"Kuumeessa"

Rakkauspakkaus 
Minulla oli ihana järkkäri lainassa Pääsiäisen ja nyt sitten olen kuumeessa. Nimittäin kamalan kovassa kamerakuumeessa. Eihän siinä vanhassakaan vikaa ole, eikä se edes kirjaimellisesti vanha ole, sillä Murunen osti sen minulle reilu 5 vuotta sitten. Olimme tavanneet silloin kesällä, ja syksyllä minulla oli synttärit. Olin niin hämmentynyt siitä lahjasta, etten tiennyt oikein mitä sanoa. 

Äitini makasi sairaalassa ja menimme sinne tapaamaan häntä ja esittelin Murusen äidilleni. Samalla kerroin, että kyllä tuo nainen tosissaan kanssani on. En uskokaan, että muuten olisi parin sadan kameraa ostanut. Ja niin on rakkaus kukoistanut myötä- ja vastoinkäymisissä. Ensi vuonna me sitten sanomme TAHDON. Jos mietit, että eikö me jo olla naimisissa, niin joo, ollaan rekisteröity, mutta ensi vuonna oikeasti avioliitossa. Maltan tuskin odottaa! Se on meille iso juttu. 

No nyt asia taas meni raiteiltaan, joten palataan kameraan. Eli testasin, ja rakastuin. Kyllähän järkkärillä niin paljon paremmat kuvat saa. Puhumattakaan kännykän kuvista vertailuna. Mutta onhan se sellainen investointi, että tiedä sitten. Minulla on hakemuksia vetämässä mm. pysyvästä eläkkeestä määräaikaisen sijaan, joten jos se tuo tulosta, kamera voisi olla ajankohtainen palkintoni. Eikö totta? 

Itseasiassa tarvitsisin vinkkejä sinulta. Olen miettinyt, että jos tai kun saan pysyvän eläkkeen, kuinka kiitän kahta lääkäriä, joiden ansiota se olisi. Onko asia nyt edes ajankohtainen, sillä päätös voi ihan hyvin olla kielteinen. Mutta leikitellään ajatuksella. 

Mitä lahjaksi miehelle ja naiselle, jotka siis sinänsä vieraita minulle? 

Odotan tipuja

Huomenna on viimeinen päivä osallistua arvontoihin. Kaikki voimassa olevat arvonnat näet ARVONTASIVULTA. 
Ja koska kevät on ihanaa aikaa, laitan tähän pientä ihanaa ohjeenkin muodossa. 

VALKOSUKLAAKAAKAO

200 g Valkosuklaata
4 dl maitoa 
2 dl kuohukermaa
Kaakaojauhetta koristeluun

Mittaa maito ja puolitoista desiä kermaa kattilaan. Vatkaa loppu kerma vaahdoksi ja laita se jääkaappiin odottamaan. 
Kuumenna kermamaito kattilassa ja lisää pilkottu suklaa. 
Sekoita voimakkaasti, kunnes suklaa on sulanut. 
Kaada juoma laseihin. 
Koristele kermavaahdolla ja kaakaojauheella. 


kuohuviini

Otetaanpas myös kuplivaa keväälle! Skål! 

Kun alkoi orastaa

Olen lukemassa E-kirjaa, jossa kaksi vanhaa piikaa kehittelevät potenssilääkettä. Kuulostaa varmasti oudolta, mutta toisinaan tykkään lukea päätöntä huumoria, toisinaan taas syvennyn hyvinkin syviin tunteisiin, elämänkertakirjoihin. Kohtaloihin, joista emme täällä tiedä mitään. Tällä hetkellä, kun yritän muutenkin olla mahdollisimman paljon uutispimennossa voimavarojeni vuoksi, tuollainen hömppä on täysin omiaan. 

Onko sinulla kirja, jota luet nyt, ja kuinka se eroaa, Jos eroaa, yleisesti lukemistasi kirjoista? 

Instagram-arvonta

sydänkoru

Meitä oli 11 Pohjoismaissa asuvaa naista, jotka löimme hynttyyt yhteen ja perustimme Pohjoismaisen arvonnan Instagramissa. 11 palkintoa, 11 voittajaa! Oli ihana nähdä kuinka hienosti joukko samanhenkisiä ihmisiä ympäri Pohjoismaita toimivat yhdessä. Minulta palkinnoksi lähti kuvassa oleva sydänkaulakoru. Voittaja löytyi Englannista. 

matkakuumetta... taas! 

