Siirry pääsisältöön

Teini keski-ikäinen osa 1 kautta 3

Tiedän tulleeni keski-ikään, tai siihen ikään, josta itsekin teinivuosina ajattelin, että "tossa iässä ollaan tätejä", kun huomaan ajattelevani "nuoruuttani silloin ennen" tai kun näyteikkunasta heijastuu eteenpäin lyllertävä rouva keijukaisen sijasta . Tädeillä en nuorena keijuna tarkoittanut sisarusten lapsiin tai kummiuteen liittyviä seikkoja enkä myöskään tubettajia,  vaan kukkahattuja, tanttamammoja, tanakoita naisihmisiä tyylitajuttomina... Ai kamala.. Ja nyt olen siinä samaisessa iässä itse! Mutta yhtään kukkahattua tai kiristävää pipoa EN omista! Onneksi yhä edelleen uskallan myöntää olleeni väärässä ja sitä jos mitä olin silloin entivanhaan! Eihän keski-ikä tarkoita kukkahattutätiä tai tyylitajuttomuutta! Ei edes tanttamammuutta (olipa hassu sana) tmv. Melko nuorekkaasti minä pukeudun, ja juuri eilen löysin/kotiutin uudet bikinitkin. Mutta en nyt sentään pukeudu samoin kuin 15 kesäisenä.



Ennen ennenkuin saan valtavan ryöpyn anonyymejä haukkuja keski-ikäisiltä naisilta, puolustaudun sillä, etten todellakaan teinivuosina uskonut olevani itsekin joskus keski-ikäinen tai että yleensäkään nuoret varttuvat aikuisuuteen. Se oli niin kaukaista siihen aikaan, ettei järki riittänyt hahmottamaan todellisuutta. Kaiken lisäksi asuin pienellä paikkakunnalla, jonka ahdasmieliset kukkahattutädit olivat vallanneet. Siellä kyylättiin härskisti mitä naapurissa ja naapurin naapurissa tapahtui ja kauppareissut tarkoittivat juorukerhojen päivittäistä kokoontumista.

Siihen aikaan kauppojen eteisiä eivät vallanneet mopojonnet, vaan kukkahattutädit miehineen. Lisäksi tietotekniikka rajoittui Commodore 64:een ja varakkaimmilla ja nörttiperheissä (meidän perhe mukaan lukien) jopa Commodore 128:aan. Ei siis ollut tyyliblogeja joita seurata tai Livin muotiohjelmia. Muoti-käsite rajoittui missikisoihin ja Ameriikan kotkotuksiin. Kauniit ja Rohkeatkin alkoivat vasta tuonnempana, ja ne jos mitkä ovat tulleet AINA! Vähänkään tyylikkäämmän henkilön arveltiin olleen tulossa Helsingistä. Helsinkikin oli jossain "ulkomailla" melkeinpä. Oli se sen verran suurta ja kaukaista.



16 vuotiaana itsekasaamani kapiokirstu lastattiin poikaystäväni vanhan mersun takakonttiin ja ajettiin pois perähikiältä, eli siitä tuppulasta, jossa vartuin. 20 vuotiaana olin naimisissa ja pienen pojan äiti. Olin valmistunut ammattiin ja asuin omakotitalossa järven rannalla, mikä oli siis siihen(kin?) aikaan täydellistä idylliä. En käynyt baareissa enkä sen kummemmin elänyt hurjia nuoruusvuosia muiden tyttöjen kanssa. Ekat kännit tosin oli ulkomaanmatkalla 15 vuotiaana, mutta häpeä ja morkkis, syyllisyys ja kaikki muu kamala seurasi minua kauan, joten seuraavaa känniä odotettiinkin vuosia. Oikeastaan ns. murrosikä tuli vasta avioeron kautta. Oliko se sitten hyvä asia, tiedä häntä.

Jätän tämän pohdiskeluni tähän tällä kertaa, mutta jatkan, kuten otsikostakin huomaat, vielä parin postauksen verran tuonnempana. Olehan siis kuulolla, kuinka tämä kaikki lopulta päättyy vai päättyykö ollenkaan!

