Täpinöissään

Juhannus on juhlittu ja arkeen palattu. Itseasiassa oma juhannukseni meni hyvinkin arkisesti, vaikkakin kävimme jäätelöllä satamassa. Olen maannut vuoteessa lähestulkoon kaiken aikaa viimeiset 4 päivää. Tänään pääsin jalkeille, ja olen täynnä intoa ja perhoset pörräävät mahan pohjalla.


Täytyy kehua tuota omaa vaimoa, että siinä on ihana ihminen kera kultaisen sydämen. Nimittäin myös hänen Juhannus meni siinä kanssani hissukseen ollessa. Ei valittanut, ei vaatinut. On siis todella ihanaa se, että voin tarjota hänelle tulevan viikonlopun kaikkine herkkuineen! Upeita artisteja, hyvää ruokaa ja juomaa, matkaa ja vippeilyä sateenkaaren kaikissa sävyissä sekä jännitystä.



Nimittäin osallistuin erääseen kirjoituskilpailuun, (palaan siihen tuonnempana), josta eilen sain palautetta. Minun kirjoittama tarinani on valittu koko Suomen kattavasta repertuaarista kuuden parhaan joukkoon!!! OMG!

Tämä kyseinen kunnia tuo mukanaan myös velvoitteet. Sinänsä ihanat sellaiset. Lähdemme nimittäin Helsinkiin vastaanottamaan palkintoni. Todellakin, olen jo voittanut palkinnon, jonka arvo on kolminumeroinen eikä se ala ykkösellä edes. Mutta onko siinäkään vielä kaikki!?



Me finalistit saamme palkinnon jokainen, mutta ensimmäisen sijan saava saa palkinnon, jonka arvo on nelilukuinen summa, eikä siihenkään laiteta ykköstä eteen.

Olen hurjan innoissani ja niin on Murunenkin, jolle avec-paikka varattu syystä. Pääsemme hienoon juhlaan ja koemme jotain ainutlaatuista. Ja miksi?! Koska minä itse olen kirjoittanut meistä tarinan, joka on totta joka sana! Uskomatonta, että jotain niinkin henkilökohtaista voi olla kiinnostavaa, jopa palkittavaa! APUA!!!

Nyt sitten pakkaamaan, ja miettimään, mitä sitä pistäisi päälleen, miten hiukset, miten meikki... HUH! Käsilaukku vaihtuu Dolce & Gabbanaan ja lompakko Pradaan. Viltsu edustusvaimoksi. Tästä se lähtee... Ei muuta kuin hyvää matkaa!
Kannustakaahan isolla peukulla!



Korut: Viltsu -Blogikauppa-

Zoe Summer: You are enough

First of all: This will be my very first blogpost in english and because english isn´t my motherlanguage, im almost sure I will also make mistakes. I really hope that You read the text but don´t get bogged down grammar errors . Thank you! 

You are enough, Sinä olet tarpeeksi. 

What if I'll say you: 
you are enough.  What will you answer?

Will you say: 

"Well, thank you! I feel so too"
?

If You say so, Concratulations. You really are amazing and loveable. That´s why I recommend you reading the book called: You are enough!
It is colorful and courageous book for you who want keep yourself confidence in balance. To find something new, which you know you really are enough. 

OR will you answer:

"i dont feel like that. I have things which makes me feel im not enough.  You dont even know me, so how you can say something like that"
!? 

Yes, it is possible I dont know you well, but you know yourself and that's why I have a challenge for you. Read a book " you are enough" by Zoe Summer.  


Zoe is amazing woman. She is shiny, kind, unselfish
And inspirational Fine artist, spiritual Author , and Empowering Speaker. She is known as "the feel great expert". Also she is the Author and Artist of  a book "YOU ARE ENOUGH " .

It is very important for me to take care of myself and own resources. To accept myself as I am, to love and be loved. It is important for me to tell myself that I'm enough . I am sufficient. I accept my weakness and than I can never be complete . After all, perfection does not exist.

It was a time when I tought I´m not enough. I didn´t understand It isn´t always necessary to smile or be happy or even feel well. So sad, I say after all. If I want be happy and have the best life which I can get, I must say: I am enough.

I have learned about myself a lot. I am enough with all feelings, all curves and all what-ever! 
One such a wonderful book which gives recipes to happiness, comes over the sea, and it is so good that I want to introduce it to you . I really think It will give you ingredients for a good life.

