Siirry pääsisältöön

Teini keski-ikäinen osa 1 kautta 3

Tiedän tulleeni keski-ikään, tai siihen ikään, josta itsekin teinivuosina ajattelin, että "tossa iässä ollaan tätejä", kun huomaan ajattelevani "nuoruuttani silloin ennen" tai kun näyteikkunasta heijastuu eteenpäin lyllertävä rouva keijukaisen sijasta . Tädeillä en nuorena keijuna tarkoittanut sisarusten lapsiin tai kummiuteen liittyviä seikkoja enkä myöskään tubettajia,  vaan kukkahattuja, tanttamammoja, tanakoita naisihmisiä tyylitajuttomina... Ai kamala.. Ja nyt olen siinä samaisessa iässä itse! Mutta yhtään kukkahattua tai kiristävää pipoa EN omista! Onneksi yhä edelleen uskallan myöntää olleeni väärässä ja sitä jos mitä olin silloin entivanhaan! Eihän keski-ikä tarkoita kukkahattutätiä tai tyylitajuttomuutta! Ei edes tanttamammuutta (olipa hassu sana) tmv. Melko nuorekkaasti minä pukeudun, ja juuri eilen löysin/kotiutin uudet bikinitkin. Mutta en nyt sentään pukeudu samoin kuin 15 kesäisenä.



Ennen ennenkuin saan valtavan ryöpyn anonyymejä haukkuja keski-ikäisiltä naisilta, puolustaudun sillä, etten todellakaan teinivuosina uskonut olevani itsekin joskus keski-ikäinen tai että yleensäkään nuoret varttuvat aikuisuuteen. Se oli niin kaukaista siihen aikaan, ettei järki riittänyt hahmottamaan todellisuutta. Kaiken lisäksi asuin pienellä paikkakunnalla, jonka ahdasmieliset kukkahattutädit olivat vallanneet. Siellä kyylättiin härskisti mitä naapurissa ja naapurin naapurissa tapahtui ja kauppareissut tarkoittivat juorukerhojen päivittäistä kokoontumista.

Siihen aikaan kauppojen eteisiä eivät vallanneet mopojonnet, vaan kukkahattutädit miehineen. Lisäksi tietotekniikka rajoittui Commodore 64:een ja varakkaimmilla ja nörttiperheissä (meidän perhe mukaan lukien) jopa Commodore 128:aan. Ei siis ollut tyyliblogeja joita seurata tai Livin muotiohjelmia. Muoti-käsite rajoittui missikisoihin ja Ameriikan kotkotuksiin. Kauniit ja Rohkeatkin alkoivat vasta tuonnempana, ja ne jos mitkä ovat tulleet AINA! Vähänkään tyylikkäämmän henkilön arveltiin olleen tulossa Helsingistä. Helsinkikin oli jossain "ulkomailla" melkeinpä. Oli se sen verran suurta ja kaukaista.



16 vuotiaana itsekasaamani kapiokirstu lastattiin poikaystäväni vanhan mersun takakonttiin ja ajettiin pois perähikiältä, eli siitä tuppulasta, jossa vartuin. 20 vuotiaana olin naimisissa ja pienen pojan äiti. Olin valmistunut ammattiin ja asuin omakotitalossa järven rannalla, mikä oli siis siihen(kin?) aikaan täydellistä idylliä. En käynyt baareissa enkä sen kummemmin elänyt hurjia nuoruusvuosia muiden tyttöjen kanssa. Ekat kännit tosin oli ulkomaanmatkalla 15 vuotiaana, mutta häpeä ja morkkis, syyllisyys ja kaikki muu kamala seurasi minua kauan, joten seuraavaa känniä odotettiinkin vuosia. Oikeastaan ns. murrosikä tuli vasta avioeron kautta. Oliko se sitten hyvä asia, tiedä häntä.

Jätän tämän pohdiskeluni tähän tällä kertaa, mutta jatkan, kuten otsikostakin huomaat, vielä parin postauksen verran tuonnempana. Olehan siis kuulolla, kuinka tämä kaikki lopulta päättyy vai päättyykö ollenkaan!

Kommentit

Ei kai kukaan nyt tuosta teiniajattelusta voi tulla haukkumaan. Kyllähän me ollaan jo ihan tätejä teinien mielestä :D
Hauskaa torstai-iltaa!
Viltsu Mari sanoi…
Outi, ei pitäisi tulla, mutta sen jos minkä olen oppinut, ettei mitään pidä pitää itsestäänselvyytenä ja etenkään sitä, että kaikki ajattelisivat samoin kuin minä. :)
Anne sanoi…
Ihanan pohdiskeleva kirjoitus..Niin se ajatusmaailma muuttuu,kun ikää tulee..Ei ollakkaan tiukkapipoja yms:) Vaan ihan mukavan hauskoja täti-ihmisiä :)Aurinkoista kesäkuuta!
Nanna sanoi…
Juuri omissa 40v juhlissa ystävien kanssa naurettiin että mihin meni se 20v?!? Silloin 40v tuntui juuri niiiin vanhalta tekemään enää mitään kivaa mutta kuinkas sitten kävikään;)
Esther Helmiä sanoi…
Mikä teiniaika...missä se oli?? En muista :) Noo muistan toki, vaikka välillä toivon etten.:)..ainakaan silloin kun poika kysyy jotain! Hyvä postaus ja jatketaan samaan malliin = olemalla me itse,oma itse! Kaikkea kivaa sulle sinne!!

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…