Kommentit

Ei kai kukaan nyt tuosta teiniajattelusta voi tulla haukkumaan. Kyllähän me ollaan jo ihan tätejä teinien mielestä :D
Hauskaa torstai-iltaa!
Viltsu Mari sanoi…
Outi, ei pitäisi tulla, mutta sen jos minkä olen oppinut, ettei mitään pidä pitää itsestäänselvyytenä ja etenkään sitä, että kaikki ajattelisivat samoin kuin minä. :)
Anne sanoi…
Ihanan pohdiskeleva kirjoitus..Niin se ajatusmaailma muuttuu,kun ikää tulee..Ei ollakkaan tiukkapipoja yms:) Vaan ihan mukavan hauskoja täti-ihmisiä :)Aurinkoista kesäkuuta!
Nanna sanoi…
Juuri omissa 40v juhlissa ystävien kanssa naurettiin että mihin meni se 20v?!? Silloin 40v tuntui juuri niiiin vanhalta tekemään enää mitään kivaa mutta kuinkas sitten kävikään;)
Esther Helmiä sanoi…
Mikä teiniaika...missä se oli?? En muista :) Noo muistan toki, vaikka välillä toivon etten.:)..ainakaan silloin kun poika kysyy jotain! Hyvä postaus ja jatketaan samaan malliin = olemalla me itse,oma itse! Kaikkea kivaa sulle sinne!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailmanennätys tahdissa Hula hula

Juhannus näissä merkeissä. 

Varmuudella ainakin Suomen ennätys..


Ihana Robin ja Hula Hula!


Hääjuhlan tarjoilu

Kuohuviiniä kultahipuilla meille kahdelle...

Tämä oli virallisena avioitumis päivänä.

Samoin kuin hopeaa hohtava pinkki Aviva.

Näitä juomia nautimme pitkälle iltaan ja katselimme jokaista lasia ihastuneina. Jopa illan viimeisillä lasillisilla.


Huomasin, ettei otettu kuvia lämpimästä ruuasta, jota tarjosimme yövieraille, pitkämatkalaisille. Sen sijaan pääosassa olleet herkut ovat edustettuina. Lusikat kahvitteluun ja kakkutarjoiluun olivat hieman isommat, kuin suomalaiset kahvilusikat. Ja tuo sydän.. <3 

Servetit hääteemaa mukaillen pinkkiä ja lilaa.

Tarjoilu kertonee, että samalla juhlimme Murusen synttäreitä. Tarjoilu on tilattu Kakkuaitasta, mikä sijaitsee Riistavedellä. Kaikkien kuopiolaisten konditorioiden tarjoiluehdotusten jälkeen Kakkuaitta vaikutti fiksuimmalta, parhaimmalta ja ystävällisimmältä vaihtoehdolta. Hinta-laatu on todellakin kohdallaan ja saimmehan kaiken tarjottavan suoraan kotiin kannettuna! Ja ei, tämä ei ole mainos eikä yhteistyösoppari, sillä kaikesta on ma…

Loput vihreät ja Silpputehtaalle

Vielä kerran näitä vihreitä atc-kortteja silpputehtaan haasteeseen ja Belgian vaihtoon.
Ovat siis uusia, mutta samaa sarjaa, kuin jo nähdyt.


Kuten aiemmissakin, myös näissä korteissa on tuunattuja tanssiasusta tippuneita paljetteja ja tölkin nipsuja. stanssikuviot kimalleliimalla koristeltuja. Tyttö korteissa on itse leimattu ja itse väritelty,

Taustana on itse tehty gelli plate-taidetta. Sabluuna on ollut apuna. Niin olen saanut tehtyä tasaiset pallot. 

Tekstin leimasin. Atc-korteissa ja etenkin näissä tämän tyylin korteissa saa olla tahroja ja ns. rosoisuutta ja se vaan lisää mielenkiintoa. siksi näihin vedän vapaalla kädellä ja nopeammin esim. reunat. 

Tosiaan kaikki nämä kortit ovat jo Belgiassa, joten vaihtoon en niitä voi laittaa. Seuraava satsi tuleekin vaihtoon Suomeen, mutta en vielä ole ihan varma, mitä niissä on. Sen tiedän, että atc-kortteilu jatkuu edelleen.