Why I like that book? Why you should read it too?!

You are enough is a book, which looks good with all colorful pages and pictures. That is very important to all of us, who needs joy.  And the joy takes with immediately.
All the things of the book confirms my belief in myself . It gives me new perspectives to my own inner me! It is like a candy store; I go in, and I want more and more! 
Or maybe I will read a page per day?! Ummmm... What can I do!? :D 

What ever, I get it! I am enough!







This book "YOU ARE ENOUGH" that Zoe wrote and created the photographs for is available at Amazon.com, please click here.

All videos are from: http://www.zoesummer.com/contact-artist-author-speaker-zoe-summer/

Yhteistyössä :Zoe Summer

Voiko turhamaisuuteen kuolla?!

Postaus ilman sanoja... 
Ainoat sanani ovat oikeastaan tuossa otsikossa. 
Pohdin tämän hetkistä kovaa kipua vyötäröstä alaspäin, että onko kyse kovasta iskiaskivusta vai...

Let´s Cosmetics










peeässä.. Eihän tässä ole vasta kuin hyppysellinen siitä itsestään.. huh

Nukkuva kissa ei leiki sekä töhnis ja kakku

Jotenkin oudolta tuntuu, että Juhannus on jo oven takana. Onhan tänäänkin koleaa, ja mietin jo sulkevani ikkunan. Onkohan Suomen kesät nyt jatkossa aina kosteampia ja kylmempiä, vai onko vain hellekaudet siirtyneet syksymmälle? Tosin muistan yhä lapsuudestani Juhannuksen, kun äiti pakotti pukemaan toppahousut pihalle lumileikkeihin. Olin silloin pieni tyttö, ehkä nippanappa koulussa. En muista varmaksi. 


Mieleeni tulvahtaa muistoja menneiltä ajoilta muutenkin. Muistan, kuinka kerran löysin lompakon maasta. Avasin sen tarkistaakseni, oliko yhteystiedot lompakossa. Hämmästyin, kun huomasin siellä rahaa, eli olin nähtävästi löytäjä ihan tyystin, enkä esimerkiksi jo kertaalleen löydetyn, ja tyhjennetyn lompakon löytäjä. Valitettavasti siellä ei ollut yhteystietoja. Korteista ja sotilaspassista kävi nimi kuitenkin selville, joten soitin numerotiedusteluun saadakseni nuorukaisen puhelimen päähän. 
Nuori mies vastasikin hyvin hätääntyneen oloisena, ilmiselvästi huomanneen, ettei lompakko ole tallella. Kysyin häneltä, onko jotain kenties tipahtanut taskusta? Hän vastasi heti: Kyllä, lompakko! Kysyin vielä tarkentaakseni, mitä lompakossa oli, jottei nyt samanniminen sattunut olemaan ja sitä rataa.. Lompakon sisältö täsmäsi, joten sovimme treffit 15 minuutin päähän. 


Vartin kuluttua nuoripari saapui luokseni ja poika silmin nähden oli helpottunut lompakosta! Kaikki ne kortit, joita ei tarvitsekaan kuolettaa, sotilaspassi, ajokortti... Pelkästään ajokortin uusiminen olisi maksanut muistaakseni 50 euroa! Poika hieman hermostuneena avasi lompakon ja kurkisti setelipuolelle. Kaikki rahat olivat tallessa. Tuli tyystin hiljaista. 
Kun poika sai sanan suustaan, hän vain hämmästeli, kuinka on mahdollista, että kaikki rahat ovat tallessa!? Hän oli aivan varma, että koko hänen matkakassa ja ruokarahat olisivat poissa! Hän vielä sanoi, ettei ollut enempää rahaa, vaan oli tililtä juuri nostanut kaikki rahat lompakkoon, ja sitten lompakko olikin tipahtanut ilmeisemmin. Seuraava hämmennys tuli kun kysyi löytöpalkkion suuruutta. Sanoin, että haluan kulut, jotka minulle koituivat häntä etsiessä. Varovainen "niiiin?". Vastasin hieman naurahtaen, että puheluun meni tasan euron verran! :D En edes laskenut, montako kiitosta kuulin sinä aikana. Sen vaan muistan, kuinka suunnaton helpotus ja ilo pojan ja tyttöystävänsä puolelta huokui ja kuinka mahtava fiilis siitä syntyi, kun itse olin toiminut oikein ja saanut toiselle hyvän mielen. Ehkä menetin muutaman satasen siinä, kun en vaan tyhjentänyt lompakkoa ja nakannut pois, mutta usko pois vaan, sen lähinnä huumorilla pyydetyn euron arvo oli tunnepuolella sanoinkuvaamaton. 