Matkakuume alkaa nostaa päätään. Onko tämä kuumeilu nyt oire jostain vakavammasta? Kuten kevätpörrin pistoksesta? Kenties jokin kevät inhluvenssa, joka pakottaa ihmispolon polvilleen anelemaan asioita? Ai kamalaa! 

Mikä "kuume" sinuun on iskenyt, vaiko eikö mikään? 


Mietin aina meidän uudessa sairaalassa käydessäni, että onkohan tämä solu-seinä oikesti hieno vai karmiva? Tuohan on ihan oikeaa solukkoa kuvattuna ja seinään läiskästynä. Oli siitä jokin juttukin, mitä solukkoa, mutta en nyt muista. 

Onko sinusta hieno, vai nou!? 

Ja nythän en siis arvostele itse sairaalaa. Se on upea ja tehokas. Sieltä saa apua. 
Ihan niinkuin lomalta palatessa myös meditaatiosta, jota taas pääsen jatkamaan. Ihqua! 


Kreeta, aijaijai

Pääsiäinen oli ja meni. Postauksia en tehnyt, sillä en siihen kyennyt. Elämä ottaa, elämä antaa. Mutta himppu ennen pääsiäistä elämä antoi olan takaa, tai sanotaanko mahan täydeltä. Kertokoon kuvat tarkemmin. Teemana Kreeta. 

pita dipit ja tsatsiki

kreikkalainen salaatti

mustekalaa, halloumia ja lammasta

maalaisperunoita

Stifado, pasta, lammaspaisti

Kreeta

varras

Ähky

maha ON täysi! 

ok, vielä halva-jäätelöt

Merimaisema

Ja jotta pysyttäisiin tasapainossa:

Suomalainen sairaalapöperö

Eucerin aurinkoon

Korviini kantautui uutuustuotepari Eucerinilta. Aurinkotuotteet suurilla suojakertoimilla. Koska Eucerinin kosteusvoide on tuttua ja tiedän sen olevan todellinen löytö ja taatusti luotettava, koska sitä myydään apteekeissakin, olin innoissani! Ei voisi mennä pieleen uutuudetkaan. Eihän? Sitten siihen lisätään sana anti-age. Olinmyyty!
Mielestäni apteekissa myytävät ovat kaikki laadukkaita ja turvallisia valintoja.  Oletko samaa mieltä?
Olin siis kuullut, että Eucerin on lanseerannut aurinkotuotteet.  Mahtavaa! Sitten minuun oltiin yhteydessä blogini vuoksi ja kyseltiin, tahtoisinko testata Eucerinin aurinkovoidetta!? WOW! HEP! MINÄ! JUU! KYLLÄ! TAHDON!!! Kävikö selväksi, että haluanhan minä!?



Toisaalta takaraivossa jyskytti ajatus: Meillä on jo aurinkoRASVOJA. Siis niitä sellaisia tavallisia rasvaisen tunteen ja kiiltävän ihon jättäviä tököttejä, jotka tuoksuvat "eksoottiselta". Hyvinkin voimakkaita osa. Ajatus näistä RASVOISTA (sanon rasvoiksi siis tuntuman takia) sai perääntymään askeleen... Mutta Eucerin ja anti-age samassa paketissa... Pakko oli ottaa riski.

Ja jos mietit, että eikö se nyt ole yks ja sama, otanko testiin jotain vai en, niin ei se minulle niin ole. Olen kieltäytynyt osasta yhteistyötarjouksista siksi, etten koe olevani asiakaskuntaa tai tuotteet eivät ole olleet "minua". Johan tuo sanakin sanoo mistä on kyse: BlogiyhteistTYÖ. Eli ilmaista tuotetta ei ole. Inspiksen periaatteeseen jo kuuluu, että esittelen sinulle iloa tuottavia asioita. En jotain "kunhan on puteli". 

