Siirry pääsisältöön

Miltä uskoni näyttää konkreettisesti ulospäin

Jumala on taivaan ja maan valo. Hänen valonsa loistaa kuin lyhty ikkunasyvennyksessä. Lyhdyn valo on kuin välkkyvä tähti, ja se on sytytetty siunatun öljypuun öljyllä, joka ei tule idästä eikä lännestäkään.

Noilla sanoilla Valon suura, jae 35 kertoo Jumalasta. Tiedän, että blogiani seuraa ainakin muutama Jumalaan uskova, olipa sitten uskonto mitä tahansa. Minun uskoni on jotain, mitä on vaikeampi kuvailla ja kertoa. Yritän kuitenkin avata ajatuksiani siitä, millainen usko minua ohjaa ja tuo helpotusta kovassa maailmassa ja mitä ajattelen uskosta yleensäkin.


Onko usko vaikkapa maalliseen oikein? 

Olen sitä mieltä, että usko on jokaisen oma asia. Se voi olla oikeastaan hyvinkin laajasti mitä tahansa ja koen sen olevan oikein. En minä ole oikea ihminen sanomaan, ettei joku saa uskoa johonkin, olipa se henkiolento tai patsas. Jos se tuo lohtua ja apua vaikeana aikana ja iloa ja uskoa tulevaisuuden unelmista, se on silloin hyvä asia. Eihän turvallisuuden tunne voi olla väärin!

Jumalalla on islamilaisen perimätiedon mukaan 99 kaunista nimeä. Profeetta Muhammadin mukaan hän, joka ne luettelee, löytää lopulta itsensä Paratiisin porteilta. Kuinka tuollaiseen uskominen voisi olla väärin edes?! Kuka nyt ei Paratiisiin tahtoisi, luetteleepa sitten nimiä tai elää nyt kuuliaisena!?
Se, mitä en hyväksy, on uskon nimissä tehtävä paha.



Mitäkö se paha sitten on?

Se voi olla vaikka tuputtamista tai ihmisen sitomista uskontoon niin, ettei siitä saa poistua, jos kokeekin vieraantuvan. Se on sitä, kun satutetaan toista, soditaan, tapetaan uskon nimissä. Väärin on myös vainota tai ihan vaan ravata ovella yhtenään uskon asioissa. Siis jos sanon, ettei kiinnosta, niin silloin se on niin. Voihan sitä vuoden päästä kysyä uudestaan, mutta ei huomenna tai ensi viikolla! Paha on sekin, jos tekee väärin heikompia kohtaan. Lyö naista, pieksää lasta, kiduttaa eläinpoloista... Mutta se on myös tasavertaisen tai vahvemman osapuolen satuttamista. Luulen, että tiedät itsekin, minkälainen asia on pahuutta.



Millainen minä sitten olen uskossa? 

Uskon yhteiskunnalliseen vastuuseen

Uskon siihen, että elämässä on kyse ennen kaikkea vastuun ottamisesta – omasta itsestäni, muista ihmisistä ja ympäristöstä. Näen elämäni laajemmassa yhteydessä ja tunnen itse olevani osa suurempaa kaikkeutta. Minulle erityisen tärkeää on luonnonläheisyys, aitous ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Uskon johonkin, joka on enemmän kuin puhdasta materiaa

Minusta ihmisjärjellä ei yksinkertaisesti pysty selittämään kaikkea. On olemassa muutakin! Tunnen yhteyttä korkeampaan voimaan – ilman, että välttämättä kuvittelen sen olevan jossakin toisessa maailmassa. Uskon tiettyjen asioiden elämässä olevan pyhiä, edellyttävän kunnioitusta ja kiitollisuutta. Uskon myös, että kaikella on tietoisuus ja keskinäiset sidoksensa. Riippumatta siitä, miltä uskoni näyttää konkreettisesti ulospäin, elämääni ohjaa ajatus siitä, että tässä maailmassa on ulottuvuus, joka on enemmän kuin materiaa.



