Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2015.

Salaisuuksia

Viimeistä viedään arvonnassa. Osallistu, jos et tahdo jäädä ilman! Ja jos väität, ettet koskaan voita ja siksi jätät osallistumatta, niin katso peiliin! Mieti, miksi et voita!
 Mahdoton on vain mielipide! Tänään sanoinkin erään asian kohdalla, ettei esteitä ole. On vain hidasteita ja haasteita. 



Elämä on välillä hyvinkin hektistä ja stressaavaa, mutta yritän silti pysyä vauhdissa mukana. Välillä on ihan kiva rauhoittua vain istumaan ja nollata ajatukset bloggaamalla jotain kevyempää ja kaunista. Mielestäni "Anna-Mari Westin" kortit ja muut tuotteet ovat kauneutta parhaimmillaan. Siksi minulla onkin näitä kortteja sekä muita ihania sisustusnamuja. Ja namujahan arvonnassanikin on tarjolla ! Anna-Mari westin tuotteet ovat osa nollautumisprosessiani.


SALAISUUKSIA
"Tiia" haastoi bloginsa lukijat mukaan paljastamaan salaisuuksia. Tässä minun salaisuuteni.

1. Pahin fobiani? 
Olen muutamista vaikeista fobioistani päässyt kivasti yli jo, mutta korkeanpaikankammo minulla on voi…

3KK odotus palkittu

Tilaustyönä tehty korusetti. Tilaaja valitsi itse helmet ja mallin koruille. Minä vain tein. ;)




Tämähän on mustikka-mansikkaheinä lapsuudestamme. Eikös totta!?
Kaulakoru sekä rannekoru. 


Leijonanpentumme lähettää kaikille kisuille muiskuja. Myös kisu-ihmisille miua ja muiskis. 


Ihana paketti saapui viieellä USAsta. Tätä odotin kauan. Olivat laittaneet paketin päälle hinnaksi 30 USD, mikä EI pitänyt paikkaansa. Siksipä sitten posti ja Tulli viivyttelivät tämän perille tuloa. Lopulta, kun sain tiedon, että Helsingissä tulli pakettia hyllyttää, soitin ja lähetin vielä meilillä tilausvahvistuksen. Se riitti todistamaan hinnan olevan alle 22 USD:n. Eli ei tullattavaa! 


Upeasti pakattu lähetys saapui 3 kuukautta tilaamisesta kotiin ja nyt voin ihailla ja ihmetellä näitä namuja. Raaskiiko edes paketeistaan avata!? Namiakin sain mukana! JEE! Jos vaikka toiset 3 kk ihailisin paketeissaan ja sitten vasta käyttöön ottaisin. Hihii.


Hyväntekeväisyyttä ja Raija Annikin valoisia kortteja

Luin lehdestä, että eräs nuori nainen myy koruja ja antaa vähintään euron per koru Lastensairaala-hankkeeseen. Tästä innostuneena Iida-Maria-tyttönen päätti alkaa tekemään rannekoruja ja myy niitä samaista hanketta avustaakseen, mutta hän käyttää kaikki tulot rannekoruista tähän tarkoitukseen.
Olen itsekin tehnyt aiemmin koruja myyntiin vastaaviin hankkeisiin, joten erittäin innoissani olin tällaisista nuorista naisen aluista. Päätin tätä nuorempaa kannattaa ja hänen unelmaansa toteuttaa lahjoitussumman kasvattamisessa. Tässä 3 Iida-Marian rannekorua ja kaunis pieni kiitos-tagi.
Kiitos SINULLE, IIDA-MARIA!

Minua on hemmoteltu nyt muutenkin. Tässä Raija Annikilta saamani VALOA JA VÄREJÄ-vaihtomme ATC:t:


KIITOS! Minä sain vihdoin tehtyä omat korttini, joten postiin käy tieni.

