu tai google-tilisi.  Väärin linkitetty työsi ei osallistu arvontaan!  - Voit myös lähettää kuvan työstäsi/valokuvasi minulle meilillä. siitäkin huolimatta kommentoi kuluvan haasteen alle nimesi ja että osallistuit blogittomana.

Arvonta on joka kuukausi aivan kuten e…

Kuvia elämästä

Mansikka-vadelma-hyydykekakku

Virvon varvon namusilla, Makoisilla herkkusilla,  sulle suu makiaks, mulle vitsa taitappas!
-Viltsun oma-

Bloggaan näin...

Ja bloggaan näin.

Osallistuin Keiju-margariinin suunnitteluraatiin ja tällainen saatiin kauppoihin. On se nätti!