Uskon nautintoon ja hyvään oloon

Olen nautintoa ja elämäniloa arvostava ihminen. Sen sijaan, että ärsyyntyisin elämän rasittavista ja varjoisista puolista, sallin itselleni mukavamman elon: Aistin auringon hyväilyn ihollani ja tuulen henkäyksen hiuksissani. Haluan kokea ympäristöäni tietoisena ja valppaana, huvitella, antautua joutilaisuuteen ja/tai elää tasapainossa itseni ja maailman kanssa.



Uskon yhteisön voimaan

Olen sen tyyppinen ihminen, joka on aina muiden saatavilla. Se tekee hyvää myös itselleni: Nautin saadessani viettää aikaa muiden ihmisten parissa, auttaa muita ja viihtyä heidän seurassaan. Uskoni koostuu rakkaudesta, yhdessäolon voimasta ja/tai luotettavuudesta ja avuliaisuudesta.

En usko Jumalaan

En ole uskovaista tyyppiä. Rukoileminen ei ole minun juttuni, enkä tiedä, miksi joku Jumala antaisi minulle voimaa. Muut asiat elämässä ovat lähempänä sydäntäni. Se ei tarkoita kuitenkaan, että vähättelisin sinun Jumalaasi. Ei, minulle uskon asiat ovat pyhä asia. Niistä ei herjata ja halveksita. Olen ollut itsekin uskossa joskus kauan sitten, mutta "se meni ohi".

Tällaisia mietteitä viikonlopuksi.

Mitä sinä tuumit uskosta ja näistä asioista yleensäkin? 


Kommentit

  1. Minä en uskonut Jumalaan aiemmin, mutta sitten aloin lukea uskonnosta, luin Koraanin, luin Raamatun ja luin Buddhismistakin. Se mistä minä löysin vastauksia oli ehkä maailman vihatuin uskonto Islam. Minä siis uskon, että on yksi Jumala.
    En pidä siitä miten uskontoja tuputetaan toisille. Uskon on tultava ihmisestä itsestään ja se mihin uskot on jokaisen oma asia.

    Kivaa viikonloppua Viltsu!

    VastaaPoista
  2. Hieno postaus jossa paljon syvää ja hyvin paljoin samoilla linjoilla. Uskon kyllä, että maailma on niin ihmeellinen, ettei kaikki ole tässä, mutta missä sitten kaikki on ja mistä alkanut, niin ei hajuakaan. Ihminen on liian pieni ymmärtääkseen. Uskon että uskonnot ovat kehittyneet ihmisen lohduksi ja tueksi, säännöiksi joita on monia hyvä noudattaa ja kuoleman pelkoa lohduttamaan. Silti kun katsoo vaikka auton yliajamaa jänöpupua joka on lihakasa, niin tulee mieleen, että kaikki me olemme.
    No tästähä voisi jorista vaikka kuinka, ei muuta kuin hyvää viikonloppua <3

    VastaaPoista
  3. Hyvää pohdintaa. Minun mielestäni jokainen saa uskoa mihin haluaa. Tuputtamista en siedä.

    VastaaPoista
  4. Hädän hetkellä ihmisellä saattaa kummasti mennä kädet ristiin, vaikka Jumalalle ei muulloin olisikaan niin käyttöä.

    VastaaPoista
  5. Hyvä postaus. Itse olen lukenut kaikista mahdollisista uskonnoista,jotta tiedän ja "tajuan". Ja onhan osa hyviä historian kirjojakin, se aina kiinnostanut. Uskontoa saa harjoittaa miten haluaa mutta ei kuten itsekin kirjoitat. Uskonnon pitäisi olla hyvä asia ihmiselle. Mutta onhan kautta historian uskontojen varjoissa sodittu. Jostakin me olemmme alkumme saaneet ja miksi vain yksi maapallo? Ja nykyään ajatusmaailmani, näkemykseni sekä ihmisenä kasvamisen haluni kulkee Zen-Buddhalaisuuden jälkiä, mutta vain osaa. Samoin myös joissakin muissa uskonnoissa on tietoa joka minua kiehtoo lähinnä siis sen historian takia.

