Suojelusenkeli ja lämmin panta

Ystävänpäivä lähestyy, ja ystävyys saa mietteliääksi. Mistä tietää, kuka on oikeasti pysyvästi ystävä, ja kuka käymässä vain elämässäsi? 
Entä kuinka helposti aikuisena saa uusia ystäviä ja voiko blogiystävyys olla aitoa ja pysyvää? 


On olemassa hienoja asioita, joita olet ajatellut toteuttaa vielä joskus, kunhan olosuhteet ovat otollisemmat. Mutta ainoa hetki, joka sinulla on, on nykyisyys. Juuri siksi nyt on hyvä hetki ilmaista toiselle arvostuksesi ja myötätuntosi, tehdä jotain anteliasta ja hyvää, antaa anteeksi ajattelemattomalle ystävälle, omistautua muille hieman enemmän. 

Tänään on se päivä, jolloin voit ilmaista mielesi ja sydämesi jaloimpia piirteitä, tänään voit tehdä ainakin yhden arvokkaan asian, jota olet pitkään lykännyt. 

Tänään voit tehdä elämästäsi tärkeää ja arvokasta.

-Grenville Kleiser


Ystäväni, johon tutustuin alunalkujaan blogin kautta, ja jonka kanssa olemme tavanneetkin kasvotusten, lähetti minulle ja Muruselle ystävänpäivälahjaksi enkelin suojelemaan kotiamme ja meitä. Myös aivan ihana kortti mukana, ja mikäs muukaan, kuin kissateema. Enkulin kanssa ystävyytemme on kestävää ja vahvaa. Sitä, kun toiseen luottaa ja toisen kanssa on sielunsiskoja. Sanomattakin tietää, että toinen on rakas. Meillä on vaan aina ollut hauskaa, mutta myös koskettavaa yhdessä. Oltiinpa sitten kasvotusten tai meilitysten. 


Kiitos Enkuli-rakas tästä upeasta, koskettavasti ja herkistävästä lahjaylläristä! En osannut arvatakaan, että yksi tekemistäsi enkeleistä oli meille! Olen onnellinen.


Ja uudempi blogituttavuus, mutta nopeasti ystäväksi muuttunut ihanuus, Noora, ilahdutti arvontavoitolla bloginsa ystävänpäiväarvonnasta. Tämä panta ja kortti lämmittävät niin päätä kuin sydäntäkin. Onnekas olin, kun voitin! Kiitos Noora! Kelpaa nyt lähteä ulos kokeilemaan uusia ensiaskeliani, tai onhan ne jo toisia tai kolmansia. ;) Ensi viikolla aloitankin ulkoilemaan enemmän sairaalareissuille, joten oikeaan ajankohtaan tuli. 

Jos laiva purettaisiin osiksi, moni yksittäinen osa uppoaisi. Potkuri uppoaisi. Peräsin uppoaisi. Mutta kun osat kootaan yhdeksi kokonaisuudeksi, pysyy laiva pinnalla. 

Samoin on ihmisen elämän eri vaiheiden laita. Jotkut niistä ovat olleet traagisia. Toiset ovat olleet onnellisia. Mutta kun ne yhdistetään, muodostavat ne aluksen, joka pysyy pinnalla ja kulkee eteenpäin. 

Se suo meille mahdollisuuden olla liikaa murehtimatta niitä päiviä, jolloin kaikki ei onnistu niin kuin olisimme halunneet.

Kasvat sinä päivänä, kun ensimmäistä kertaa 
naurat sydämesi kyllyydestä itsellesi.