Livboxin kautta sain toisenkin Eucerinin aurinkotuotteen heti peräänEucerinin Sun cream face-tinted CC-cream SK 50. Tottakai hypin ilosta, sillä Livboxin sisältöä ei voi etukäteen tietää. En siis voinut valita sitä toista samanlaisen sijasta.



Kesä tulee jo nurkan takana ja rantakelit. Tietänetkin sen, että auringolta tulee suojautua hyvin ja että iho vanhenee auringossa. Juonteet syventyvät ja värivirheitä syntyy.  Silti kesä on aikaa, jolloin tahdomme olla ulkona ja nauttia jokaisesta säteen tuomasta valonhipusta. Etenkin auringonpalvojat, lasten kanssa ulkona leikkivät sekä jo pelkästään työn vuoksi ulkona olevat. On aika hurjaa, että noin 90% kasvojen ihon näkyvistä ikääntymismuutoksista johtuu UV-säteilyn vaikutuksista. 
Tästä syystä Eucerin on tuonut markkinoille nämä uudet aurinkotuotteet. 


*Erittäin tehokas fotostabiili UVA/UVB-suodatinjärjestelmä suojaa luotettavasti auringossa palamiselta. 
*Biologinen solusuoja suojaa ihosoluja syvemmissä ihokerroksissa, samalla kun glykyrretiinihappo tukee ihon omia korjausmekanismeja. 
*Lyhyt- ja pitkäketjuista hyaluronihappoa sisältävä koostumus kosteuttaa ihoa tehokkaasti ja vähentää näkyvästi ryppyjä kasvoilta ja decolteelta. 

Voide on mattapintainen ja se pitää myös mattana ihon pitkään. Sopii erinomaisesti meikin pohjustukseen, sillä kuivuu nopeasti. Voide ei myöskään tuki ihohuokosia, ei sisällä parabeenejä eikä hajusteita! Tämä aurinkovoide todellakin siis on VOIDE ja hajusteeton. Kliinisten tutkimusten perusteella sopii herkkäihoisillekin sekä laser- ja kuorintahoitojen jälkeen käytettäväksi.  

Tuote on päivittäiseen käyttöön suunniteltu, joten kesä on pelastettu! 



Eucerin Sun cream Tinted CC SPF 50+ on sävyttävä aurinkosuojavoide kasvoille. Se on siis sekä aurinkosuoja että värivoide. Erityisesti pidän lopputuloksesta, sillä normaali BB-voide tukkii ihohuokoset ja jättää kasvoille maalikerroksen. Tämä aurinkovoide sen sijaan näyttää siltä, kuin olisin ruskettunut luonnollisesti. Iho kuultaa siis läpi, eikä ihohuokoset ole pieniä voidesäiliöitä kasvoillani. 

Talven jälkeen erityisesti iho on altis palamiselle ja suojaaminen on ehdottoman tärkeää. Tiedätkö kuitenkin sen tunteen, kun talven jälkeen olet kalpea ja menet ottamaan aurinkoa ja olet se ainoa rannalla, joka näyttää vaahtokarkilta!? Kaikilla muilla on terve pohjarusketus jo olemassa. Paljastettakoon nyt, että eivät he kaikki sitä talviauringolla tai etelän matkoilla ole hankkineet, vaan värillisillä tuotteilla. 


Onko sinun valintasi värillinen vai väritön kasvojen aurinkosuoja?
Joko olet törmännyt näihin apteekissa? 




yhteistyössä Eucerin ja Success-story 

Olen ehdoton, olen mahdoton

Olen melko tasapaksu ihminen (jopa vartaloltani) . En kovinkaan monessa asiassa ole ehdoton tai äärimmäisyyksiin menevä. Mielipiteeni ovat perusteltuja ja omia,  Mutta voin myöntää olevani väärässä tai vaihtaa mieltäni jos perustellaan riittävästi miksi näin .

Käytän luonnonkosmetiikkaa ja ihonikin rakastaa sitä,  mutta käytän myös kempparimeikkejä toisinaan. Joku toinen ei ole koskaan kokenut luonnonkosmetiikkaa omakseen ja joku kolmas viljelee yrttinsä itse, joista tekee itse taatusti puhtaat värjäysaineet. Se, mitä minä naamaan laitan, on minun valintani.