    Ja hyvä muistaa ettei mikään "uskonto" saa olla sellainen että se sekoittaa pään,eikä näe mitään muuta kuin sen. Sillä minusta sekään ei ole oikein. Ihminen ei kykene enää hallitsemaan omia ajatuksiaan,vaan sen täyttää jokin ulkopuolinen. Näitä on tutkittu, manipulointia jne.

    Antaa kaikkien kukkien kukkia :)

    VastaaPoista
  6. Outi, tuputtaminen on ahdistavaa, eikä mielestäni siten saada aidosti porukkaa innostumaan aiheesta. Olipa kyse uskonnosta tai vaikka postimyynnistä. Islam on vihattu, mutta myös minä olen islamiin tutustunut vuosia ja löytänyt sieltä vastauksia. En silti ole ns. uskossa.

    VastaaPoista
  7. Tiia, totta, että aiheesta voisi keskustella kauan. Me olemme "lihakasoja" ulkoisesti, mutta uskon, että jokaisen "lihakasan", jota itse nimitän sielun temppeliksi, sisällä on sieluksi nimitetty henki, joka elää kehon kuoltuakin. Ei tietenkään tuulena täällä, vaan siirtyen toiseen elämään/maailmaan/odotustilaan...

    VastaaPoista
  8. Satu V. Olen kanssasi samaa mieltä

    VastaaPoista
  9. Marja-Liisa, moni on hädässä uskoutunut Jumalalle, eikä siinäkään mitään pahaa ole. Kunhan kaikki tulee vilpittömästi. Minulle Kundaliini on hädässä se, joka auttaa..

    VastaaPoista
  10. Esther, kunpa sodat saataisiin loppumaan uskon varjolla. Kunpa tavoitteena ei olisi vallata aluita uskon nimissä. silloin maailmaan tulisi rauhaa huomattavan suuri määrä lisää.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, lukijani! Ihana, kun olet siinä!
Mitä mieltä olet tämän postauksen sisällöstä?
Jätä minulle kommentti.
Myös moikkaus riittää.
Silloin tiedän sinun käyneen täällä.
Tulethan toistekin!

KUUKAUDEN SUOSITUIN POSTAUS :

Georganicsin kolme hiilen kovaa tuotetta hampaille

Mikä tekee ihmisestä, olipa mies tai nainen, kauniin? 
Varmasti vastauksia on useampia, mutta ainakin kaunis hymy. Sellainen aito, vilpitön hymy, jolla ei tavoitella mitään hyödykkeitä eikä ivata ketään. Hymy, jossa sielu valaisee temppelinsä kauneimmalla valollaan. Ihan sama, onko hampaita tai ei, raudat tai ei, koriste ja kultahammas tai ei tai vaikka suu ei aukeaisi edes. Mutta oikein kauniista, puhtaiden hampaiden hymystä ei ole haittaakaan.. 😁

Koska minun suuni reagoi tavallisiin hammastahnoihin, on käytössäni oltava aina sellaista tahnaa, mikä ei aiheuta kipua ja aftoja, ientulehdusta tai haavaumia. Koska myös seuraajissani on herkkäsuisia, esittelen kolme upeaa valkaisevaa tuotetta, jotka eivät satuta herkkää suuta. Annetaan hampaiden näkyä hymyillessämme!

Tuotteet olen saanut lahjaksi Ruohonjuuresta eikä minua velvoiteta esittelemään näitä. Teen sen ihan sinua ajatellen.


Georganics oli minulle uusi tuttavuus, mutta aktiivihiili valkaisevana jauheena on tuttua. Nyt pääsin testa…