Siirry pääsisältöön

Miltä uskoni näyttää konkreettisesti ulospäin

Jumala on taivaan ja maan valo. Hänen valonsa loistaa kuin lyhty ikkunasyvennyksessä. Lyhdyn valo on kuin välkkyvä tähti, ja se on sytytetty siunatun öljypuun öljyllä, joka ei tule idästä eikä lännestäkään.

Noilla sanoilla Valon suura, jae 35 kertoo Jumalasta. Tiedän, että blogiani seuraa ainakin muutama Jumalaan uskova, olipa sitten uskonto mitä tahansa. Minun uskoni on jotain, mitä on vaikeampi kuvailla ja kertoa. Yritän kuitenkin avata ajatuksiani siitä, millainen usko minua ohjaa ja tuo helpotusta kovassa maailmassa ja mitä ajattelen uskosta yleensäkin.


Onko usko vaikkapa maalliseen oikein? 

Olen sitä mieltä, että usko on jokaisen oma asia. Se voi olla oikeastaan hyvinkin laajasti mitä tahansa ja koen sen olevan oikein. En minä ole oikea ihminen sanomaan, ettei joku saa uskoa johonkin, olipa se henkiolento tai patsas. Jos se tuo lohtua ja apua vaikeana aikana ja iloa ja uskoa tulevaisuuden unelmista, se on silloin hyvä asia. Eihän turvallisuuden tunne voi olla väärin!

Jumalalla on islamilaisen perimätiedon mukaan 99 kaunista nimeä. Profeetta Muhammadin mukaan hän, joka ne luettelee, löytää lopulta itsensä Paratiisin porteilta. Kuinka tuollaiseen uskominen voisi olla väärin edes?! Kuka nyt ei Paratiisiin tahtoisi, luetteleepa sitten nimiä tai elää nyt kuuliaisena!?
Se, mitä en hyväksy, on uskon nimissä tehtävä paha.



Mitäkö se paha sitten on?

Se voi olla vaikka tuputtamista tai ihmisen sitomista uskontoon niin, ettei siitä saa poistua, jos kokeekin vieraantuvan. Se on sitä, kun satutetaan toista, soditaan, tapetaan uskon nimissä. Väärin on myös vainota tai ihan vaan ravata ovella yhtenään uskon asioissa. Siis jos sanon, ettei kiinnosta, niin silloin se on niin. Voihan sitä vuoden päästä kysyä uudestaan, mutta ei huomenna tai ensi viikolla! Paha on sekin, jos tekee väärin heikompia kohtaan. Lyö naista, pieksää lasta, kiduttaa eläinpoloista... Mutta se on myös tasavertaisen tai vahvemman osapuolen satuttamista. Luulen, että tiedät itsekin, minkälainen asia on pahuutta.



Millainen minä sitten olen uskossa? 

Uskon yhteiskunnalliseen vastuuseen

Uskon siihen, että elämässä on kyse ennen kaikkea vastuun ottamisesta – omasta itsestäni, muista ihmisistä ja ympäristöstä. Näen elämäni laajemmassa yhteydessä ja tunnen itse olevani osa suurempaa kaikkeutta. Minulle erityisen tärkeää on luonnonläheisyys, aitous ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Uskon johonkin, joka on enemmän kuin puhdasta materiaa

Minusta ihmisjärjellä ei yksinkertaisesti pysty selittämään kaikkea. On olemassa muutakin! Tunnen yhteyttä korkeampaan voimaan – ilman, että välttämättä kuvittelen sen olevan jossakin toisessa maailmassa. Uskon tiettyjen asioiden elämässä olevan pyhiä, edellyttävän kunnioitusta ja kiitollisuutta. Uskon myös, että kaikella on tietoisuus ja keskinäiset sidoksensa. Riippumatta siitä, miltä uskoni näyttää konkreettisesti ulospäin, elämääni ohjaa ajatus siitä, että tässä maailmassa on ulottuvuus, joka on enemmän kuin materiaa.



Uskon nautintoon ja hyvään oloon

Olen nautintoa ja elämäniloa arvostava ihminen. Sen sijaan, että ärsyyntyisin elämän rasittavista ja varjoisista puolista, sallin itselleni mukavamman elon: Aistin auringon hyväilyn ihollani ja tuulen henkäyksen hiuksissani. Haluan kokea ympäristöäni tietoisena ja valppaana, huvitella, antautua joutilaisuuteen ja/tai elää tasapainossa itseni ja maailman kanssa.



Uskon yhteisön voimaan

Olen sen tyyppinen ihminen, joka on aina muiden saatavilla. Se tekee hyvää myös itselleni: Nautin saadessani viettää aikaa muiden ihmisten parissa, auttaa muita ja viihtyä heidän seurassaan. Uskoni koostuu rakkaudesta, yhdessäolon voimasta ja/tai luotettavuudesta ja avuliaisuudesta.