On hetkiä jolloin syön kananmunan leivälle keitettynä, mutta on myös kausia etten voi sietää kananmunaa yhtään. Ei vaan maistu.  Ei siinä ole allergiasta kyse. Mietin vain liikaa välillä , tai jonkun mielestä liian vähän.  Syönpä tai olen syömättä, on se valintani. Se ei aiheuta kenellekään toiselle mahanpuruja.

Bloggaukseni alussa kerroin itsestäni ja perheestä  hyvinkin arkoja asioita. Sittemmin blogi alkoi kasvaa ja poistin liian henkilökohtaiset asiat. Syystäkin. Toisilla on tapana käyttää aseena toisen heikkouksia,  toisilla taas tukea ja rohkaista. Osa ei tiedä mistään mitään ja kuvittelevat tietävänsä kaiken. Kiusaamisen ja piikittelyn tai v- tuilun suhteen olen ehdoton.  Asioiden julkituominen on ollut ymmärryksen lisäämiseksi eikä aseeksi. Ei vaan ole ymmärretty, että se, että aikuisetkin (ikä ei ole lupa) käyvät toistensa blogeissa ,ja jopa toisille, haukkumassa muita, tai puuttumasaa asioihin ilkeästi, kertoo kiusahengen omasta epävarmuudesta ja pahoinvoinnista. Kohdistuupa se sitten heikompaan tai vahvempaan, on se aina raukkamaista ja itsensä nolaamista. Se on Väärin.


Jos aiemmin bloggaukseni olivatkin rohkeita ja paljastavia, on ne yhä sitä välillä. Tosin nyt jo harkitsen pitkään mistä kerron julkisesti ja kerron vain harkitusti. Lapseni olen jättänyt pois jo lähes kokonaan. siitäkin huolimatta, että olen ylpeä hänestä, hänen tv-esiintymisestä, poliittisesta valveutumisesta, päämääristä ja unelmien toteuttamisista...  En ihmettele miksi yhä niin moni salaa omat asiansa. Kukaan ei toivo piikittelyä, haukkumista tai syytöksiä itselle jo entuudestaan vaikeista asioista tai kateellista panettelua ja katkeruutta saavutuksista.  Vaatii siis melkoista rohkeutta laittaa itsensä tarjottimelle. Saatikka jatkaa, kun on haukuttu maan alle.



En kirjoita tätä siksi, että olisin saanut nyt jotain pääsiäispashaa päälleni. En onneksi ole. kop kop kop. Päinvastoin, olen saanut niin ihanaa palautetta, että ihan karvat nousevat kananlihalle. Ajatella, että jopa erään ison yrityksen kieltävä vastaus sponsorointiin oli niin kaunis, että minulle jäi hyvä mieli. Vastaavasti on heitäkin, joilta en koskaan saa mitään vastausta, tai pahempaa: Saan lupauksia, joita ei koskaan toteuteta. Inspis on työtä, itsekunnioitusta ja tiettyjä arvoja. Teenhän kuitenkin työtä paljon sen eteen, että saan yhden tai kaksi näytepakkausta tai vaikka uuden vaatteen. Ilmaista se ei koskaan ole, muttei myöskään pakkopullaa ja kerjuuta. Jos saan, myös annan. Näin on närhen väreet.


Pääsiäisen vietto alkaa. Tänään söin sairaalan kahviossa fetapiirakkaa ja persikkarahkapiirakkaa. Oli ihan pakko! Ai miksvai?! Koska olen a) ansainnut hemmottelua päivän koetuksen vuoksi, b) olen herkkuper*e ja c) rakastan itseäni tarpeeksi antaakseni itselleni hetken olla vaan ja nauttia.



Ja ajatella, päivä jatkuu vielä kivoilla aikakauslehdillä, lanttukukolla, kisulien kanssa leikkimisellä, rakkaiden blogiystävieni yllärien kasaamisella... Niin paljon on kivoja asioita tiedossa ja suunnitelmissa. Toivottavasti sinullakin on kiva pääsiäisen aika.

Rakkautta! Kiitos kun jaksoit lukea!