Tuossa muisteloideni lomassa on kuvia parin päivän takaisesta leipomuksestani, maustekakusta. Ohje siihen löytyy TÄÄLTÄ


Leipomusten ohella olemme siivutelleet urakalla mitä erilaisempia asioita, kuten omenaa, kesäkurpitsaa, tomaattia... Kaikki käy niin näppärästi tällä uutukaisella Orthexin mandoliinilla. Teimme vege-pizzaakin, johon mandoliinista oli iso apu.


Pääsiäisen aikaan hehkutettiin töhnämunia, eli töhniksiä, ja kaikkialta myytiin töhnikset loppuun. Nyt kuitenkin niitä taas saa, ja ostinpa paketin testiin. Täytyy sanoa, että hehkutusta en ymmärrä, sillä tuli tunne, että aiemmin niin ihana Kinderin suklaamuna oli nyt sulanut läjäksi, jota lusikoitaisiin suuhun. Lisäksi pari maissipalloa killui siinä seassa. Lelukaan ei saanut hurraa-huutoja aikaiseksi. Tokihan makuja on erilaisia, ja kaitpa tästäkin joku nauttii. Minä en ole se joku tällä kertaa. 


Voi hyvänen aika! Meidän iso poika, bloginimeltä Leijonanpoika, on löytänyt jälleen uuden paikan piiloutua. Herra L on aina ollut sellainen hassuttelija, joka menee piiloon, ja sitten hyppää esiin ja säikäyttää. Hyvin huumorintajuinen veitikka. Se, mikä tästä meidän "vauvvastamme" tekee hassun, on se, että ison vartalonsa sijaan hän piilottaa vain päänsä. Juu, en tiedä nytkään missä on.. hih. (Vauvva-nimitys tulee siitä, että hän kiehnää syliimme makaamaan vauva-asentoon selälleen ja laittaa suun suppuun ja maukaisee "vauvvva". Oppi sen, kun pentuna teki samoin ollessaan sairaana sylissäni, ja sanoimme omaksi vauvaksi samalla kun hyssyttelin uneen.)


Pienempi kaverimme, Bloginimeltä Pantterinpoikanen, ei vauva-asentoon tule, mutta hyvä tavaton, kuinka hän tallaa ja nuuskuttaakaan hiuksieni sekaan! Jos sieltä tissiä etsii, niin erehtyy, mutta joka kerta on kuitenkin saanut mielenrauhan. :D 

Nyt kun pojat olivat sairaana flunssassa, Pantterinpoikanen sai bakteeritaudin viruksen lisäksi. Herra L sai pelkästään kortisonia suun kautta ja toipui, mutta Pantterimme tarvitsi kortisonin JA antibiootit piikkinä. Nyt onneksi kumpikin voivat hyvin, eikä pienikään enää aivastele. Kipeänä uni tuli myös kesken leikkien. 


Ai miksikö hyvin todennäköisesti meiltä lähtee kissankarvojakin pakettien mukana, kun lähetän korttejani tai korujani maailmalle?! :D


Näihin tunnelmiin ja vesisateisen päivän kuulumisiin viihdyttävää Juhannusta ja rakkauden täyteistä yöttömän yön odotusta! Kesäkuun on arvonta käynnissä ja Kuvakäs-haaste, jonka teeman näet TÄÄLTÄ.