En usko Jumalaan

En ole uskovaista tyyppiä. Rukoileminen ei ole minun juttuni, enkä tiedä, miksi joku Jumala antaisi minulle voimaa. Muut asiat elämässä ovat lähempänä sydäntäni. Se ei tarkoita kuitenkaan, että vähättelisin sinun Jumalaasi. Ei, minulle uskon asiat ovat pyhä asia. Niistä ei herjata ja halveksita. Olen ollut itsekin uskossa joskus kauan sitten, mutta "se meni ohi".

Tällaisia mietteitä viikonlopuksi.

Mitä sinä tuumit uskosta ja näistä asioista yleensäkin? 


Kommentit

Minä en uskonut Jumalaan aiemmin, mutta sitten aloin lukea uskonnosta, luin Koraanin, luin Raamatun ja luin Buddhismistakin. Se mistä minä löysin vastauksia oli ehkä maailman vihatuin uskonto Islam. Minä siis uskon, että on yksi Jumala.
En pidä siitä miten uskontoja tuputetaan toisille. Uskon on tultava ihmisestä itsestään ja se mihin uskot on jokaisen oma asia.

Kivaa viikonloppua Viltsu!
Tiia K sanoi…
Hieno postaus jossa paljon syvää ja hyvin paljoin samoilla linjoilla. Uskon kyllä, että maailma on niin ihmeellinen, ettei kaikki ole tässä, mutta missä sitten kaikki on ja mistä alkanut, niin ei hajuakaan. Ihminen on liian pieni ymmärtääkseen. Uskon että uskonnot ovat kehittyneet ihmisen lohduksi ja tueksi, säännöiksi joita on monia hyvä noudattaa ja kuoleman pelkoa lohduttamaan. Silti kun katsoo vaikka auton yliajamaa jänöpupua joka on lihakasa, niin tulee mieleen, että kaikki me olemme.
No tästähä voisi jorista vaikka kuinka, ei muuta kuin hyvää viikonloppua <3
Satu V sanoi…
Hyvää pohdintaa. Minun mielestäni jokainen saa uskoa mihin haluaa. Tuputtamista en siedä.
Marja-Liisa sanoi…
Hädän hetkellä ihmisellä saattaa kummasti mennä kädet ristiin, vaikka Jumalalle ei muulloin olisikaan niin käyttöä.
Esther Helmiä sanoi…
Hyvä postaus. Itse olen lukenut kaikista mahdollisista uskonnoista,jotta tiedän ja "tajuan". Ja onhan osa hyviä historian kirjojakin, se aina kiinnostanut. Uskontoa saa harjoittaa miten haluaa mutta ei kuten itsekin kirjoitat. Uskonnon pitäisi olla hyvä asia ihmiselle. Mutta onhan kautta historian uskontojen varjoissa sodittu. Jostakin me olemmme alkumme saaneet ja miksi vain yksi maapallo? Ja nykyään ajatusmaailmani, näkemykseni sekä ihmisenä kasvamisen haluni kulkee Zen-Buddhalaisuuden jälkiä, mutta vain osaa. Samoin myös joissakin muissa uskonnoissa on tietoa joka minua kiehtoo lähinnä siis sen historian takia.

Ja hyvä muistaa ettei mikään "uskonto" saa olla sellainen että se sekoittaa pään,eikä näe mitään muuta kuin sen. Sillä minusta sekään ei ole oikein. Ihminen ei kykene enää hallitsemaan omia ajatuksiaan,vaan sen täyttää jokin ulkopuolinen. Näitä on tutkittu, manipulointia jne.

Antaa kaikkien kukkien kukkia :)
Viltsu Mari sanoi…
Outi, tuputtaminen on ahdistavaa, eikä mielestäni siten saada aidosti porukkaa innostumaan aiheesta. Olipa kyse uskonnosta tai vaikka postimyynnistä. Islam on vihattu, mutta myös minä olen islamiin tutustunut vuosia ja löytänyt sieltä vastauksia. En silti ole ns. uskossa.
Viltsu Mari sanoi…
Tiia, totta, että aiheesta voisi keskustella kauan. Me olemme "lihakasoja" ulkoisesti, mutta uskon, että jokaisen "lihakasan", jota itse nimitän sielun temppeliksi, sisällä on sieluksi nimitetty henki, joka elää kehon kuoltuakin. Ei tietenkään tuulena täällä, vaan siirtyen toiseen elämään/maailmaan/odotustilaan...
Viltsu Mari sanoi…
Satu V. Olen kanssasi samaa mieltä
Viltsu Mari sanoi…
Marja-Liisa, moni on hädässä uskoutunut Jumalalle, eikä siinäkään mitään pahaa ole. Kunhan kaikki tulee vilpittömästi. Minulle Kundaliini on hädässä se, joka auttaa..
Viltsu Mari sanoi…
Esther, kunpa sodat saataisiin loppumaan uskon varjolla. Kunpa tavoitteena ei olisi vallata aluita uskon nimissä. silloin maailmaan tulisi rauhaa huomattavan suuri määrä lisää.

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…