Chia-mansikkamaito

 Kiitos mukaan tulemisesta, uusi ihana lukijani! <3

Tällä kertaa Viltsun keittiössä tarjoillaan modernimpaa mansikkamaitoa. ;)

Chia-mansikkamaito

tarvitset: 
1/2 litran pussi Jäisiä mansikoita
pari desiä Hyla-maitoa
2 rkl chian siemeniä

Laita kaikki blenderiin. Mansikoiden tulee olla kohmeisia, ei liian jääkovia, jotta ne blenderissä menevät soseeksi.
Maitoa tulee sen verran, että tahnamainen mansikka muuttuu juoksevaksi.
Chian siemenet voit sekoittaa joukkoon lopuksi kevyellä sekoituksela.

Kaada lasiin ja nauti pillillä.
Pirtsakkaa uuden viikon alkua! 

Olin aivan dingilingidingdong!


Rotta Räväkkä pinkaisi mokoma siimahäntä postipojalta karkuun ja postiluukusta sisälle. Onnensa, ettei kumpikaan kissa-pojistamme huomannut sitä ennen minua! Olisi tuollainen MikkiHiiri-korva saanut kyytiä! 

On niin hurjan ihana rotta, että pakko näyttää sinullekin. Tällaisen sain rakkaalta ystävältäni, Tuulalta. Narraankohan, jos sanon, että Tuulan kanssa olemme tunteneet ensimmäisestä blogistani asti?! Useamman vuoden joka tapauksessa.

Onkohan Tuula tehnyt tämän minulta saamillaan bampupuikoilla? Hän myös voitti huulimeikit blogini kautta, joten ilahtunut ystäväni halusi ilahduttaa minuakin ja onnistui! Laaaav uuu! Tuula tosin osaa ilahduttaa ihan omalla olemisellaankin, sillä niin koskettavalta tuntuu, kun illan kähmään saan whatsappi-viestin, jossa hän kertoo saaneensa "vapaaillan" ja olevansa aivan poikki, mutta onnellinen, ja nauttivansa vaan olosta ja kaiken tuon lisäksi hän viestittelee MINUN kanssani!!! TOUCHING!

Kiitos (yhä edelleen) Tuula! 

Kuvassa myös elokuvanautintoon avain. Sen sain tuottamastani sisällöstä muualta. 



Minulla on ollut eestaas-tunnemyrskyä nyt meditaatiokurssini kanssa. Välillä hakkaan päätäni seinään niin, että naapurit punaisin poskin tulevat ovelta kysymään, harrastammeko me riitaa vai riidasta sopimista. Kun kerron hakkaavani vain päätäni seinään meditaation takia, sanovat he ystävällisesti, että ehken meditaation kuuluisi olla himpun rauhallisempaa temmoltaan...

ja välillä sitten kiljun riemusta. Silloin ei kukaan ovelle tule, sillä kuuluuhan se seinien läpi ja koko korttelin varmasti, mistä on kyse. Kyllä, olen itkua vääntänyt ilosta ja surusta myös kaiken tuon lisäksi. Jos nyt joku nenuskiliinafirma tätä lukee, niin minulle saa lähettää nenäliinoja, talouspaperia ja veskipaperia. Vai pitäisikö heti siirtyä Tenoihin joita laittaisin naamaani kiinni? ei, se taitaa olla jo liikaa minultakin.. Ja ennenkuin sanot, niin tiedän! Olen herkkä tällaisissa minulle tärkeissä asioissa. Niissäkin..

Tämä episodihan lähti siitä, kun viime vuonna löysin minulle sopivaan aikaan minulle sopivasta paikasta minulle sopivan harrastuksen. Minä voisin mennä kodin ulkopuolelle harrastamaan ja tavata ihmisiä! Siis ihkaoikeita ihmisiä, joiden kanssa harrastaisimme ihkaoikeasti ihkaoikeaa kivaa harrastusta! Neljän seinän sisällä pakon edessä olevana se tuntui lottovoitolta!
Oikeastaan ainoa este olisi se, jollen pystyisi liikkumaan sinä päivänä.

Kerkesin käydä kolmesti kyseisellä kurssilla, kun jouduin sairaalaan ja selkäni leikattiin ja sen jälkeen olinkin liian kipeä olemaan edes kotihoidossa. Niinpä haaveeni lyssähti siihen paikkaan. sovittiin ohjaajan kanssa, että tänä vuonna jatkan, jos olen tarpeeksi tolpillani. Otinkin siitä itselleni haasteen ja päätin olla tolpillani ajoissa. Hah, on helppoa päättää jotain, mutta kuinkas toteutat?!

