Siirry pääsisältöön

TABUT TARINAT: Erään naisen tarina

Kysyin Instagramissa ja Facebookissa tarinoita, jotka halutaan julki. Tabuja, joista vaietaan, vaikka niistä pitäisi puhua;

"Onko sinun tarinasi tabu? 
Tiedätkö aiheen, josta vaietaan tai joka on arka puhua?
Vaikea ymmärtää tai muuten vaan valtaväestöstä poikkeava? 
Tai onko sinulla aihe josta haluat lukea ja luettavan? 
Kerro se meilillä: somanyinspiration(at)gmail.com 
Ja tuon aiheesi esille blogissani. Tyhmiä aiheita ei olekaan.
Ilmoitan aiheen olevan joko nimimerkkisi tai tabu-haasteen aiheita. Ihan kuinka sovitaan. Kesä - ja heinäkuussa arvon jokaisen tarinan tai tarina-aiheen jättäneen kesken pienen yllätyksen. Toki halutessasi saat olla tyystin random jolloin et osallistu arvontaan. -
Blogissani on käsitelty mm. Nettikiusaamista, rasismia ja syrjintää, kipupotilaan arkea, vähävaraisuutta.. Onko juuri sinun aiheesi seuraava!?
-

Somanyinspiration.blogspot.fi 
Somanyinspiration@gmail.com"


Sain ensimmäisen kommentin  lähes samoin tein, kun julkaisin ilmoitukseni. Ilmoittautuja lähetti minulle meilin, jonka avatessani ilahduin suuresti. Minulle oli lähetetty kokonainen tarina pelkän aiheen sijasta!!! Siitäkin huolimatta, että pelkästään aihekin riittäisi. Luin tarinan  myöhemmin ja nyökytin päätäni hiljaa itsekseni. Tämä on tarina, jonka tahdon tuoda esille blogissani!
Saanko esitellä ensimmäisen blogivierailijani antaman aiheen.. JA tarinan!



"Tämä tarina on tosi ja se kertoo eräästä naisesta joka on koko elämänsä aikana taistellut oman paikkansa ja arvostuksensa eteen.
Peruskouluaikoina häntä kiusattiin, kerran jopa hakattiin sen takia, kun hän änkytti. Onneksi hänellä oli edes muutama ystävä, jotka eivät välittäneet hänen änkytyksestään, vaan pysyivät hänen rinnallaan. 

Peruskoulu oli ja meni. Ammattikoulussa hän päätti, ettei anna änkytyksen vaikuttaa hänen koulutusmahdollisuuksiinsa. Hän suoritti koulun ja valmistui.


Ammatin vaihto tuli eteen joskus 1980 luvun puolen välin jälkeen. Nainen sai paikan erään matkatoimiston puhelinvaiheessa. Se olikin iso askel hänelle. Usein hän mietti miten selviytyä änkytyksen kanssa haastavasta työstä, jossa joutui myös käyttämään kieliä. Mutta hän selvisi ja pärjäsi työssään.

Tullessaan töihin Helsingin kaupungille naisen änkytys oli lähes kokonaan kadonnut. No ehkä jännityksen vaikutuksesta jotkut sanat aiheuttivat hänelle vieläkin vaikeuksia. Mutta se tunne, mitä nainen tunsi, hänet oli hyväksytty työyhteisöön, auttoi häntä voittamaan änkytyksensä sekä parantamaan puhetekniikkaansa. Voittamisen tunne antoi uskoa siihen, että hän pärjäisi työelämässään sekä kasvatti hänen itseluottamustaan niin naisena kuin työyhteisön jäsenenä.



Vuonna 1995 serkku rekrytoi tämän naisen töihin Helsingin kaupungille laskujen käsittelijäksi. Ja tällä tiellä hän edelleen on. Tämä nainen on tähän hetkeen asti ollut useassa eri toimessa Helsingin kaupungilla, joissa hän on joutunut esiintymään, pitämään puheita änkytyksestään huolimatta.