TABUT TARINAT: Erään naisen tarina

Kysyin Instagramissa ja Facebookissa tarinoita, jotka halutaan julki. Tabuja, joista vaietaan, vaikka niistä pitäisi puhua;

"Onko sinun tarinasi tabu? 
Tiedätkö aiheen, josta vaietaan tai joka on arka puhua?
Vaikea ymmärtää tai muuten vaan valtaväestöstä poikkeava? 
Tai onko sinulla aihe josta haluat lukea ja luettavan? 
Kerro se meilillä: somanyinspiration(at)gmail.com 
Ja tuon aiheesi esille blogissani. Tyhmiä aiheita ei olekaan.
Ilmoitan aiheen olevan joko nimimerkkisi tai tabu-haasteen aiheita. Ihan kuinka sovitaan. Kesä - ja heinäkuussa arvon jokaisen tarinan tai tarina-aiheen jättäneen kesken pienen yllätyksen. Toki halutessasi saat olla tyystin random jolloin et osallistu arvontaan. -
Blogissani on käsitelty mm. Nettikiusaamista, rasismia ja syrjintää, kipupotilaan arkea, vähävaraisuutta.. Onko juuri sinun aiheesi seuraava!?
-

Somanyinspiration.blogspot.fi 
Somanyinspiration@gmail.com"



Sain ensimmäisen kommentin  lähes samoin tein, kun julkaisin ilmoitukseni. Ilmoittautuja lähetti minulle meilin, jonka avatessani ilahduin suuresti. Minulle oli lähetetty kokonainen tarina pelkän aiheen sijasta!!! Siitäkin huolimatta, että pelkästään aihekin riittäisi. Luin tarinan  myöhemmin ja nyökytin päätäni hiljaa itsekseni. Tämä on tarina, jonka tahdon tuoda esille blogissani!
Saanko esitellä ensimmäisen blogivierailijani antaman aiheen.. JA tarinan!



"Tämä tarina on tosi ja se kertoo eräästä naisesta joka on koko elämänsä aikana taistellut oman paikkansa ja arvostuksensa eteen.
Peruskouluaikoina häntä kiusattiin, kerran jopa hakattiin sen takia, kun hän änkytti. Onneksi hänellä oli edes muutama ystävä, jotka eivät välittäneet hänen änkytyksestään, vaan pysyivät hänen rinnallaan. 

Peruskoulu oli ja meni. Ammattikoulussa hän päätti, ettei anna änkytyksen vaikuttaa hänen koulutusmahdollisuuksiinsa. Hän suoritti koulun ja valmistui.


Ammatin vaihto tuli eteen joskus 1980 luvun puolen välin jälkeen. Nainen sai paikan erään matkatoimiston puhelinvaiheessa. Se olikin iso askel hänelle. Usein hän mietti miten selviytyä änkytyksen kanssa haastavasta työstä, jossa joutui myös käyttämään kieliä. Mutta hän selvisi ja pärjäsi työssään.
Tullessaan töihin Helsingin kaupungille naisen änkytys oli lähes kokonaan kadonnut. No ehkä jännityksen vaikutuksesta jotkut sanat aiheuttivat hänelle vieläkin vaikeuksia. Mutta se tunne, mitä nainen tunsi, hänet oli hyväksytty työyhteisöön, auttoi häntä voittamaan änkytyksensä sekä parantamaan puhetekniikkaansa. Voittamisen tunne antoi uskoa siihen, että hän pärjäisi työelämässään sekä kasvatti hänen itseluottamustaan niin naisena kuin työyhteisön jäsenenä.



Vuonna 1995 serkku rekrytoi tämän naisen töihin Helsingin kaupungille laskujen käsittelijäksi. Ja tällä tiellä hän edelleen on. Tämä nainen on tähän hetkeen asti ollut useassa eri toimessa Helsingin kaupungilla, joissa hän on joutunut esiintymään, pitämään puheita änkytyksestään huolimatta.

Vuonna 2012 oli edessä taas kerran uudet haasteet. Hän pääsi toimimaan päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna. Työ mikä vaatii sosiaalisia taitoja, taitoja esiintyä, taitoja kuunnella ja taitoja olla apuna muille työtekijöille. Nyt näyttää siltä, että tämä nainen jatkaa tässä tehtävässä.



Nainen on hävennyt niin monta vuotta änkytystään. Ollut kiusattu. Jopa joskus vieläkin, joku matkii tai hymähtää, kun hän änkyttää, mutta hän ei anna sen lannistaa. Moni joka hänet tuntee ja on kanssaan keskustellut ovat varmaankin huomanneet ison kehityksen hänen puheessaan. Edelleen ja varmaan hänen koko loppuelämän aikana tulee hetkiä, että hän änkyttää, mutta hän on sinut asian kanssa ja änkytys on osa häntä!