Kommentit

Ystävyys on tärkeää ja sitä se voi olla, vaikka ei olisi toista koskaan tavannutkaan.
Kivaa viikonloppua!
LauraKatarooma sanoi…
Ihana tuo kissakortti! Se ois isona tauluna mielettömän upea! <3
Ihanasti olet kirjoittanut ystävyydestä. Ja sanasi ovat todellakin totta. Tuo "Sitä, kun toiseen luottaa ja toisen kanssa on sielunsiskoja. Sanomattakin tietää, että toinen on rakas" on aivan nappiin sanottu.
Pakko oli lähettää kortit jo, nyt kun on kunto parempana. Sitä ottaa noita kipupäiviä huomioon etukäteen.
Ihanaa viikonloppua sinulle, muruselle ja kissoille tietenkin
Anonyymi sanoi…
Samaa minäkin olen miettinyt, että voiko olla ystävä jonkun bloggaajan tai Instassa kuviaan jakavan henkilön kanssa. Minusta kyllä voi! Näin aikuisena naisena olen löytänyt muutaman peruskouluaikaisen koulukaverin ja parista heistä on tullut minulle erittäin läheisiä ystäviä. Ja se ystävä kenen kanssa olemme olleet ystäviä 18 vuotiaasta lähtien, niin huomaan meidän kasvaneen erillemme. Ystävyys ei ole enää samaa. Ja tämä tilanne on jotekin vaikea minulla. Ehkä pitäisi olla rohkea ja sanoa miten asiat ovat. Että sen jälkeen voisimme kummatkin jatkaa omaa matkaamme!
Nanna sanoi…
Ihana kirjoitus! Minäkin olen viime aikoina paljon pohtinut ystävyyttä kun yhden ystäväksi luulemani hlön kanssa välit katkesivat:/. Vaikka me emme sinin kanssasi ole koskaan kasvokkain tavanneet (vielä) niin olet yksi rakkaimmista ystävistäni <3 Sen enempää ei tarvitse varmaan sanoa:)
Outi samoin ajattelen. Olisi ihana tavata kaikki blogiystävät joskus.
Katarooma, niin on. Nämä kortit ovat kaikki upeita tällä ihmisellä.
Ymmärrän Enkuli täysin kipu päivät ja paremmat päivät. Kiitos. Olet tärkeä
Minna, luulenpa ettei ystävyys synny pelkillä kuvilla , vaan se vaatii runsain mitoin kahden keskista keskustelua. Ehkä myöhemmin puhelimessa jollei kasvotusten pääse.
Ja Minna, ehdottomasti suoraan puhua ja kertoa tunteista. Ei kuitenkaan syyttäen tai alentaen, vaan kauniisti.
Silkku sanoi…
Ystävyys on arvokkainta maailmassa! Uskon että myös blogimaailmassa löytää oikeaa ystävyyttä ja pysyvää. Minulla on ystäviä (oikeassa maailmassa) keiden kanssa en ole pitänyt paljoakaan yhteyttä, mutta he tietävät, että meidän ystävyys ei katoa mihinkään vaikka toisesta ei kuulu hetkeen mitään. Minulla on myös ystävä joka on seurannut minua teini-iästä asti ja ollaan edelleen kuin paita ja peppu ja pidetään yhteyttä todella tiiviisti. Se on aika harvinaista että ystävyys on jatkunut jo noin pitkään, eli olen onnellinen kun minulle on niin käynyt. Hän tuntee minut aivan läpikotaisin, eikä aina tarvitse edes sanoa jos joku painaa, kun hän jo sen tietää;)
Tiia Koivusalo sanoi…
Ihana voitto ja onnea. Tänään en pysty olemaan jalo, enkä ehkä huomennakaan, sillä päätin tänään etten syö enää niin paljon kakkusia...
Mukavaa viikonloppua Viltsu <3
Nanna onpa surullista kuulla että olet menettänyt ystävän. Se sattuu aina. Voiko teidän välejä korjata vai onko kokonaan loppu?

Minäkin menetin jokin aika sitten ihmisen josta välitin. luulin että olimme kavereita ja luulin että kaikki oli hyvin. olin väärässä. Huomasin puolen hänestä mikä ei yleensä ole pinnalla. Epävarmuuden.