Arvontamuistutukset

Hei, joko olet osallistunut arvontaan, jossa voit voittaa ihanat Anna-Mari Westin tuotteet omaksesi?! ajatella, että sisustustaulun lisäksi saat nipun kortteja, joilla muistaa jokaista läheistä ystävääsi, sekä vielä pikkulahjoja itsellesi tai korttien mukaan lähetettäväksi. NYT kipin kapin "ARVONTAAN". Ja käy samalla myös tutustumassa "Anna-Mari Westin verkkokauppaan". Huomaathan, että saat tilata tuotteet postikuluitta!

Myös Inspishaasteessa arvontaa ihan kohta. Tee bloginappi ja lähetä sen kuva vaikkapa meilillä, jollei sinulla ole blogia. "INSPISHAASTE".

Ja jottei arvonnat tähän loppuisi, on myös Korttivuosi 2015 startannut ja sen arvonta on myös! "KLIK"





Parisuhteen 5:2 Dieetti

Toimittaja Emma Cook on keksinyt keinon, miten Englantilaisen lääketieteen tohtori Michael Mosleyn tunnetuksi tekemää 5:2-dieettiä voidaan soveltaa myös parisuhteen solmujen setvimiseen. Homman juju on viettää kaksi kertaa viikossa päivä, jolloin keskitytään parisuhteen hoitamiseen. 
1. Kellota parisuhteesi

Keskivertopariskunta viettää päivässä vain kaksi ja puoli tuntia toistensa seurassa – ja siitäkin suuren osan televisiota tai tietokonetta tuijottaen.

Pohtikaa vartin ajan viimeistä kolmea viikkoa. Kirjoittakaa ylös hetket, joiden aikana tunsitte suuntaavanne kaiken huomionne toisiinne ja teistä tuntui siltä, että toinen kuunteli ja ymmärsi teitä. Hetkiä ei luultavasti kerry kovin montaa! Tulos avaa varmasti kumppanisi silmät ja saa hänet tajuamaan, että suhteessanne on parantamisen varaa.
2. Sopikaa treffit

Nyt ei ole kyse viiden ruokalajin illallisesta huippuravintolassa tai edes leffaillasta, vaan voitte viettää yhteistä aikaa kotonakin. Pointtina on, että todella sovitte, milloin…

Miljoona mljoona miljoona korttia

Viime joululta on jäänyt julkaisematta muutama joulukortti. Mokasin vielä sen verran, etten kaikkia muka kuvannutkaan. Olen tosin melkolailla varma, että kuvasin,mutta liekkö sitten poistinkin siinä tohinassa kamerasta ennen, kuin ne tallensin. Onneksi tunnen korttien tilaajan, joten sain hänelle viestiä, että laittaisi kuvat korteistani tulemaan jos vain se on suinkin mahdollista eikä aiheuta liikaa vaivaa. ONNEKSI onnistuin saamaan korteista kuvat.






kuva tilattu

kuva tilattu

kuva tilattu

kuva tilattu


Elämä on keveää

Olen katsellut blogini alkumetrejä ja huokaillut haikeana niitä. Ensimmäisiä atc-korttejani, tai postikorttejani. Ajatuksiani bloggaamisesta ja niitä tapahtumia, joita silloin yli 2 vuotta sitten oli. Olin niin noviisi vielä!

Samalla haikeus ja surukin, kun näen yli vuosi sitten menehtyneestä kisustamme kuvan. Se kaikki tapahtui niin äkkiä. Onneksi aika on parantanut haavat ja nyt elämme tätä hetkeä. Elämä on liian lyhyt murehdittavaksi pitkään.
Ja myös vakavasti otettavaksi.

Kyllä minua naurattaa nuo vanhat kirjoitukseni ja kuvani. Ja se, kun muistan yhä ne ihastukseni jotain tiettyä omaa atc:tani kohtaan vaikkapa. "Tämä on tosi kaunis ja tämän haluavat viedä käsistäni". Sitten se kortti jäikin minulle itselleni, kunnes sain arvottua ne pois. Hih hih. Enää en arvaile, meneekö jokin vai ei. En voi tietää etukäteen. Onneksi kuvanlaatu on parantunut menneistä!