Sairauteni etenee ja voimani hupenevat. Samaan aikaan yritän voida paremmin, jotta olisin meditoimassa ryhmässä. Ulkona. Pois kotoa. Ja kotihan ei sinänsä ole paha paikka, vaan kyse on siitä, etten voi liikkua tarpeeksi pitkää matkaa, tarpeeksi pitkää aikaa. On siis suoranainen haaste olla kerran viikossa poissa kotoa. Edes sen minimiajan: Puoli tuntia. 



Kirjoitin muutama päivä sitten loppukateetin näin:
Unelmilla on tapana toteutua, kunhan odottaa ja tekee töitä niiden eteen.
Pistäkääs chakranne ojennukseen ja nalkuttamatta paras. ;)

Niin minä jaksoin uskoa omiin voimiini ja omaan itseeni. En yleensäkään sano sellaista ohjetta toisille, mitä en itse allekirjoita.

Kurssi alkoi ja kolmesta käynnistä yhdellä pääsin olemaan. Sekin oli saavutus ja riitti. Olihan asia sama, minkä jo olin käynyt kertaalleen läpi.  toisaalta harmitti, sillä enkö todellakaan pääse edelleenkään ulos?! Sovimme, että jatkamme Pääsiäisen jälkeen. Siinä siis haaste jälleen.. Edes puoli tuntia viikossa. ..



Sitten sain meilin ohjaajalta: Kurssi ei voi jatkaa siellä, missä alkoi, koska siellä on tuuletus päällä ja hurinaa liikaa. Häiritsee keskittymistä.  Siispä uusi paikka olisi toisaalla, jonne menisin bussilla ja kävelisin vielä minun mittapuun mukaan liian kauas. Kaiken lisäksi oli puhe, että ohjaaja etsii toista, halvempaa paikkaa vieläkin kauempaa! Olin aivan dingilingidingdong!

Olin niin hilkulla vastata, etten voi jatkaa kurssia, moido. Mutta jokin sisupussi sisälläni sanoi, että älä nyt hyvä Viltsu niin kirjoita! Ja niin minä kirjoitin jotain, että YRITÄN ja HAASTE ja BUSSI. 




Tämän viikon päätti meili ohjaajaltani: Kiitos Viltsu, kun kerroit haasteestasi ja bussiyhteyksistä. En tullut edes ajatelleeksi sellaista! olen nyt vuokrannut meille tilat X-paikasta, joka sijaitsee X-tiellä. Ilman viestiäsi en olisi osannut edes etsiä tätä paikkaa! Kiitos ja ehdottomasti nauttikaamme Pääsiäisenä herkuista! Terveisin X. 
Katsoin jännittyneenä karttaa. WOTSOBBIDOINGBOING! Verkkiksilleni piirtyi kuva kuinka Viltsu kynkkää pysäkiltä suoraan kurssille vain lyhyemmän matkaa, kuin edelliselläkään kerralla! Siinä kuulkaas voi hyvinkin käydä niin, että kynkkään heilutellen kyynärsauvaani, kuin Chaplin aikanaan keppiään! Viheltelen jotain keväistä biisiä ja saan porukan hymähtelemän myötähäpeän ja huvittuneisuuden välillä. So what!?  Viltsu on irti!

Surullisen kaunis kortti


Kortti, jolla osallistun Paskarteluhaasteeseen. 

Bingoruudukosta nappasin 
Värittämätön leimakuva
kolme
harmaa

Papusoppaa


Kun katson jääkaappiin, huutaa se tyhjyyttään. Valo palaa vielä sentään. Pakastimessa on jotain, lähinnä kasviksia. Broikkua sentään on, mutta ainako risottoja? Kaikkea on vain jämä, joten luovuus koetukselle. Ja tästä luovuudesta ja nälän tunteen poissapitämisestä syntyi kasvis-broileriwokki. 