Näin pienestä ujosta ja koko lapsuus- sekä nuoruusiän änkyttäneestä tytöstä kasvoi aikuinen nainen, joka on ylpeä itsestään.

-
vinnminn-
"


Mitä ajatuksia tämä upea tarina sinussa herättää?

Tunnetko tai oletko kenties itse änkyttänyt joskus, tai nykyäänkin? 

Minä muistan kouluaikoina luokkatoverini änkyttäneen, ja ala-asteella hän kärsi siitä enemmän eka vuosina. Häntä kiusattiin ja matkittiin aina, kun avasi suunsa. Onneksi opettaja puuttui asiaan samoin, kuin pojan vanhemmatkin, ja luokkatoverit lopettivat kiusaamisen kokonaan. Lopulta sitä ei edes huomattu enää, sillä se "kuului asiaan". Myöhemminkin vastaani tuleet henkilöt, joilla sanat tarrautuvat kiinni, ja tulevat änkytyksenä ulos, ovat minulle ihan ok. Ei se minua haittaa! En voisi edes alkaa kiusaamaan sen takia!

Miksi ihmeessä erilaisuus koetaan pelottavana tai jopa vajavaisuutena? Eihän änkyttäminen tee ihmisestä hullua tai vammaista! Mutta silti se tuntuu joitakin vaivaavan niin paljon, että aletaan pelleillä toisen kustannuksella. Mietin, kuka onkaan se vajavainen tässä asiassa...

Onko sinulla tarina kerrottavana, tai aihe antaa, josta minä kirjoitan tabun tarinan?
Sinun aiheesi tai tarinasi voi olla seuraava! 


Kiitos Vinnminn!

Eläkkeellä on aikaa ja oikkuja

Kun minulle sanottiin aikaisemmin, että usko pois, eläkkeellä on kiireempää, mitä ennen sitä, niin mietin, että josko tuo niin minulla sitä olisi, sillä kotonahan olen ollut sairaslomalla jo viimeiset 8 vuotta. Mikä tässä muuttuu? Ei mikään. Mutta kun nyt olen eläkkeellä, onko sitten sattumaa, hyvää tuuria vai eläkeläisten kiire-totuus, mutta kyllä se vaan kummasti on puuhakkaammaksi elämä muuttunut.



Jos mietin, miksi näin on, löydän heti muutaman hyvinkin oleellisen syyn siihen;
Miksi eläkkeellä on kiireempää:


  • Lääkitys
Yksinkertaisesti lääketiede kehittyy koko ajan ja samoin kipu-tiede. En tiedä, onko olemassa kirjaimellisesti kipu-tiedettä, mutta kivun ymmärtäminen, hoito ja yksilöllinen hoito ennenkaikkea sekä syiden oivaltaminen ovat viimeisen 27 vuoden kipuiluni aikaan kehittyneet. Olen tänä keväänä, kesän alettua saanut runsain mitoin voimavaroja juuri tästä syystä lisää. Juu, en niin paljoa, että voisin kävellä ilman tukea tai seisoa edes 10 minuuttia paikallaan, mutta siihen minun tilaani nähden paljon. Se on hyvin oleellinen asia myös aktiivisempaan elämään. Vaikkapa että jaksan askarrella kortin viikossa tai päivässä. Samoin kuin oikean lääkityksen ja annostuksen löytyminen.


  • Stressittömyys
Se kaikki voimavara, jonka olen 8 vuoden aikana käyttänyt ns. turhiin tutkimuksiin (sama tutkimus selkää painellen, kumarrellen jne  toistuvasti vain Kelaa varten), paperitöihin hakemusten ja valitusten osalta, pelkoa jatkuuko toimeentulo, jatkuuko sairasloma joka 3 kuukauden tai puolen vuoden välein, onko uusi lääkäri vastassa, uskooko hän "pelkkää" kipua... Nyt kun kaikki tämä on poissa, ja olen voinut käsitellä tilanteen itseni kanssa, voin käyttää voimavarani muuhun. Positiivisempaan elämiseen. Iloon, kaikkeen kivaan tekemiseen.