Vertailun vuoksi ylhäällä uusin ottamani kuva, jossa "Anna-Mari Westin" kortti. Näitä ihania kortteja saat nime…

TAMMIKUUN NAMUNEN!

Huom. Postaus sisältää blogiyhteistyötä sekä tuotesijoittelua.


Joko huomasit ja vastasit oikeassa reunassa blogiani olevaan kyselyyn? Ole kiltti, ja jätä oma vastauksesi. Se tulee nimettömänä!

Olen joskus avannut elämässäni vääriä ovia, kulkenut helpoimman kautta ja pettynyt. Joskus elämä on soljunut siinä samaa rataa, ollut turhauttavaa. Joskus taas iloa ja onnea tulvahtanut tupaan. Voi kunpa voisin valita aina oikein...

Toisinaan olen tien risteyksessä, jossa mietin, minnepäin mennä. Saatan kurkistaa lähimmän oven raosta ja aprikoida, astuakko sisään helpoimpaan ja synkimpään tilaan vain jatkanko kivikkoista tietä eteenpäin esteitä raivaten ja niiden ylitse könyten. Mahdollisesti tulen löytämään oven, jonka takana odottaa oikea herkkupöytä yltäkylläisyyttä täynnä?! Vai onko sittenkin matka ollut turha?
Minua houkuttaa sen verran ne herkut, että jatkan matkaani ja katson, mitä on tulema.

Ei se kulku ole aina helppoa, eikä päätös synny aina hetkessä. Toisinaan taas päätös on tehtävä …

Taitava Vilimarika

Vaikka blogissa kerron niitä iloisia asioita, onnea, hyvää oloa ja kauneutta, niin tottakai elämääni varjostavat myös huolet ja murheet. Ei elämä kenelläkään ole pelkkää auvoa ja onnellisuutta.
Meidänkin arjessa on haasteita. Myös lapseni arjessa on omat haasteensa jotka vaikuttavat minuun ja vaimooni. Murusen haasteet ovat ihan samalla tavalla minun haasteitani. On ulkopuolelta pukkaavat paineet ja stressitekijät. Rahahuolet ja sairaudet. Pettymyksen syvät suonet ja surut ja murheet.

Kaikki ne vaikuttavat meidän jaksamiseemme ja meidän hyvinvointiimme, mutta on vaan jaksettava ja mietittävä keinoja, kuinka selvitä eteenpäinkin yhdessä, masentumatta tai vajoamatta  itsesääliin. Itsesäälissä ei jaksa taistella eikä löydy keinoja selviytyä. Se on niin pyöreä oman navan ympärillä vellova tunnetila, ettei siihen mahdu mitään  ulkopuolista. Siinä vain nähdään kuinka minulla on vaikeaa, kuinka minä olen menettänyt kaiken ja kuinka minut täytyy huomioida. Aivan kuin kellään muulla ei olisi …

Lapsuuteni lumoissa

Menin eräänä aamuna aikaisin kävelylenkille ja katselin ympärilleni -26 asteen pakkasessa. Niin sinistä ja niin kaunista kaikkialla. Timanttiset lumikiteet säihkyivät katuvalojen osuessa pintaansa. Olisin halunnut pujottaa kaulaani timanttinauhan niistä, mutta en tohtinut edes koskettaa, ettei lumous katoa.
Se kauneus, jota siinä katselin, on itse koettava. Muistatko lapsuutesi talvet kun vielä leikit pihalla? Ei haitannut kalsarit toppahaalarin alla eikä kaulaliina kaulassa. Se sama lumous on yhä tallessa!
En saanut kuviin sitä kauneutta, en keijujen taikapölyn kimallusta tai enkelten siipien havinasta tulevaa sineä, mutta sain jotai kuvia. Ole hyvä!







ps. Kirppistavaraa hurja määrä yhä vailla kotia. "TÄÄLLÄ"