Netissä on tärkeää puhua, kertoa ja luottaa. Vastata täydentävästi ja KYSYÄ, jotta oppisi toisesta ja ymmärtäisi, kun emme netin välityksellä ole samalla viivalla kuin kasvotusten. Puuttuu ääni ja ilmeet jne. Siksi minunkin vastaukseni ovat täydentäviä. En edes osaa kirjoittaa yhdellä sanalla!..niinkuin huomaat. Heh.
Puhutaan suoraan ja realistisesti.
Esim. Se että kerron mitä lääkäri minulle sanoi, on fakta jonka ainakin pitempään blogiani lukeneet haluavat kuulla. Se ei ole itsesääliä tai säälin kerjuuta. Ei voivottelua. Se on totuus joka ei muutu vaikenemalla. En kirjoita sitä itkien tai masentuneena. Se on elämääni ja jos se jostakin on negatiivisuutta ja sääliä niin hän ei tunne minua. Hänelle en riitä omana itsenäni. Jopa koen alentavana sen ettei elämääni pidetä arvossa. Minä en ole enää seurapiirikaunotar joka bilettää ja käy salilla tai tilaisuuksissa! Se ei ole minun vikani. Jokaista en voi miellyttää.
ei pidä luulotella tai olettaa mitään eikä mielistellä tai säälitä. Ei haukkua eikä alentaa toista. ilkeä ei saa olla. Eikä selän takana mustamaalata. Sen luulisi olevan aikuiselle itsestäänselvyys . Netissä samoin kuin kasvokkain.

Ehkä se ihminen elämässäsi oli tarkoitettu vain hetkeksi? Jokaisella on tarkoitus miksi tulee tai/ ja menee läpi elämämme. Uskon että löydät uusia kavereita ja ystäviä sillä olet ihana ihminen.

Luin ensi että puhuit jostain Sinistä, mutta sitten tajusin kirjoitusvirheen ja sinun tarkoittavan minua. Voi Nanna.. <3 kiitos.
Ei sanoja tarvita. Teot ne puhuvat puolestaan ja kokemus. Sinusta säteilee lämpö ja hyvyys, ystävyys. Olet rakas.
Silkku. Ystävyys ei vaadi jatkuvaa huomiota.
Mulla vanhin ystävyyssuhde alkoi synnärillä. Heh. Ja on ala-asteeltakin osa.
Kiitos Tiia ja hyvää nimipäivää!
Anne sanoi…
Ihana postaus,kauniita ajatuksia.Hyvää viikonloppua♥
Susanna sanoi…
Enkuli on kyllä niin ihana ystävä kun hän aina huomioi ystävät niin ihanalla tavalla! Mukavaa viikonloppua sinne teille ihanille!
Nanna sanoi…
Juu,paha kirjoitusvirhe tuli;)
En halua olla enää tekosissa tämän ex-ystäväni kanssa. Meni luottamus täysin ja huomasin että ystävyys oli yksipuolista. Pidin häntä yhtenä läheisimmistä ystävistäni ja hän teki teon joka sai minut katkaisemaan välimme. Kyllä sitä olen itkenyt mutta minkäs teet.
Tuula sanoi…
Kolmisen vuotta sitten menetin ystäväni. Hän ei halunnut enää pitää yhteyttä. Olen kysynyt suoraan, että mitä tapahtui. Vastausta en ole saanut. Surullisina hetkinä mietin että mitä tein/sanoin. Ja ikävä on kova.
Yksi tärkeä ihmiseni on nyt myös erääntyy hiukan. Hänellä on omia murheita, josta ei oikein tahdo puhua. Enkä viitsi rasittaa häntä pikkumurheillani, koska tiedän hänen huolehtivan liikaa muistakin. Tämä vaan aiheuttaa sen, ettei ole oikein kenelle puhua kun harmittaa... tai muuta. Sitten tuntee olonsa hyvin yksinäiseksi.
Anne, kiitos. Kivaa viikkoa
Enkuli fan club olisi hyvä idea. Hih
Nanna kuulostaa tosi ikävälle. Harmi
Tuula, miksi ei voi vastata! ? Kurjaa tuollainen.
En voi puhua kuin omasta puolesta mutta minusta olisi kivompi kuunnella toistenkin huolia kuin vain kärvistellä omissa. Ja en tarkoita että toivoisin toisille huolia.