  • Mahdollisuus
Nyt kun tiedän varmaksi, ettei mitään yllätysmomentteja synny, kuten työkokeilua tai uutta tutkimusjaksoa osastolla, olen voinut aloittaa pitempikestoisia projekteja.
  • Aikaa on
Jos ajattelinkin ennen, että aikaahan minulla on koko ajan ollut, oli se puppua loppupelissä. Jos luit edelliset kohdat, voit arvata, että paperityöt, anomukset, valitusten teot, tutkimukset, kaiken maailman kokeilut, .. ovat vieneet myös aikaani ja rahaa voimavarojen lisäksi. Näin ollen se aika, mikä olisi mennyt tutkimusjaksolla sekä toipumiseen, onkin nyt käytettävissä muuhun. Puhutaan jopa useammasta viikosta tai kuukaudesta.


  • Toimeentulo
Minun kohdallani työvuosien määrä on niin lyhytkestoista kartuttamaan eläkettäni, joten toimeentuloni ei noussut paljoa. Mutta nyt kuitenkin tiedän, että tililleni tulee joka kuukausi rahaa! Näin ollen on mahdollista tehdä jotain, joka maksaisi kuukausittain hieman. Ei tarvitse varautua siihen, että jos en saakaan ensi kuussa päätöksiä, niin... Tai kuinka paljon se olisikaan... 


Kyllä nyt täytyy sanoa, että eläkkeellä on kiireempää ja vaikkei kiirettä, niin puuhakkaampaa ainakin. On todella mahtavaa voida hengittää ja olla rauhassa. Nyt olen jo hyväksynyt itseni kanssa näin radikaalin elämänmuutoksen ja sen tosiasian, ettei toivoa paranemisesta ole. Ei se välttämättä tarkoita pelkästään pahaa, sillä minun kohdallani se on myös sitä, että hyväksyin omat heikkouteni, vajavaisuuteni ja sen, että minulla on oikeus avun saantiin ja tähän pysyvyyteen.



 Nyt ajaessamme invaparkkiin en enää häpeile tai odota, että ihmiset ovat menneet ohi, jotta uskallan nousta autosta ja ottaa Murusen tarjoaman ostoskärryn tuekseni. Tähän väliin sanon, ettei minua hävetä yleisesti vammaisuus, vaan ihan oman itseni tilaa korvien välissä kelasin. Nuorehko ihminen ja tarttee apua kävelyssä... Eikö olekin NAURETTAVAA! Eipä se muiden kohdalla ole mieleen käväissyt edes, mutta omalla kohdalla mieli on oikukas. Nyt siis olen sinut oman vajanaisuuteni kanssa. Ja mikä helpotus, kun matka autosta kauppaan on lyhyt!



Samanlaisia oikkujahan sitä olen käynyt läpi niin painon kanssa, kuin vaikkapa avioeron läpikäyneenä. Puhumattakaan suuntautumisestani. Mikähän siinäkin on, että keskusteluja joutuu itsensä kanssa käymään hyväksyäkseen itse itsensä? Kuinka sitten joku toinen voi hyväksyä sinut, jos et itse!? No, onneksi siis kaikissa asioissa olen sinut itseni kanssa vihdoinkin. Ja jos en kelpaa jollekin tällaisena seuraan, on se hänen häviö. Ei minun.



Tällaisia ajatuksia eläkkeelle pääsy on tuonut tullessaan.
Herääkö sinulle ajatuksia aiheesta? 
Luuletko, että omalla kohdallasi tämä aihe on ajankohtainen pian, vai vasta tuonnempana? 

Joulukortti


Joko kohta on joulu? 
Tilauskorttien parissa hääräilyä, migreenistä toipumista, rakkaustarinan kirjoittamista, leipomista ja kisujen parantelua... siitä on viikonloppuni tehty.

Hiusten ykköstuotteet

Kerroin maaliskuussa Santen ihanista tuotteista, jotka hellivät ihoani. Voit lukea Santen tuotteista blogistani tarkemmin. Jos Sante hellii ihoani, hellii Unique Haircare hiuksiani! Sain kolme upeaa tuotetta testattavaksi Ruohonjuuresta ja enää en tuskaile maanantai-kampausten kanssa. Siispä ihan pakko laittaa sinullekin näytille nämä blogiin. 


Hiustenhoidon mullistava kolmikko on tehnyt hiusten laitostani helpon ja mukavan. Unique haircaren tuotteet sisältävät vähintään 98% kasvipohjaisia ​​ainesosia ja jopa 43% ainesosista tulee luomuviljelystä. Unique haircare tuottaa raaka-aineet tuulivoimalla ja tuotteisiin käytetään helposti uusiutuvia ja paikallisia raaka-aineita Tanskan ja pohjoismaiden kasvistoa hyödyntäen. 