Kasvis-broileri-wok
hieman kaikkea:

pinaattia
herneitä
porkkanaa
maissia
paprikaa
sipulia
valkosipulia
vihreitä papuja
mausteita (suolaa ainakin)

nuudeleita
soijakastiketta
broilerin lihaa

Ohje: 

Laita nuudelit kiehumaan, mausta vesi suolalla
Kypsennä broilerin palaset
Sekoita kasvikset (porkkana ja sipuli jne suikaleina) keskenään wokkipannulle ja kypsennä ne siinä. Mausta kasvikset suolalla (muilla mausteilla) ja lisää broileri ja valutetut nuudelit sekaan. 
Sekoita sekaan hieman soijakastiketta
 Tarjoa

vinkki: voit tarjota wokkia siltään tai lisukkeena  tai laittaa kaveriksi esim. omatekoista kermaviilikastiketta. Sovella oman makusi mukaan -ja ennenkaikkea jääkaapin antimien mukaan. ;)


Toisena päivänä oli mausteisempaa ruokaa ja tarjolla Bulgur-papupataa. Tämän ruuan valmistus aloitettiin jo edellisenä päivänä, sillä voipavut vaativat 12 tunnin liotuksen ensin ja sitten vajaan tunnin keittämisen. Vasta sitten voi lisätä wokkiin.  Bulgur löytyy lisukkeena myös aiemmin postaamassani jutussa. 


Meillä voipavut ovat Urtekramin valikoimasta ja hyvin helppoja käyttää, sillä ohje tulee pussissa mukana. Lisäksi pavun koko on suuri, eli hyvinkin ruokaisa. Makukaan ei ole millään muotoa voimakas tai paha, eikä nimensä mukaisesti voin makuinen, vaan hyvin perus papuisa ja ehkä himpun kermainen. (Onko sellaista sanaa olemassakaan, kuin perus papuisa?! :D )
 Meillä puolikas pussi riitti kahdelle aikuiselle kolmeksi päiväksi tällaista Bulgur-papupataa. 


Mielestäni voipavut ovat hauska lisä ruokaisuutensa lisäksi sekä proteiinin, kuidun ja hiilihydraatteja runsaudensarvi. Voipavut näyttävät hauskalta ruuassa, joten lapsetkin innostunevat helpommin.

vinkki: Sopivat hyvin keittoihin, pataruokiin sekä marinoituina kylmiin salaatteihin. Urtekram opastaa käyttämään myös jauhettuna öljyn ja mausteiden kanssa dippinä vihanneksille ja lihalle .


Jälkkärin ei aina tarvitse olla kiisseleitä tai vanukkaita. Jälkkäri voi ihan hyvin olla vaikkapa aurinkokuivattuja taateleita. Nämä kivettömät taatelit sopivat hyvin myös omatekoisen myslin joukkoon pilkottuna. Kaveriksi kelpaa erinomaisesti myös aikaisemmin esittelemäni SPELTPOPSit


Tahdon vinkata myös Täysjyvämaissijauhon Urtekramilta. 
Kokonaisista maissinjyvistä jauhettu auringonkeltainen jauho sopii niin vauvan puurolle, gluteenittomaan leivontaan kuin tortillojenkin valmistukseen. Ihanan puuron saat kädenkäänteessä, sillä 

Maissipuuro
1 dl maissijauhoja 
 3 dl vettä
 (suolaa maun mukaan) 

Keitetään miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen VAIN 5–8 minuuttia. 
Tarjoillaan esim. rusinoiden tai taatelipalasten kera. 

Ohjeen otin Urtekramilta.
Urtekram on niin sisäisesti kuin ulkoisestikin nautittavien tuotteiden laatumerkki ja hyvinvointia edistävä tuotesetti. Muistanet vielä Urtekram-viikon, jolloin esittelin Urtekramin Aloe vera-tuotteita ulkoiseen käyttöön?! Nykyisin jo moni isompi marketti myy Urtekramin tuotteita. Myös mm. Ruohonjuuri. Jälleenmyyjät löydät TÄÄLTÄ




Blogitekstisuositus

Lapsuuteni lumoissa

Menin eräänä aamuna aikaisin kävelylenkille ja katselin ympärilleni -26 asteen pakkasessa. Niin sinistä ja niin kaunista kaikkialla. Timant...