Vuonna 2012 oli edessä taas kerran uudet haasteet. Hän pääsi toimimaan päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna. Työ mikä vaatii sosiaalisia taitoja, taitoja esiintyä, taitoja kuunnella ja taitoja olla apuna muille työtekijöille. Nyt näyttää siltä, että tämä nainen jatkaa tässä tehtävässä.


Nainen on hävennyt niin monta vuotta änkytystään. Ollut kiusattu. Jopa joskus vieläkin, joku matkii tai hymähtää, kun hän änkyttää, mutta hän ei anna sen lannistaa. Moni joka hänet tuntee ja on kanssaan keskustellut ovat varmaankin huomanneet ison kehityksen hänen puheessaan. Edelleen ja varmaan hänen koko loppuelämän aikana tulee hetkiä, että hän änkyttää, mutta hän on sinut asian kanssa ja änkytys on osa häntä!

Näin pienestä ujosta ja koko lapsuus- sekä nuoruusiän änkyttäneestä tytöstä kasvoi aikuinen nainen, joka on ylpeä itsestään.

-
vinnminn-
"


Mitä ajatuksia tämä upea tarina sinussa herättää?

Tunnetko tai oletko kenties itse änkyttänyt joskus, tai nykyäänkin? 

Minä muistan kouluaikoina luokkatoverini änkyttäneen, ja ala-asteella hän kärsi siitä enemmän eka vuosina. Häntä kiusattiin ja matkittiin aina, kun avasi suunsa. Onneksi opettaja puuttui asiaan samoin, kuin pojan vanhemmatkin, ja luokkatoverit lopettivat kiusaamisen kokonaan. Lopulta sitä ei edes huomattu enää, sillä se "kuului asiaan". Myöhemminkin vastaani tuleet henkilöt, joilla sanat tarrautuvat kiinni, ja tulevat änkytyksenä ulos, ovat minulle ihan ok. Ei se minua haittaa! En voisi edes alkaa kiusaamaan sen takia!

Miksi ihmeessä erilaisuus koetaan pelottavana tai jopa vajavaisuutena? Eihän änkyttäminen tee ihmisestä hullua tai vammaista! Mutta silti se tuntuu joitakin vaivaavan niin paljon, että aletaan pelleillä toisen kustannuksella. Mietin, kuka onkaan se vajavainen tässä asiassa...

Onko sinulla tarina kerrottavana, tai aihe antaa, josta minä kirjoitan tabun tarinan?
Sinun aiheesi tai tarinasi voi olla seuraava! 


Kiitos Vinnminn!

Kommentit

Minna Vinni sanoi…
Näin kun luin tuota tekstiäni, liikutuin ja tuli kyynel silmään. Niin miksi änkytys, änkyttäminen tekee meistä erilaisen? Vai tekeekö se oikeasti? Itse olen tuota niin monesti miettinyt ja tulen varmaan aina miettimään. Änkyttämisen kanssa kasvaa ja sen kanssa oppii elämään. Ja jotenkin pystyy (ehkä) myös jättämään se kouluajan huonot ajat taakseen. Olla vahvempi kuin ne kiusaajat!
Voi miten upea ja kannustava tarina.
Kannustavalla toiminnalla, moni pieni "vika" korjaantuu ihan itsestään.
Anonyymi sanoi…
Hyvä aihe voisi olla vaikka eläminen lastenkodissa. Sitä on valitettavan paljon eikä olot sielläkään ole aina ihan kovin hyvät. Annukka14@hotmail.com
Viltsu Mari sanoi…
Minna, en voi minäkään ymmärtää, miksi erilaisuutta pelätään tai vierastetaan niin itsekkäästi.
Viltsu Mari sanoi…
Outi, olen samaa mieltä. Asioista pitää voida puhua, ja tuoda esille se, ettei ne erilaiset olekaan erilaisia niin kauheasti. Monihan sanoo, ettei hyväksy jotain, mutta kun tutustuu ihmiseen, joka on sitä "jotain", niin eihän se enää olekaan paha asia.
Viltsu Mari sanoi…
Annukka, aihe kuulostaa hyvältä. Saisinkohan siihen jonkun kertomaan ajatuksia ja kokemuksia!?

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…