Unique tuotteissa ei käytetä :
parabeeneja, 
propylenglykolia, 
PABA-aurinkofilttereitä, 
synteettisiä värejä tai hajusteita, 
nano-ainesosia, 
geenimuunneltuja aineita, 
formaldehydejä eikä niiden johdannaisia, 
myrkyllisiä kemikaaleja, 
lanoliinia,
 SLS/SLES:tä, 
trethanolamiinia (TEA), EDTA, 
ureaa. 
Tuotteita ei ole testattu eläimillä.

Unique hiusten- ja ihonhoitotuotteilla on seuraavat sertifioinnit: 

ECOCERT (luomu), CRUELTY FREE INTERNATIONAL (eläinkokeettomuus), 
TRE-FOR 100 % (tuulienergia). 
Unique on kansainvälisten Cosmoprof- kauneusmessujen Cosmoprof Green Prize voittaja. Pakkauksissa ilmoitetaan selkeästi eri sertifiointien osuudet tuotteesta. 
Suomessa tuotteita myy ainakin Ruohonjuuri.


Pesen ensin hiukset Syväpuhdistavalla shampoolla, joka pesee tehokkaasti hiuksista lian ja muotoilutuotteiden jäänteet, kuten hiuslakan, hiusöljyt jne. Hiukset tuntuvat puhtailta ja helposti käsiteltäviltä. Shampoo vahvistaa, suojaa ja elvyttää hiusta pintaa syvemmältä. Kuvassa näet Syväpuhdistavan shampoon vihreällä alaosalla. 

Seuraavaksi hiusten kuivaus ja muotoilu. Muotoilussa käytän oikeastaan kahta eri tyyliä. Joinakin päivinä suosin muotoiluvaahtoa (pinkki pullo), sillä valitsemani muotoiluvaahto on vahva, ja se antaa hiuksille voimakasta volyymia ja pitkäkestoista rakennetta. Ihan tavallisesta muotoiluvaahdosta ei ole kyse, sillä tästä vaahdosta ei tule samanlaista valkoista hattaraa, kuin kemiallisesti valmistetuista eikä tästä hiukset jää tahmaisiksi. Tämä vaahto on kosteampaa ja "sulaa" käsiin nopeasti. Olenkin ottanut vaahtoa aina pikkuisen kerrallaan, ja hieronut sen hiuksiini. Unique haircaren muotoiluvaahto "katoaa" hiuksiin rakenteensa ansiosta nopeasti ja antaa heti ryhdin. Kovin paljoa ei kannata kerralla laittaa, ettei hiukset tule märiksi. Tämä on siis harjoittelun kautta koettu rittoisaksi. 

Toisinaan, ja yleisemmin vielä, käytän Suolasuihketta. Unique -suolasuihke valittiin Ruohonjuuren parhaaksi tuotteeksi vuonna 2015 hiustenhoitotuotteiden sarjassa.  En ihmettele yhtään, sillä suolasuihke on ehdoton number one minullakin hiusten muotoilussa. 

Tuo lila-reunainen pullo sisältää raikkaiden villikukkien tuoksuista nestettä, jota suihkautetaan hiuksiin kauttaaltaan. Ei mene kauaa, kun hiukseni ovat selkeästi tuuheammat ja boheemilla tavalla luonnonkauniisti kihartuneet. Tämä antaa juuri samanlaisen kampauksen kuin Malibun rannoilla näkee surffaripoikien tyttöystävilläkin. ;)

Suolasuihke on ylellinen, keskipitävä muotoilusuihke, joka sopii kaikille hiustyypeille. Voit käyttää kosteisiin hiuksiin tai kuiviin hiuksiin.  Olen testannut molempiin, ja toimii! Esimerkiksi laivalla suihkusta lähes suoraan yökerhoon mennessä hiukset oli helppo muotoilla kosteina. Voin hyvin suositella kiireiseen aamuun tätä tuotetta siinä missä itsensä hemmotteluunkin ihan kaikessa rauhassa. 

Tänä aamuna rankkasade kasteli hiukseni täysin, mutta onneksi oli suolasuihke laukussa, niin volyymiä löytyi sateesta huolimatta. Ei tarvinnut kulkea lättätukalla pitkin kaupunkia. 

Onko Unique haircare sinulle tuttu?

Entä suolasuihke?



Tuotteet: Ruohonjuuresta saatu
Koru oma, Namaste_uk, jo annettu pois


Päivän virkistävin uutinen

Kesä on vasta alkamassa, eikä vielä parhaimmat helteet ja paahteet ole tulleet. Siltikin tuntuu toisinaan siltä, että hiki virtaa yhtenään pitkin otsaa ja selkää eikä haju ole tietenkään miellyttävä silloin. Hien ja deodorsnttien yhdistelmä on aivan kamala, joten sitä en suosittele. Mieli tekisi olla suihkussa koko ajan ja pysyä raikkaana. Siihen ei kuitenkaan ole mahdollisuutta, eikä ihokaan tykkäisi. 

Jos jokin keino on olemassa viilentääkseni kehoani ja pitääkseni tuoksut miellyttävinä päivän mittaan muulla tavoin, on se postauksen paikka. Ja onhan sellainen keino olemassa! Ruohonjuuren valikoimasta bongattu ja testiin saatu Vartalotuoksu! 


Vartalotuoksuista käytetään myös Body mist tai pelkkä mist-nimitystä ja kaikki ne ovat ihan samoja. Tämä Acorellen Beach body mist -vartalotuoksu on mieleiseni tuote. 


Kyseessähän on 100% luonnollinen vartalotuoksu Ecocert-sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, joka tuoksuu kesäisen hedelmäiselle ja kukkaiselle cocktailille. Voin kertoa, että tämä on sellaista tavaraa, ettei sanat riitä kertomaan! Jos aiemmin olen hehkuttanut kasvosuihkeita, nyt täpinöissäni olen vartalosuihkeen kanssa! 

 Acorelle on tehnyt tuotteen, joka sopii käytettäväksi auringossakin, sillä se ei sisällä fotosensitiivisiä hajusteita. Huom. Ei sisällä kuitenkaan aurinkosuojaa! Eli aurinkovoiteen kanssa käytettynä perfectiä! 

No ajattele nyt, biitsi jossa hiki virtaa! Juuri kesken parhaan kohtauksen kirjasta, jossa jännätään, saako päähenkilö rakkautensa vai ei, täytyisikin sulkea kirja ja pulahtaa veteen. Ja tätä olisi joka 15 minuutin välein.. No way! Eikun otat Vartalotuoksun ja suhautat ihollesi ja se on siinä! Pysyt raikkaana, tuoksut hyvältä, näytät kauniilta... 


Entä kauppareissu, puistossa lapsen kanssa, pihalla kukkapenkkiä laitellessa... Käyttöpaikkoja on lukemattomia! Ja kyllähän tämä käy shoppaillessa ja treffatessa kavereita ihan siinä missä kotonakin blogia kirjoitellessa! Eikä mitään voimakasta tuoksupilveä tarvitse pelätä, sillä Vartalosuihke kosteuttaa ihoa kevyesti samalla pehmentäen ihoa sekä jättää jälkeensä kesäisen kukkaistuoksun, joka haihtuu iholta huomattavasti nopeammin kuin hajuvedet, edt:t tai muut sen sellaiset. 

Minulla on yksi mist kotona ja yksi käsilaukussa. Suihkuttelen niitä pitkin päivää kasvoille, vartalolle ja hiuksiin virkistyäkseni ja pysyäkseni raikkaana. Ok ok. Myönnetään.. Myös koska olen rakastunut misteihin! 


Onko body mistit sinulle tuttuja? 

Entä yleensäkin Acorellen luonnonkosmetiikka? 

Nyt valmistaudutaan Jukolan viesti-viikonloppuun, jossa myös tarjolla eilen esittelemääni Värska originaalia. Sporttista viikonloppua !

Vartalotuoksu saatu Ruohonjuuresta
Tausta löytyi kotoa postikortin muodossa


Blogitekstisuositus

Runoni, ATC-kortit Saksaan sekä lupaaminen vai lupaamatta jättö

Jo viime vuoden aikana aloin herätellä itseäni unesta ja patistaa itseni tekemään ja oppimaan uutta. Viime vuosi oli kuitenkin äärimmäi...